Lihominen ja häpeä
Niin. Olen viimeisen parin vuoden aikana lihonut vajaat kymmenen (nyt mitat ehkä jotain 175/75). Lihomisen syynä hillitön ruokahalu, jota ehkä innostanut ehkäisyrengas, masennuslääkitys, heilahtelevat kilpirauhasarvot jne. Kävin ennen paljon tanssimassa lavoilla. Nyt en rehellisesti sanoen enää kehtaa :( Inhoan itseäni ja mietin vain, että kuin ihmiset supattavat, että "onpa tuokin lihonut kamalasti, miksiköhän?". En myöskään löydä kauniita vaatteita, koska vaikutan mielestäni valaan kokloiselta. Hullua, sanoisin, koska olen kai suht normaalin mitoissa - vielä. Laihdutus on koko ajan mielessä ja yritän sitä, mutta heikoin tuloksin. Mitä ihmettä teen? Onko ketään, kun edes tämän tunteen pystyisi jakamaan?
Varsinkin miehen tutut hävettivät aivan sairaasti ja mökkihepöröidyin aika pahasti. Mies ei ole ikinä sanonut pahaa sanaa mun painosta, oli se sitten suuri tai pieni, mutta jotenkin sen häpeemisen kehitin päässäni. Sitten aivan yht'äkkiä hyväksyin itseni (vuosikausien jälkeen) ja nautin elämästä. Ekan kerran kun vieras mies flirttaili mulle, niin meinasin lentää järkytyksestä pyllylleni. Sitten jossain vaiheessa aloin kuin itsestään laihduttamaan. Laihduin 54 kiloseksi ja olin ONNELLINEN. No nyt painan 60 kiloa ja inhoan itseäni. Toivon löytäväni sen onnen taas jostain, toivottavasti säkin löydät. =)