Ystäväni on perheenrikkoja

Jospa jokainen keskittyisi omaan eläämään ja lopettaisi muiden arvostelun. Tuskin kukaan elää tätä elämää niin, että voi laittaa itsensä ylemmälle kuin muut.

Olen yllättynyt, että joku haluaa miehen joka pettää vaimoaan. Itselleni ei tuollainen mies kelpaisi.

tilanteita kun ystäväpiirissä on erottu uuden rakkauden takia yms.

Tosiasia on, että välit etääntyy ja ei tule enää kutsuttua näitä uusiopareja kylään. Ei kiinnosta pitää yhteyttä pettäjään ja tähän "uuteen rakkauteen"

Kaverini on myös ns. toinen nainen ja on jäänyt kyllä pikkuhiljaa entiseksi kaveriksi.

Mutta totta puhuen, kyllä itsekin katson vähän pitkään sellaista (miestä tai naista), joka on alkanut perheellisen kanssa heilastelemaan ja lähtee suhteeseen. Ja suoraan siitä perheestä. En sitä ääneen sano, mutta en kamalasti arvosta. Kumpaakaan.

Joka tapauksessa, vaikka niitä tunteita olisikin parisuhteessa olevaa kohtaan eivätkä ne häviäisi siitä että mies osoittaisi olevansa petturityyppiä, niin minun tekojani se ei muuttaisi. Sen TIEDÄN! Aina täällä itketään miten tunteille ei voi mitään ja pakko oli olla toisena/pettää. EI OLE! Tunteita voi olla mutta tekonsa voi valita. Ja kyllä, kun on itse kerran valinnut toisin, on hyvä arvostella. Katua ei ole tarvinut alkutuskan jälkeen päivääkään!

Kuvitteletko siis aivan oikeasti että vain onnettomissa avioliitoissa petetään? Tai että miehet/naiset eivät seksinhaluissaan selittele noille satunnaiskumppaneille mitä tahansa? Hieman naiivia :)

en ole itse pettämisestä sanonut mitään. Olen puhunut vain siitä jos mies jättää entisen toisen takia, eihän se automaattisesti tarkoita pettämistä?

kuten sanoin aluksi, mies jätti naisensa seuraavana päivänä kun tapasimme...

Ei mulle ole missään vaiheessa tarvinnut selitellä mitään, jotta voisi elää kaksoiselämää, kun entinen tosiaan sai kenkää seuraavana päivänä...

Joka tapauksessa, vaikka niitä tunteita olisikin parisuhteessa olevaa kohtaan eivätkä ne häviäisi siitä että mies osoittaisi olevansa petturityyppiä, niin minun tekojani se ei muuttaisi. Sen TIEDÄN! Aina täällä itketään miten tunteille ei voi mitään ja pakko oli olla toisena/pettää. EI OLE! Tunteita voi olla mutta tekonsa voi valita. Ja kyllä, kun on itse kerran valinnut toisin, on hyvä arvostella. Katua ei ole tarvinut alkutuskan jälkeen päivääkään!

En missään vaiheessa sanonut, että on pakko olla toisena tai pettää. On mahdollista, että mies/nainen voi huonosti parisuhteessaan ja siirtyy suoraan toiseen parisuhteeseen, kun uusi kumppani löytyy. Kyllähän sitä eroa on työstetty pään sisällä ja useimmiten avoimesti puhuttukin jo pidempään, eikä kukaan ulkopuolinen voi yksin tuhota toisten parisuhdetta. Monilla ei vain ole rohkeutta lähteä ajoissa huonosta suhteesta. Näissäkin tapauksissa se uusi puoliso saa haukut niskaansa. Vahvat ja rakkauteen uskovat ihmiset kestävät tämän. Eivätkä kadu. Meillä kaikilla on vain yksi elämä. Jokainen ansaitsee onnen.

En missään vaiheessa sanonut, että on pakko olla toisena tai pettää. On mahdollista, että mies/nainen voi huonosti parisuhteessaan ja siirtyy suoraan toiseen parisuhteeseen, kun uusi kumppani löytyy. Kyllähän sitä eroa on työstetty pään sisällä ja useimmiten avoimesti puhuttukin jo pidempään, eikä kukaan ulkopuolinen voi yksin tuhota toisten parisuhdetta. Monilla ei vain ole rohkeutta lähteä ajoissa huonosta suhteesta. Näissäkin tapauksissa se uusi puoliso saa haukut niskaansa. Vahvat ja rakkauteen uskovat ihmiset kestävät tämän. Eivätkä kadu. Meillä kaikilla on vain yksi elämä. Jokainen ansaitsee onnen.

