Lue keskustelun säännöt.
Sydäntä kylmää, paha olo myllertää
03.06.2011 |
Ääh mä inhoan tätä oloa. Mies (seurustelua takana vajaa 2 vuotta, emme asu yhdessä) harkitsee, haluaako jatkaa kanssani vai ei. Mulla nakertaa sydänalaa ja vatsanpohjaa, sydän jyskyttää ja levottomuus kaihertaa. En tiedä kauanko haluaa miettiä, mutta onhan se hänelle suotava.
Mitä tapahtui sille naiselle, joka aina vannoi, että jos mun kanssa olemista tarvitsee erikseen miettiä, niin voin helpottaa päätöstä kummasti..? Nyt mä vaan odotan, mitä mies päättää, enkä voi vaikuttaa asiaan tässä vaiheessa. Melko varmasti tiedän, että saisin miehen suostuteltua jatkamaan, mutta en halua painostaa.
Välillä nousee uho, että menköön, minä en halua pidätellä. Mutta sydänrukka, kun se rakastaa... :(
Kommentit (31)
Olet kun koira, jota mietitään pidetäänkö vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tuhlaa aikaasi tuollaiseen mieheen. Sinulla on vain yksi elämä.
Varmasti tulee hetkiä, jolloin tuntuisi ihanalta palata vanhaan, mutta tuollainen nöyryyttäminen söisi sun omanarvontuntoa etkä olisi pitkällä tähtäimellä onnellinen. Nyt voit olla ylpeä siitä, että sua ei voi kohdella miten vaan. Oikean ratkaisun teit!
olisi kuitenkin juuri päättänyt kosia sinua ja viettää loppuelämän sinun kanssa.
vaan päätä sinä, että nyt riittää. Älä anna kohdella itseäsi noin, olet alennusmyynnissä suhteessa itseesi.
Parempaa löytyy varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olis päättänyt kosia niin olis varmaan puhunut muutakin kuin niitä näitä!
Jos mies muuten tulee ruikuttamaan takasin, mä laittasin kyllä ehdoksi parisuhdeterapian, jossa suostuu käsittelemään pois sitoutumiskammonsa. Sitä ennen en riskiä ottaisi että alkaa taas "mietiskelemään"!
Teit viisaan päätöksen, vaikka se varmasti nyt tuntuukin pahalta.
Voimahali!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri oli exänsä kanssa yhdessä 10 vuotta ja koko tämän ajan mies oli epävarma. Sitten mies löysi nuoremman, meni tämän kanssa naimisiin ja sai lapsia. Kaverini on nyt perheetön nelikymppinen, jolla biologinen kello tikittää. Hän siis haaskasi "parhaat" vuotensa väärään mieheen ja jää sen takia luultavasti lapsettomaksi :(
Ei tuntunut pahalta illallakaan. Tiedä sitten onko joku denial päällä, mutta tuntuu, että käsittelen tämän järkevästi. Että kun se ikävä meinaa iskeä, niin järki-minä muistuttaa, että ei ketään voi pitää väkisin eikä mun rakkauteni riittänyt häntä mun luona pidättämään. Ja vaikka mä olen nyt sitten ihan yksin, niin ainakin mulla on nyt edes mahdollisuus olla ihan kokonaan jonkun kanssa, niin, että yhdessä on mukavaa (kuten tämän kanssa), mutta myös niin, että toisella on sama varmuus yhdessä olemisesta kuin itsellä. Ettei tarvitse selitellä itseään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies muuten tulee ruikuttamaan takasin, mä laittasin kyllä ehdoksi parisuhdeterapian, jossa suostuu käsittelemään pois sitoutumiskammonsa. Sitä ennen en riskiä ottaisi että alkaa taas "mietiskelemään"!
Että ihan tuosta noin vaan en tällä kertaa ottaisi miestä takaisin. Toisaalta hänhän halusi vielä miettiä ja minä vihelsin pelin poikki, JOS hän tulisikin omalla tahollaan siihen tulokseen, että ei haluakaan menettää tätä, kun huomaa että mä en loputtomiin odota hänen päätöstään, ja pyytää että voisimmeko vielä jatkaa, niin tällä kertaa olisi tapahduttava jotain ihan konkreettista osoitusta siitä, että hän sitoutuu tähän (hieman pitkä lause! :D ). Ja mä en usko, että sitä tulisi tapahtumaan... Mä voin kuvitella, että hän voisi ilmoittaa, että haluaa olla mun kanssa, mutta onhan se jo nähty, että mitään lupauksia hänestä ei ole antamaan.
Ap
Ihana kuulla kannustavia sanoja. Tiedän kyllä että se ikävä ja sydämen pakotus iskee vielä, koska eihän rakkaus mihinkään ole hiipunut tai tieto siitä kuinka mukavaa yhdessä oikein onkaan... Kun vaan osaan pysyä yhtä lujana uskossani siitä, että näin on paras.
ap