Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua viettää yhteistä aikaa kahdestaan, ilman lapsia... =(
03.06.2011 |
Yli puolen vuoden ajan olen ehdottanut miehelle että käytäisiin vaikka syömässä ravintolassa ilman lapsia ja joka kerta on kieltäytynyt jonkun syyn vuoksi. Nyt vihdoin kysyin suoraan että etkö sinä halua tehdä minun kanssa mitään yhteistä (muuta kuin seksiä). Mies oli vähän aikaa hiljaa ja totesi että on tyytyväinen näin (eli istumaan sohvalla ja katsomaan telkkaria kun lapset 6v ja 2v on nukkumassa). Sen jälkeen ei sanonut mitään.
Kommentit (35)
masentunu
Ilmaantuu vain silloin kuin minä pyydän lähtemään. Kaverin soittaessa on valmis lähtöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kävi työn puolesta usein ravintoloissa, urheilumatseissa ja jopa ulkomaillakin. Minä kotiäitinä aina melkein yh ja mies ei halunnut minnekään ilman lapsia vaan viettää koti-iltaa. Oikein suuttui kun kerran menin jonnekin.
Juttelin asiasta kypsän ystäväni kanssa ja tajusin todellakin et minäkin aikuinen omine tarpeineni. Iskin nyrkin pöytään ja sanoin tämä on nyt loppu. Tässä perheessä on kaksi aikuista ja kolme lasta. Kun minä haluan lähteä jonnekin SINÄ vietät koti-iltaa lasten kanssa ja teet sen iloiten!
Itsenäistyin muutenkin ja ostin vaatteeni oman maun mukaan, hoidin kauneuttani ja hankin sen kuuluisan oman elämän!!
Nykyään mieheni on ahne lähtemään minun kanssani ulos tai minnevain:))))))))))))
Se minua vain kaduttaa etten herännyt aiemmin.
Hienoa etta olet pystynyt opettamaan miehesi ihmisten tavoille!
kuulostaa niin tutulta.mä olen myös monesti ehdottanut kahdenkeskistä aikaa miehelleni.aina saan kuulla tekosyitä..oli just muutto,nyt on siitepölyaika,kun kesä tulee niin sit enemmän tekemistä,sä oot raskaana,ei ole varaa..rahaa kyllä on.ei ole aikaa.en tykkää käydä baareissa.harvoin käy baareissa,mutta kavereiden kanssa kyllä lähtee..ei aina,mutta joskus.mun kanssa ei koskaan.ei hän kuulema oo mikään romanttinen,joka järjestää mitään.aina valittaa ettei ole omaa aikaa ja koko perheen kesken haluaa tehdä kaikkea.olen sanonut että vaikka olen äiti...olen myös nainen,joka kaipaa yhteisiä juttuja miehensä kanssa.exälleen järkkäs kuulema hotelliviikonlopun synttäreiks.ja sanoi että ehkä sä et oo ansainnu sellast.et ehkä hänel tulee sellanen olo joskus et haluu järkätä jotain,kun on menny kauan hyvin.ei mikään riitä.vaikka synnytin meille lapsen,niin en silti ansaitse näköjään mitään muuta,kun kotona oloa.kysyinki häneltä täs yks päivä että mitä yhteistä meillä on..mikä on meidän yhteinen juttu?ei osannut vastata tohon mitään.harmittaa niin paljon.haluaisn tuntea olevani hänen nainen ja että hän rakastaa vain mua.tunnen olevani vaan joku kenen kanssa hän on joskus alkanut olemaan.
Ja että olet hommannut lastenvahdin jo valmiiksi
(vaikkapa yllärinä?). Kyllä se vaan niin on, että jos yhteistä aikaa ei järjestä koskaan, niin sitten ei ole kohta puhuttavaa enää ollenkan (paitsi kauppalista). Mä olen muutakin kuin Äiti, ja haluan että meidän suhteessa pysyy kipinä vielä 11v jälkeen;). Erilaista tehdä kahdestaan jotain, kun katsoa arki-iltana telkkaria puolikoomassa. Se ei ole sama asia...
Mä en varmaan pystyis olemaan sellaisen miehen kanssa, joka ei haluaisi viettää mun kanssa aikaa kahdestaan. Olemme muutakin kuin perhe; pariskunta. Siis jos maanitteluista/uhkailuista huolimatta ei haluaisi tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllähän ihmiset voivat kyllästyä toisiinsa kun asuvat kaiket päivät saman katon alla ja toisen naamaa näkee jatkuvasti. Mies on siis varmaan kyllästynyt puhumaan kanssasi eikä siksi sitä tee. Mutta eikö tuo ole melko normaalia pitkissä ihmissuhteissa, en tiedä kun en ole sellaisessa ollut, mutta olen kyllä kyllästynyt ihmisiin ja minuun on kyllästytty. Miten kauan tätä on jatkunut?
siis miehesi ei halua olla sun kaa ihmisten ilmoilla. No varmasti on joku syy ja ei ainakaan halua jutella sun kaa päänsä sisällä olevista aiheista. Ei muuten munkaan oikein mielellään:)
Tässä sulle vakava neuvo, käy kehittään ittees vähän nopsasti! Sun pelkos tulevaisuudesta ehkä totta! Tee siis jotakin ettei toteudu. Ei tuota asiaa nyt ihmeemmin tarvii enää analysoida.
