Mä en tajua, miten ihmiset käyttää toisiaan hyväksi.

Pysy lujana.

Kiltteys on hitaasti riuduttava ja voimat vievä vaiva.



Kilttinä oleminen ei ole niin yksioikoinen asia, kuin monet sitä lapsiltaan toivovat vanhemmat luulevat, selittää teologi ja kouluttaja Anna-Liisa Valtavaara



—Totta kai kiltteydellä on myönteinen puolensa. Kiltti aikuinen on toisten kannalta helppo ihminen siinä missä kiltti lapsikin. Hän on ystävällinen, ahkera ja joustava. Hän osaa ottaa toiset huomioon. Mutta silloin, kun nämä ominaisuudet ovat liiallisia, tilanne on ongelmallinen, Valtavaara selittää.



Liiasta, siis kielteisestä, kiltteydestä aiheutuu ongelmia ennen kaikkea kiltille itselleen.



Valtavaara on muutamien vuosien aikana pitänyt eri puolilla Suomea luentoja ja kursseja, joilla on käsitelty kiltteyttä. Yhteistyössä kurssilaisten kanssa hän on koonnut luettelon kiltteyden nurjista puolista. Hän on kirjoittanut aiheesta myös kirjan Kiltteydestä kipeät (Kirjapaja 2003).



— Liian kiltti kokee itsensä riittämättömäksi ja kelpaamattomaksi, ja siksi häntä vaivaa jatkuva suorittamisen pakko. Tekemällä paljon hän yrittää ansaita oman paikkansa. Hän ei tarvitse toisten apua, hänhän on olemassa toisia varten, heitä auttaakseen, Valtavaara aloittaa.



— Kiltti haluaa miellyttää toisia. Hän on tunteeton ja tahdoton, sillä hän ei uskalla näyttää tunteitaan eikä hänellä ole omaa tahtoa.



Kiltin tahto on toisten taskussa



Valtavaaran mukaan liiallinen kiltteys on ristiriitainen olotila: toisaalta kilttiä piinaa ajatus, ettei hän ole mitään, mutta toisaalta hän pitää itseään toisia parempana.



— Liian kiltti on se, joka jää helposti ylitöihin ja jota ilman työpaikka tai perhe ei ainakaan hänen oman käsityksensä mukaan tulisi toimeen. Se, joka suostuu aina tekemään paljon eikä koskaan uskalla kyseenalaistaa toisten tai omia tekemisiä, tapoja tai mielipiteitä.



Silti Valtavaara korostaa, ettei tekemisen määrä ole se, joka erottaa liian kiltit ja muut ihmiset toisistaan. Pohjimmiltaan ero on vaikuttimissa.



— Jos joku tekee paljon sen takia, että hän jaksaa, osaa ja pystyy tekemään paljon ja iloitsee ja nauttii siitä, ei kyseessä ole liika kiltteys. Liian kiltti tekee paljon siksi, ettei uskalla sanoa, ettei halua tai jaksa.



Valtavaara kärjistää tekemisen oikeat ja väärät motiivit seuraavasti:



— Oikeanlainen motiivi tehdä paljon on se, että rakastaa toisia. Sen sijaan liian kiltti tekee kaiken sen mitä tekee siksi, että häntä rakastettaisiin.



Siten liian kiltillä näyttäisi olevan ketunhäntä kainalossaan: hän ei ole avulias luontaisen avuliaisuutensa takia, vaan aivan muista syistä. Hänelle tärkeintä on, miltä asiat näyttävät, ei se, miten ne ovat. Hän ei kuitenkaan toimi ilkeyttään tai pahuuttaan, vaan siksi ettei ole sisältäpäin, vaan ulkoapäin ohjautuva ihminen.



— Kiltin tahto on toisten taskussa, se voi olla esimerkiksi naapurin, opettajan, työkaverin, esimiehen, puolison tai varsinkin vanhemman taskussa. Moni toteuttaa sokeasti esimerkiksi äitinsä tahtoa senkin jälkeen, kun tämä on kuollut. Pahinta on se, että liian kiltillä on sisäinen pakko toimia niin kuin hän toimii, hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa.



Kun tunneviestit eivät avaudu



Anna-Liisa Valtavaara on vakuuttunut siitä, että liiallinen kiltteys saa alkunsa varhaislapsuudessa.



— Jos vauva tai pikkulapsi ei voi luottaa siihen, että kelpaa sellaisena kuin on, hän oppii haistelemaan, millainen hänen pitäisi olla. Toisten miellyttämisestä ja suorittamisesta tulee hänen keinonsa selviytyä elämässä.



Taustalla on usein se, ettei vanhemmilla ole tarpeeksi aikaa lapselleen. Kun lapsi ei saa apua poissaolevilta vanhemmiltaan, hänellä ei ole muuta keinoa kuin pärjätä itsekseen.



