Pari raiskauskuvausta! Poistetaanko ne heti tältä palstalta vai saisivatko pyöriä täällä?

Rohkeasti vaan kertomaan kaikkia salaisuuksia, joita tapahtuu siellä minne muiden valvova silmä ei ylety!

Siitä on jo varmaan vuosi. Ja nyt kaikki on vain hiljaa. Taitaa siis olla tosi huono provo vai onks niin moni muu kokenut just tämmösiä raiskauksia, joita ei niin helpolla viedä poliisille kun ei ole jälkiä raiskauksesta, ei todistajia, ei ehkä mitään nimeä...ei mitään muuta kuin oma TYHMÄ tarina sekä OMA TYHMYYS mitä syyttää...ja häpeä...



Oi, kertokaa joku, kertokaa...teitä tällaista kokeneitä on aivan varmasti ja joku teistä palstailee täälläkin...

Nyt ollaan vain kännissä. Huomenna on toinen kesäpäivä, mutta ehkä tiedossa vain sadetta.



Kuka jaksaisi siis tänään sanoa yhtikäs mitään tällaiseen juttuun?

Raiskauskriisikeskus Tukinainen 0800-97899

Tukinaisen Juristipäivystys 0800-97895

Kuulostaa niin hirveältä yhdelle ihmiselle koettavaksi



Tarvitsisit terapiaa ja olisit tarvinnut jo kauan sitten.



Pistää niin vihaksi nämä raiskauskertomukset..

Älä turhaan yritä olla väkisin "vahva". Vahva ihminen hakee itseasiassa ongelmaansa apua, kyse on siis lopulta ongelmaratkaisukyvystä.



Jos pulma on liian suuri, fiksu ihminen pyytää apua sen ratkaisuun, eikä lyö yksinään päätään seinään. Raiskauksesta ei noin vaan pääse ylitse, vaikka miten itsekseen yrittäisi. Eli rohkeasti puhelin käteen ja soitat psykologille. Anna itsellesi aikaa ja rauhaa toipua.

Jälkimmäisen tapauksen kanssa olin sitten yhteydessä jopa 7 kk milloin missäkin muodossa. Vaati sitä aborttia ja mä en tiennyt mitä olisin halunnut tehdä. Ehkä kuolla! Aborttiin en halunnut mennä kun olin vammaisabortin jo kokenut 22-vuotiaana - ja nyt olin siis 37! Aikaa vaan meni ja mitään ei tapahtunut. Kunnes...kuten kerroin, lapsi kuoli sisälleni...ja sitten menin synnyttämään kuolleen lapsen...ja that is that...SO WHAT? This is only life, maybe...

Siis tässä jälkimmäisessä tapauksessa...viisaita kun eivät tarjonneet mitään tyhjänpäivästä apuaan kun mistään ei mitään hyötyä ole...



Kun olin synnyttänyt kuolleen lapsen niin naisten klinikan lääkäri kävi luonani juttelemassa ja tokaisi, että jospa kaikki naiset olisivat kuin sinä...siis hän oli itse myös nainen...



Turha se on mitään apuja huutaa - ammattiauttajat vetäytyvät kun ymmärtävät, että tätä ihmistä ei voi huijata mihinkään apuhuijaukseen...

Ensimmäinen vastaaja on tyypillinen palstalainen, kaikki hyvin ja mistään kurjuudesta ei haluta edes kuulla. Kauniissa kivitalossa asutaan ja ainoa murhe elämässä on tapettien valinta.



Onko sulla minkälainen lapsuus? Koti, perhe, ystäväpiiri? Jos hakeutuisit ihan reippaasti päivystyksen kautta psykiatriseen sairaalaan. Sitä tietä etenemällä saat apua!

raiskauksesta. Eipä juuri kukaan kommentoinut vaikka pari kertaa ite nostelin aihetta ylöspäin.



Oisko liian rankka aihe jopa tänne AV:lle?

Koko elämä takana ja vanhuus ja vanhuuden krempat edessä. Siksi halusinkin kertoa teille. Eikö muka nykyaikana ole asiat jopa huonommin, kun minun nuoruudessani oli tämmöstä...eikä tietenkään kenellekään kerrottu...



Ja raiskaus tai väkivalta taisi vielä olla asianomistajarikos kun ne nyt taitavat olla yleisen syytteen alaisia, vai miten mahtaa olla?

raiskauksesta. Eipä juuri kukaan kommentoinut vaikka pari kertaa ite nostelin aihetta ylöspäin. Oisko liian rankka aihe jopa tänne AV:lle?

osalle ihmisistä. Jos puhut vakavasta mielenterveysongelmasta, köyhyydestä tai konkurssista, edes kaveripiiristä ei tukea löydy. Osa jättää kokonaan.

Joka paikassa esitettävä iloista ja pärjäävää, ongelmista ei saa kertoa. Ei edes netissä, koska rankat jutut eivät nostata keskustelua ja lievemmät herättävät vain korppikotkien raatelemishalun.

Tästä on kyllä niin kamalan kauan, että ei tässä enää mihinkään apuloihin hakeuduta!

moneen junaan: työuupuneita, raiskattuja, eksyksissä olevia nuoria ja vuosikymmenien tai vuosien takaisista hirveyksistä oirehtivia.

Raiskaus on yleisen syytteen alainen, mutta edelleen sairaalaan ja poliisille hakeutuminen on vaiketa syyllistämisen, vähättelyn ja häpeän vuoksi.

Olen itse psykoterapeutti ja tiedän, mistä puhun. Et ole yksin, päinvastoin!



Sillä ei ole mitään merkitystä, miten kauan aikaa traumaattisesta tapahtumasta on kulunut. Se vaikuttaa silti selkeästi sinun nykyhetkeesi. Vain sillä on merkitystä.



Anna itsellesi uusi mahdollisuus rakastaa itseäsi ja hyväksyä itsesi. SINÄ kuitenkin loppujen lopuksi päätät asiasta itse, minä vaan neuvon. : ) Hyvää jatkoa, paranemista ja rakkautta Sinulle.

Tarjoaa vertaistukeaan ja pyytää blogiin kirjoittamaan just kaikista tällaisista vaikeista asioista. Ottaa varmasti vakavasti jokaisen kirjoituksen ja kontaktin.

Ilmoittaisin poliisille

raiskaukset vanhenevat jopa kymmenessä vuodessa.

Lapsena raiskatut tai muuta seksuaalista häirintää kokeneet havahtuvat tuskaansa vasta aikuisiällä ja silloin kaikki onkin myöhäistä.

Niin ne vanhenevat ja havahtuu vasta liian myöhään.



Olipas aamulukemista!

Näillä pilataan koko elämä.

Mutta ap, oletko koskaan miettinyt, mikä olisi sellainen rangaistus (tms) näille raiskaajille, että se tasoittaisi tilit ja poistaisi edes vähän sun kärsimystä? Vai onko sellaista olemassakaan? Ihan mielenkiinnosta vaan kysyn. En pysty edes kuvittelemaan miltä susta tuntuu enkä osaa toivottaa mitään jaksamista, tuntuu liian lattealta. :/

ja porukkaan uppoo ihan täydestä,että muka raiskattu:D



laita ap niitä raiskauskuvia/kuvauksia/videoita tänne. ihan konkreettisia,aitoja.