Lue keskustelun säännöt.
Työssä epäonnistuminen ja syvä häpeä
03.06.2011 |
työakaverit piruilee ja nauraa, kun ainoana duunipaikan akateemisena en suoriudu eräästä laskupäätä vaativasta asiasta.. Mulla on onneton laskupää, ja nollat vaan vilistää silmissä. Olen harjoitellut ja harjoitellut, mutta silti mokaan. Ihan kuin akateemisena loistaisin kaikessa.
Olen matikassa sairaan tyhmä, mutta pärjään taas monessa muussa. Teen tätä duunariammattia siihen asti kun saan tutkintoni kasaan. Laskujen onnistuminen vaikuttaa vaan tämän työpaikan pitämiseen..
Oon ihan rikki ja tunnen itseni totaalisen epäonnistuneeksi. Ennen kaikkea häpeä on jotain niin mahdotonta kestää, että tahtoisin vaan hypätä hirteen. Kai sen tekisinkin ellei olisi pari suuta yksin ruokittavana.
Kommentit (4)
Aina ne saakelin kaksi pilkkuvirhettä.. En joudu lähihoitajana sen kummemmin yksikönmuunnoksia tekemään, mutta silti ne täytyy osata. Eikä siinä mitään, ymmärränhän sen. Mulle tämä on vaan niin suuri henkilökohtainen häpeä, etten tiedä miten tästä selviän. Olen harjoitellut ja vaikka mitä, mutta silti sekoan niissä pirun nollissa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä, mäkin oon akateeminen ja mun ala-asteikäiset lapseni ovat paljon parempia matematiikassa kuin minä. Poika laskee päässäkin paljon nopeammin.
Eihän (noin yleisesti ottaen) mitään niin epämatemaattista löydykään kuin korkeakoulutettu humanistinainen...
poulestasi. En minäkään osaa päässä enää mitään laskea.