Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää tuota lasta ja totesin sen hänellekin
03.06.2011 |
En vaan enää jaksa ja sillä sipuli, sanoin sille että jäis sinne harrastuksens apariin tänäiltana eikä tulisi takaisin.
8½v on ihan mahdoton, tänään saanut 3x hepulit jossa parkunut itsensä tukkoon, viimeisin nyt ennen harrastukseen lähtöä kun ei päässyt muiden kanssa ulos vesipyssyilemään.
Harrastuskerta nyt sellainen ettei voi jättää viimetipassa joukkuetta pulaan perumalla meno.
Sille ei vaan mennyt jakeluun asia ei sitten millään.
Samanlainen hepuli päivällä kun suunnitelma ulkona syömisestä siirtyi huomiseksi, jeesus mikä meteli siitä nousi.
Eilen hepuloi en muista mistä ja yleensäkin noita hepuloita riittää lähes jokaiselle päivälle ja monesti monta x päivässä.
Ja pkssa jonka aloitti 4v iässä ja nyt koulussa kaikki mennyt loistavasti, eivät usko että lapsi osaa skitsota niin.
Siitäkin olen huolissani, että on sellainen erakkotyyppi, ei ollenkaan halua soitella kellekään että nähtäiskö ja oltaisko ulkona tms.
Hirveästi vaan roikkuisi isänsä kanssa ja kotona ylipäätään tai tuossa omalla pihalla.
mutta nuo hepulit, olen ihan täysin kurkkuani myöten täynnä niitä, mikään puhe ei mene perille niiden aikana ja niiden jälkeenkään ei varmaan kun sama show jatkuu todnäk jo seur päivänä ties mistä.
Inhoan tuota lasta, oikeasti inhon tunne on oikea nyt:´(
Ja nyt sitten mieskin hyökkäsi vastaani ja alkoi leikkimään kyökkikutistajaa puhumalla omasta äitisuhteestani, tottakai, kun puhuin niin rumasti lapselle ja sen kuullen.
Joo-o, ansaitsin sen mutta olen niin pieni ihminen että otinpa sitten nokkiini siitäkin.
Miten voi näin paskasti tuntea omaa lastaan kohtaan???????
Kommentit (27)
joka Aspergerin mainitsin niin en osaa sen tarkemmin sanoa, se eksä taisi itse hakeutua psykiatrille tai jollekin (ja eihän tuota diagnoosia siis millään yhdellä vastaanottokäynnillä anneta, vaan hänelläkin oli pitkät tutkimukset ja haastateltiin perheenjäseniä jne), jotakin kouluterveydenhoitajaa ei välttämättä kauheasti kiinnosta kun ne on varmaan muutenkin ylityöllistettyjä. Varmaan jonkin tahon neurologi osaisi tutkia, että onko lapsessa jotain fyysistä vikaa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä varmasti huomattaisiin päiväkodissa ja koulussa, missä lapsi on ryhmässä ja häntä havainnoivat ammattilaiset! Asperger on nykyisin muotidiagnoosi, jota tunnutaan tarjoavan joka vaivaan...
kyllä varmasti huomattaisiin päiväkodissa ja koulussa, missä lapsi on ryhmässä ja häntä havainnoivat ammattilaiset! Asperger on nykyisin muotidiagnoosi, jota tunnutaan tarjoavan joka vaivaan...
eihän siihen minun eksäänikään kukaan kiinnittänyt missään vaiheessa mitään erityistä huomiota (ja työskenteli muuten itsekin lasten parissa) koska pärjäsi koulussa kuitenkin hyvin eikä ollut mikään häirikkö tai muuten vaikeuksissa. Asperger voi olla muotidiagnoosi, mutta ei se tarkoita, ettei sitä kellään voisi olla. Ja ap:n lapsella voi olla mikä tahansa muukin "oikea" vaiva eikä vain hankala luonne, esim. jotain psyykkistä ongelmaa, ja minusta olisi syytä selvittää että onko vikaa vai ei.
saa myös ihmeellisiä "raivareita" milloin mistäkin. Ja juuri jostain tuommoisista, että ei saa tehdä jotain tai mennä jonnekin juuri silloin kun itse haluaisi. Olen ihan ottanut ne asiat vaan niin, että se on lapselle iso juttu sillä hetkellä ja "otan sen kiukun vastaan". Että antaa kiukuta ja raivota jos hermostuttaa.
Enkä oikeastaan ole koskaan ajatellut, että "se on huomenna taas sitä samaa" vaan ihan tilanne kerrallaan olen ottanut asian.
Kyllä meillä muutkin lapset toki välillä hermoilee ja kilahteleekin. Se on normaalia lapsilla, että hermot palaa ja sitten kun ei ole vielä niitä semmoisia säätelymekanismeja kuin aikuisilla jo on, niin ei oikein osaa hallita sitä kiukkuaan.
Ja nähdäänhän tässä ap:n tapauksessakin, että ei aina aikuisellakaan ne säätelymekanismit toimi. Tulee sitten hermostuneena sanottua jotain typerää ja kiukku ja raivo voi paisua ihan vääriin mittasuhteisiin asiaan nähden :)
Mutta näitähän nyt sattuu itse kullekin joskus. Kunhan sitten keskustelee lapsen kanssa asian halki ja kertoo, että ei todellakaan tarkoittanut mitään semmoista, mitä sanoi, vaan että oli vaan niin vihainen, että lipahti harkitsemattomia asioita suusta.
Aikuistenkin täytyy harjoitella kiukkunsa säätelyä, tiedostaa miten tulee käyttäydyttä ja korjattava vikoja omassa käyttäytymisessään.
Itse olen petrannut paljonkin siitä, mitä olin joskus. Ihan tietoisesti olen itseäni tutkaillut ja omia "kilahtamisia" hillinnyt ja niihin keksinyt muita keinoja kuin lapsille raivominen/huutaminen. Silti löytyy aina joku kohta missä parantaa. Että ei sitä kukaan voi itseään edellyttää toimimaan täydellisesti.
Tsemppiä ap, kyllä se siitä :)
Sanot lapselle että ei tulisi takasin kotiin, missä kohtaa lähdet sanomaan ettei tämä ole pahasti?
Sinä suoraan toivot ettei lapsi enää tule kotiin!!!!
Ja tuntuu että sua lähinnä harmittaa että miehesi kuuli tämän ja jäit kiinni.
En ymmärrä yhtään miksi kiukuttelet "kun lapsi ei soita kavereilleen että nähtäiskö" -jos sitä nimenomaan harmitti ettei päässyt kavereitten kanssa vesisotaa.. Mahdatko itsekään tajuta että sun lapsella on kavereita?
Yksi on varmaa: sun käytös on kamalaa ja niin metsä vastaa kuten sinne huudetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi saa noita hepuloitaan ihan ilman minuakin tai minun vaikutustani!! eli aivan turha yrittää vierittää valtavaa syytöslastia vain minun harteilleni, sitä en hyväksy enkä ota vastaan!
hänen hepulinsa eivät millään muotoa ole seurausta mistään mitä hänelle sanotaan tai tehdään tai millä mielellä minä tai joku muu on, jos häntä ottaa pattiin niin hän vain antaa sen näkyä ja kuulua-kotona ollessaan.
Eikös nykyajan muotidiagnoosi ole adhd...
ap
en luojan kiitos kuitenkaan ole tuollainen, sentään.
Mutta hyvä kun kerroit tuon niin sekin auttaa minua pitämään ne harvatkin kerrat vielä harvempina kun menetän pulttini.
Ja en minä tuolla mainitsemallasi tavalla sentään soimaa tai hauku lapsiani.
ap