Ystäväni on perheenrikkoja

Mies voi ylläpitää kahta tarinaa. Kertoa uudelle rakkaudelleen yhtä ja siellä avioliiton ikeessä olevalle naiselle toista. Turvataan selusta.

Kannattaako sitten jatkaa semmoisen miehen kanssa, kun on käynyt ilmi, että mies onkin naimisissa vielä? Ja on jättänyt kertomatta näinkin oleellisen asian?

Nämä miehet on taitavia. Se, että nainen menee halpaan, uskoo ja vielä totuuden paljastuttua jää = jatkaa suhdetta uskoen miehen vilpittömyyteen kaikesta huolimatta, kertoo kahdesta asiasta: mies on taitava, on saanut pyöriteltyä sen naisen sormiensa ympärille. Nainen on rakastunut tai kaipaa kovasti rakkautta, on hölmö ja antaa itsensä uskoa sen hyvän, mitä mies laulelee.

Se, joka ylläpitää kahta suhdetta on se, joka on vastuussa.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2011 klo 11:37"]

Tietenkään en voi olla varma etten ikinä ihastuisi/rakastuisi perheelliseen, mutta ikipäivänä en suhteeseen sellaisen kanssa alkaisi. Se on ihan oma valittava tilanne! Mikäli joku on onneton avioliitossaan, se joko yritetään korjata tai sitten erotaan. Sen jälkeen, puhtaalta pöydältä, aletaan katsella mahdollsita uutta suhdetta. Luulenpa että omat tunteenikin viilenisivät nopeasti mikäli mies suhdetta ehdottelisi, koska ei hän silloin olisi sellainen mies jota voisin arvostaa, rakastaa ja haluta itselleni. Toiset tahtoo pettäjiä, toiset ei, toisilla on moraalia, toisilla ei! Ne tunteet kun eivät velvoita mihinkään tekoihin.

Minä en todella ymmärrä naisia/miehiä, jotka ryhtyvät suhteeseen sellaisen kanssa, jolla avioliitto on kesken. Ihan sama, miten onneton se ihminen siinä liitossaan on. Miehellä/naisella pitää olla sen verran munaa, että selvittää tilanteen ensin avioliitossaan suuntaan ja toiseen, ennen kuin ryhtyy varmistelemaan uutta elämää. Minulle ei todellakaan kelpaisi pettäjämies - ja onneksi voin sanoa kokemuksesta, että ei tarvitse epäillä, että luulen vain niin.

Minä ryhdyin suhteeseen tämmöisen miehen kanssa, jolla ero oli kesken.

Tutustuimme netissä. Kirjoittelimme puoli vuotta ennenkuin tapasimme. Kun aloitimme kirjoittamisen mies kertoi, että on eronnut ja asuu vielä saman katon alla exän ja lastenkanssa, koska odottaa että pääsee muuttamaan uuteen asuntoon, muuttopäivään oli muistaakseni kuukausi tai jotain semmoista kuitenkin.

Kirjoittelin siis eropäätöksen tehneelle, eronneelle miehelle, ero oli vaimon aloite ja toive.

Tapasimme.

Tapsimme muutaman kerran ja sitten alkoi tiiviimpi seurustelu ja sitten esittäydyimme toistemme lapsille ja sukulaisillekin.

Takana siis puoli vuotta kirjeenvaihtoa ennenkuin tapaamme ja sitten tutustumme hiljalleen toisiimme ja sitten esittäydymme jo muillekin.

Ja sitten minulle yllättäen selviää, että mies on vielä naimisissa. Eroa ei oltukaan laitettu vireille.

Olihan se järkytys. Mietin, että lopetan siihen. Mutta mies puhui ympäri. Hän kertoi syyn, että miksi ero on jäänyt laittamatta. Laittoi sen heti.

Kun kävin ensimmäisen kerran anoppilassa kylässä, kirjahyllyssä oli miehen ja hänen exänsä hääkuva.

Mies heiman kysyi jotain. Anoppi sopersi, että ottaa kuvan pois, kun ero on virallinen. Minä vastasin, etten tiennyt että hän on naimisissa, en olisi alkanut, jos olisin tiennyt.

Mutta se, mikä ensimmäisenä tuli mieleen; olin syvästi loukkaantunut ja ajattelin, että lähden. Kohtaliaisuussyistä jätin lähtemättä. Mies pesi kätensä tästä valokuvaepisodista.