Sitäpaitsi tuoon suht normaaliakin jossain avioliiton vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllähän ihmiset voivat kyllästyä toisiinsa kun asuvat kaiket päivät saman katon alla ja toisen naamaa näkee jatkuvasti. Mies on siis varmaan kyllästynyt puhumaan kanssasi eikä siksi sitä tee. Mutta eikö tuo ole melko normaalia pitkissä ihmissuhteissa, en tiedä kun en ole sellaisessa ollut, mutta olen kyllä kyllästynyt ihmisiin ja minuun on kyllästytty. Miten kauan tätä on jatkunut?
ja voihan se kyllästyminen mennä itsestään ohi tai sitten voisit suoraan kysyä mieheltä, että miksi hän ei ole kiinnostunut sinusta enää.
että pääsen aina halutessani lähtemään kaverin kanssa tai yksinkin. Se ei ole ongelma. Ongelma on se että mies halua lähteä minun kanssani.
En halua että parisuhteemme ajautuu sellaiseen jamaan jossa puhutaan vain arjen asioista, jotka yleensä (97%) lapsiperheessä koskee lapsia ja heidän asioitaan. Kuka vie ja hakee lapset hoidosta? Kumpi käy kaupassa? jne. Eihän me kohta muuta osata puhuakaan.
Niin moni parisuhde on kaatunut lasten aikuistuttua kun ollaan oltu vain äitejä ja isiä 20 vuoden ajan. Tästäkin olen yrittänyt miehelle puhua mutta hän ei nähnyt asiaa ollenkaan samalla tavalla.
Mulla suututtaa ja itkettää, välillä olen täynnä epätoivoa ja välillä kurkkuani myöten täynnä vihaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se mies sitten asian näkee? Siis miksi se aiemmin halusi jutella ja nyt ei?
Että elämä on kivaa kun saa katsella telkkaria kotosalla. Paitsi jos kaverit soittaa ja pyytää lähtemään viihteelle, silloin lähtee joka kerta. Noita pyyntöjä tulee aika harvoin, noin kerran kahdessa kuukaudessa. Eli ei rieku jatkuvasti baarissa ryyppäämässä.
Miksi halusi jutella aiemmin ja nyt ei? Jaa, sen kun tietäisin, olisin aika viisas.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaata on niin vähän, että haluan viettää sen mahdollisimman laadukkaasti eli yksin tai kavereiden kanssa. Miestä taas näen joka päivä ja joka ilta (telkkarin ääressä). Ollaan kuitenkin joskus harvoin käyty syömässä tmv. yhdessä ja vaikka innottomasti olen sinne lähtenyt niin on kuitenkin ollut aina ihan mukavaa.
Jospa vain järjestäisit mahdollisuuden kahdenkeskistä tekemistä kysymättä mitään mieheltäsi. Tekisit illasta oikein mukavan, jotain sellaista mistä mieskin oikeasti pitäisi oli se sitten kartingajoa, stand-up -esitystä tai mitä vain. Ehkä mies huomaa, että sun kanssahan on hauskaa viettää aikaa.
tilanne sitten muuttui tuollaiseksi? Jos mies ei oikeasti puhu kenenkään muunkaan kanssa kuin kerran kahdessa kuukaudessa niin hän voi ihan hyvin kyllä olla masentunut tietämättään..eihän ihminen kuitenkaan ilman syytä muutu sosiaalisesta käytännössä erakoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä tietysti juttelee työkavereiden kanssa, heillä on hyvä porukka siellä. Meilläkin käy ystäväperheitä ja me välillä käydään. Ei me nyt vain perheen kanssa olla kaiket ajat. Tarkoitinkin että käy baarissa vain kerran parissa kuukaudessa. Alkoholi ei hänelle ole ongelma, onneksi.
Minun työ on sellaista että työpäivät ollaan kotosalla, 5 päivää viikossa. Minun työajat on sellaiset (ja pitkä työmatka päälle) että se on vain työpäivä eikä pahemmin muuta ehdi. Viikon toinen vapaapäivä menee helposti siivoamiseen, kaupassa käyntiin ja kaikenlaiseen muuhunkin "arkeen". Toinen vapaapäivä voitaisiin aika vapaasti tehdä mitä haluttaisiin, sen yritän järjestään sillä tavalla että saadaan vain olla tai mennä mielen mukaan. Joka tapauksessa niin että kotitöitä ei tarvitse hiki hatussa tehdä, ruoka korkeintaan. Eli niinä päivinä käydään usein ystävillä, sukulaisilla tai heitä käy meillä.
Tähän heräsin noin puoli vuotta sitten. Joulun alla aloin miettimään että milloin me ollaankaan miehen kanssa tehty yhdessä mitään, Tajusin että viime vuonna ollaan käyty heinäkuussa hääpäivänä pitsalla kahdestaan.
3km, seuraava on siitä 50m päässä. Matka ei ole esteenä. Este taitaa olla miehen päässä.
ap