Pienen lapsen äidin paikka on koti

Minulla on aikuinen, yli kolmekymppinen poika. Toimin poikani yksinhuoltajana ja tein erittäin suuria virheitä silloin. Vieläkin kadun suuresti sitä miten silloin tytönhupakkona toimin. Olin poikani yksinhuoltaja ja sen vuoksi jouduin tekemään töitä niskalimassa pienellä palkalla.



Lopuksi muutto Helsinkiin pilasi poikani elämän. Nyt hän on onneksi jo toipumassa. Olen myös huomannut, että erään sukulaiseni, joka on kamala uraputki-ihminen niin eipä ole hääppöistä hänenkään lapsestakaan tullut. Sen vuoksi olenkin päättänyt pysyä työttömänä siihen asti, että nuorempi luonani asuvista lapsenlapsistani täyttää 18 vuotta. On minulla ehdotettu vaikka mitä työkurssia ym. orjan huiputusta, mutta en ole suostunut tuollaiseen. Hieman aikaa työskentelin pizzeriassa, mutta nyt viime ajat olen omistautunut täydellisesti lapsille.



Jos minä vain saisin ajan takaisin niin toimisin kotiäitinä myös poikani lapsuudessa. Johan sen jo luonto sanoo, että äidin paikka on kotona. Olenkin hyvin pitkälti samaa mieltä kuin Nina Mikkonen, joka on julkisuudessa kannustanut myös kotiäitiyteen.



Minä olen huomannut kuinka moni uraäiti on hyvin ärtyinen kun ei aika riitä mihinkään työn vuoksi. Tullaan kiukkuisena töistä ja retuutetaan lapsi pois päiväkodista ja lapsen kanssa ei juuri aikaa jää työkiireiltä. Kyllä kunnon äiti on pullantuoksuinen ja omistautuu täydellisesti lapsilleen.



Omien lapsenlasteni kanssa en aio toistaa sitä samaa virhettä minkä tein poikani kanssa. Siksi päätökseni onki pysyä kotona mikä onkin lapsille kaikista parhain ratkaisu.