Minä unohdin nuo kaikki kun elämää yhdessä tämän miehen kanssa elin. Hän osasi olla todella valloittava, upea, huomaavainen. Ihan täydellinen mies.

Kunnes sitten.

Ei, ei toinen nainen. eikä toinen mies. Tuli muuan asia, joka oikeasti oli ollutt hänen elämänsä ykkösasia. Hän keskittyi siihen. Ja kaikki muu sai mennä. Ja menikin.

Tarkoitan: aina ei ole niin yksioikoista, kun tavataan ihminen.. vastuu on sillä, joka on jo suhteessa / on vielä suhteessa.

2

Pettäminen on valinta.

Huoria on kaiken kokoisia ja näköisiä. Kumpaakin sukupuolta. En arvostaisi tuollaista ystävää ollenkaan enää. Välit hiipuisivat.

Ap, olen kanssasi täysin samaa mieltä. Itsekin seuraan vierestä samanlaista tilannetta. Miten voi arvostaa sellaista naista, joka vuoden verran roikkui varatussa miehessä kiinni? Itki ja vonkasi niin kauan että mies lankesi. Kyllä, mies oli heikko ja käyttäytyi törkeästi mutta ei tämä nainenkaan tyylillä hommaa hoitanut. Haluaako oikeasti hyvä ihminen hajoittaa toisen avioliiton ja perheen? Jos oikeasti olisi välittänyt miehesyä ja hänen lapsistaan, olisi kehoittanut miestä yrittämään vielä perheensä kanssa tai edes hoitamaan eronsa ensin tyylikkästi loppuun. Sitten vasta olisi aika uudelle suhteelle, pienten lastenkin takia. Toinen nainen puhui vain hullusta rakastumisesta mutta toimi kyllä tosi ajattelemattomasti ja itsekkäästi.

Ystäväni erosi tavattuaan uuden miehen. Menivät naimisiin. Nyt muutaman vuoden jälkeen uudessa miehessä ei ole kuin vikaa, suuri rakkaus on poispyyhitty. Mahtoikohan kannattaa rikkoa kummankin edelliset perheet, samojen ongelmien keskellä ovat kuin entisissäkin liitoissaan.

Minäkin olen ap:n kanssa samaa mieltä. Itse olin kerran hyvinkin ihastunut mieheen, ja juteltiin paljon ja kiinnostus tuntui olevan molemminpuolista yms. Kunnes yhtäkkiä sainkin kuulla, että hän alkoi seurustella kaverini kanssa. Tähän loppui täysin omalta puoleltani yhteydenpito, kavereina edelleen nähdään jossain juhlissa yms, mutta ei oma moraali antanut yhtään periksi jatkaa edes flirttailua saati sitten, että olisin yrittänyt saada miehen itselleni.

Sitten nyt olen parisuhteessa toisen miehen kanssa, meillä on pieni lapsi nykyään yms. Mutta mieheni on ollut ihastunut toiseen naiseen, ja olivat tapailleet yms, silloin kun meillä oli ollut mieheni kanssa vähän vaikeampaa ja oltiin ns. tauolla. Kuitenkin palattiin yhteen, ja kaikki tuntui olevan ihan ok. Mutta kun tämä nainen sai tietää, että saadaan lapsi ja lapsen syntymän jälkeenkin lähes vuoden ajan odotteli, että milloin mies jättää minut ja he alkavat olla yhdessä perhe. Tiedän, että miehessä on suuri vika tässä, mutta en kyllä arvosta yhtään tätä toista naista, joka oikeasti yli vuoden kiehnäsi mieheni ympärillä, vaikka hyvin tiesi, että tällä on kotona perhe.

En usko myöskään kohtaloon, tai siihen, että jokaiselle meistä olisi se yksi oikea kumppani olemassa, joten jos sen tapaa ja hän sattuukin olemaan naimisissa, sitä on piiritettävä ja ei voi päästää irti. On olemassa varmasti ihmisiä, joiden kanssa pystyy parempaan parisuhteeseen kuin toisten kanssa ja joita rakastaa todella paljon, mutta niitä täydellisiä kumppaneja voi olla useampikin kuin se yksi, joka on jo varattu. Senkus lähtee etsimään vapaista miehistä tai naisista, tai edes odottaa, että se toinen eroaa omasta aloitteestaan.