Syy liialliseen kiltteyteen voi olla vieläkin syvemmällä.



— Jotkut liian kiltit ovat syntyneet vastoin vanhempiensa tai muun kasvuympäristönsä toiveita — he ovat muka väärää sukupuolta tai sitten he ovat syntyneet liian varhain tai muuten väärään tilanteeseen.



Pahimmillaan lapsi joutuu kuulemaan olevansa vahinkolapsi.



— Vaikka kyseessä on vanhempien vahinko tai erehdys, lapsi ottaa syyn niskoilleen. Edes myöhempi tieto siitä, ettei hän ole voinut vaikuttaa syntymäänsä, ei muuta asiaa. Tieto ei sivuuta tunnevääristymiä.



Aikuiselämässä liika kiltteys oireilee elämän eri alueilla eri tavoin.



— Työelämässä, jossa toimitaan pääasiassa osaamisen ja tekemisen tasolla, liian kiltit pärjäävät usein oikein hyvin. Mutta lähisuhteissaan he voivat olla aivan hukassa, Valtavaara selittää.



Liian kiltti on usein tunneinvalidi: hän voi olla hyvä kuuntelija, mutta todellista kontaktia ei synny siksi, ettei hän pysty ottamaan vastaan toisen tunneviestejä. Tunteet ovat kiltille tuntematon ja käsittämätön maailma siksi, ettei hän ole oppinut lukemaan ja kuulemaan, saati ilmaisemaan tunteitaan.



Aikaa myöten liiallinen kiltteys voi osoittautua huonoksi selviytymiskeinoksi, ja jopa suoranaiseksi umpikujaksi.



— Lopulta liian kiltti ei ehkä enää jaksa, hänelle tulee burn out, hän palaa loppuun. Elettyään pitkään jatkuvassa valmiustilassa ja stressissä joku toinen saa fyysisen sairauden — on paljon helpompi sanoa, että sairastaa jotain vakavaa tautia kuin että elää vain miellyttääkseen toisia.



Eroon kiltteydestä



— Kun ihminen on harjoitellut kilttinä olemista koko ikänsä, hän ei voi lopettaa sitä yhtä helposti kuin vaihtaa harrastusporukkaa, selittää Anna-Liisa Valtavaara.



Valtavaara sanoo itsekin olleensa kiltti tyttö, vielä pitkälle aikuisikään. Aina silloin, kun hän vieläkin huomaa toimineensa jossakin tilanteessa kiltteyskaavan mukaisesti, hän alkaa pohtia vaihtoehtoisia toimintatapoja.



— Kun liian kiltti alkaa toimia toisin, joutuu ympäristö ymmälleen.



Liiasta kiltteydestä paranemisessa on kuitenkin kyse muustakin kuin toisin toimimisesta. Valtavaaran mukaan muutoksen tavoitteena on, että liian kiltti oppii olemaan oma aito itsensä, ei enempää eikä vähempää.



— Ihmisen muuttuessa omaksi itsekseen suurin muutos tapahtuu usein tunnemaailmassa. Hän alkaa kuulla, mitä sanottavaa omilla tunteilla on. Hän uskaltaa myös rajata tekemisiään ja levätä.



Valtavaaran mukaan liika kiltteys vääristää ihmisen jumalasuhteenkin.



— Liian kiltti on tottunut suorittamaan ja miellyttämään, ansaitsemaan ja maksamaan kaikesta. Siksi hänen on melkein mahdotonta ymmärtää ansaitsematonta armoa, sitä, että Jumalakin rakastaa häntä juuri sellaisena kuin hän on.



— Vähemmän kiltit taas luulevat usein, että ylikiltit ovat jotenkin lähempänä Jumalaa. Mutta ei se niin ole, molemmat ovat samalla viivalla.

Paljon on hyväksikäyttäjiä.

Naapurissa on nainen, joka juonisti saanut ihmiset auttaan häntä (käyttää hyväkseen).

Hän rupee puhuun näin:

1.Mun täytys saada toisenlaiset kengät ku nää nykyiset on jotenki ku tulee selkä kipeeks.

2.Mitenkähän pääsis tonne terveyskeskukseen( terveyskeskus 1km päässä😀).Mikähän bussi sinne menis?Jalat hänellä kuitenki toimii ja ei oo viä ku 60v.

 

3. Mun täytys saada taulu seinälle.?

4. Kukahan korjais mun yhden vaatteen halvalla(hän kuitenkin polttaa tupakkia ketjussa ja juo alkoholia)?

Aina se saa jonku juonilla tavalla tekeen sen puolesta asioita.Kun jotkut ei tajua, että se käyttää hyväkseen.😢

Ja tietysti ilmatteeks pitäs hänelle tehdä kaikki(eihän sitä jää rahaa tupakkaan ja viinaan , jos täytyy palvelusta maksaa).