Itse olin raskaana, kun mieheni lähti nuoremman matkaan. Erosi nyt toista kertaa jo. Ensimmäisen kerran minun takia. :( hän nyt vaan oikeasti osasi olla niin vakuuttava selittäessään erostaan. Nyt 8vuoden jälkeen minulle selvisi, etteivät olleet eronneet. vaan erosivat minun takiani. :( Miehen sisko kertoi minulle että mies tehnyt tuota samaa vaihtamista niin kauan kun on vain voinut seurustella. Säälin sitä miehen uutta naista, koska tiedän kuinka paljon hän on sille valehdellut. Mutta täytyy vain omaksi ilokseni sanoa, että olen onnellisempi nyt. Minulla nimittäin oli oikeasti nalkuttava mies :D tiedän ainakin etten itse tule olemaan sellainen, koska se oikeasti on kamalaa.

Näitähän riittää jotka vaihtaa naista lennosta usein valheiden siivittänänä. Aina on vaimo kauhea vaikka elämä on vaan muuttunut arkisemmaksi. Uutta huumaa saatava ja seksiä pienet lapset ei hidasta edes menoa. Minä minä on se tämän päivän tunnuslause. Ja tosiaan se kakkosnaiseksi tullut saa hävetä varsinkin pienellä paikkakunnalla ja maaseudulla. Mutta kun lutkan maineen haluaa niin toki sen saa. Seuraan työkaverina yhtä paria vierestä ja monet heille selän takana nauraa.

Mä en pystyisi oleman enää kaveri. Minusta tuommonen on niin ilkeää. Ja minusta varatut kuuluu jättää rauhaan kunnes ovat vapaita ensin.

Tiedän tunteen ap... Mulla melkein samoin, muttei ihan...

Eli ystäväni on se, jolla oli perhe ja pienet lapset. Sitten häneen rakastuttiin ja tämä häneen rakastunut teki kaikkensa, jotta ystäväni jättäisi aviopuolisonsa ja siinä sivussa perhe hajoaisi ja hän saisi ihastuksensa eli ystäväni itselleen. Pari vuotta ystäväni vensklasi ees ja taas asiaa, etenkin alkuun yritin kannustaa häntä pitämään perheensä, mutta jokainen tekee omat päätöksensä. Ystäväni lopulta päätyi yksiin tämän häneen rakastuneen ihmisen kanssa, tuli riitaisa ero, puolison sydän murtui, perhe hajosi...

Kun tiedän kaiken pieniä yksityiskohtia myöten, niin arvatkaapa miten vaikea on suhtautua tähän ystäväni nykyiseen kumppaniin, jonka ansiosta perhe hajosi? XI Lisäksi mulla on ikävä sitä ystäväni vanhaa puolisoa, joka oli mielestäni tosi kiva ja meillä oli parinkymmenen vuoden ajan aika läheiset välit. Ei pidetä yhteyttä enää....

Ei tuollaista käärmettä kannata pitää ystävänä.Jos on moraaliltaan noin löysäperse, saisi mun osalta hukkua paskaansa

En hyväksy ystäväksi tuollaista käärmettä. Työkaveri on sellainen ja työt hoidan asiallisesti mutta koskaan en olisi ystävä. Rikkoi vauvaperheen ja kerskuu avosiipan rahoilla jatkuvasti. Kuvottavaa.

Huorin tekeminen on väärin ja toisen aviopuolison himoitseminen.

Niin kauan kuin on, älä tuudittaudu. Kuka kerran tekee niin, tekee toistekin. Nimimerkillä kokemusta on....

Miksi pitäisi tyytyä kunnioittamaan sitä että joku on varattu ? Jos se mies/nainen on tavoittelemisen arvoinen niin pitää testata onko se oikeasti onnellinen ja tyytyväinen siihen parisuhteeseen missä nyt elää, jos on niin lähentelyt ei etene, jos ei ole tyytyväinen niin saattaa olla sinun hetkesi tehdä se ratkaiseva seuraava siirto.

Siihen vaaditaan aina kaksi

Koska se voi ja pystyy & mitä väliä.

Mitä ihmettä se sua haittaa ?

Hyvän suhteen väliin ei kukaan pääse.Tosin itse miettisin jos olisin varatun kans et mitähän se mies sitten tekee kun uutuudenviehätys on mennyt ja tulee arki?Alkaako ruoho aidan takana jne.Sehän on jo todistanut että moraalia ei ole ja pystyy pettämään.