En vaan osannut noin hienosti pukea sitä sanoiksi.

Kiitos!

T.4

tekee sitä, että rikkoo avioliitot joissa lapsia, on olevinaan niin rakastunut että, ja kun mies on tavallaan "saatu itselle" se lemppaa sen ja bongaa seuraavan perheellisen ukkomiehen.



Kaksi siihen tarvitaan, totta, mutta ystävälläni on mun mielestä jonkinlainen ongelma, kun kukaan vapaa mies ei kiinnosta, ovat liian helposti saatavissa, pitää väen väkisin kiskoa perheellisiä miehiä itselleen esittämällä jotain maailman ihaninta ja ymmärtäväisintä naista sen aikaa, kunnes haaste on saavutettu ja ukon voi lingota mäkeen...

Tietenkään en voi olla varma etten ikinä ihastuisi/rakastuisi perheelliseen, mutta ikipäivänä en suhteeseen sellaisen kanssa alkaisi. Se on ihan oma valittava tilanne! Mikäli joku on onneton avioliitossaan, se joko yritetään korjata tai sitten erotaan. Sen jälkeen, puhtaalta pöydältä, aletaan katsella mahdollsita uutta suhdetta. Luulenpa että omat tunteenikin viilenisivät nopeasti mikäli mies suhdetta ehdottelisi, koska ei hän silloin olisi sellainen mies jota voisin arvostaa, rakastaa ja haluta itselleni. Toiset tahtoo pettäjiä, toiset ei, toisilla on moraalia, toisilla ei! Ne tunteet kun eivät velvoita mihinkään tekoihin.

Minä en todella ymmärrä naisia/miehiä, jotka ryhtyvät suhteeseen sellaisen kanssa, jolla avioliitto on kesken. Ihan sama, miten onneton se ihminen siinä liitossaan on. Miehellä/naisella pitää olla sen verran munaa, että selvittää tilanteen ensin avioliitossaan suuntaan ja toiseen, ennen kuin ryhtyy varmistelemaan uutta elämää. Minulle ei todellakaan kelpaisi pettäjämies - ja onneksi voin sanoa kokemuksesta, että ei tarvitse epäillä, että luulen vain niin.

Miehellä/naisella pitää olla sen verran munaa, että selvittää tilanteen ensin avioliitossaan suuntaan ja toiseen, ennen kuin ryhtyy varmistelemaan uutta elämää.

Varmaan tämä olisi ihanne, mutta kun ihmissuhteet, rakastumiset, ihastumiset, alkamiset ja eroamiset ovat monimutkaisempia kuin mitä me pystymme tässä näppäimistön ääressä hienosti hallitsemaan. Ei ne kysymykset aina ole niin yksinkertaisia kuin "alanko olla vaiko enkö ala". Joskus ehdoton "ei" jossain tilanteessa voi olla suuri typeryys ja sulkea ovia joiden takaa olisi voinut löytyä suurempaa onnea ja hyvinvointia paitsi itselle myös muille. Joskus taas olisi hyvä pystyä pitämään periaatteistaan kiinni. Hitsi kun näitä ei voi etukäteen aina erottaa toisistaan.

Oma puolisoni alkoi olla kanssani ollessaan vielä naimisissa. Oli hänen puolisollaankin toinen, ihan avoimesti. Silti yrittivät jatkaa perheenä ja pariskuntanakin. Tilanne oli monimutkainen ja paljon sydänsurua ja ahdistusta ja syyllisyydentunteita aiheutui varmaan kaikille neljälle osapuolelle. Nyt on kuitenkin pakka jaettu uusiksi, ja uskon että kaikilla on parempi olo, ja ehkä tähän ei olisi koskaan päädytty jos ei olisi ollut epäortodoksisia ja arveluttaviakin ratkaisuja tässä historiassa.

On puhuttu tästä puolison kanssa monesti, ei välttämättä vain omista kokemuksista vaan periaatteista. Hänen on samoilla linjoilla kuin alkuperäinen tässä ketjussa: se, joka alkaa olla "pettäjän" kanssa, syyllistyy itsekin moraaliseen vääryyteen. Hänen mielestään meillä on velvollisuus pyrkiä hyvään kaikkien lähimmäisten osalta, myös sellaisten joita ei tunneta (tässä tapauksessa sen miehen alkuperäisen puolison). Puolisoni mukaan siis minä tein väärin kun jatkoin suhdetta hänen itsensä kanssa sen jälkeen kun oli käynyt selväksi, että hänen puolisonsa tuli siitä mustasukkaiseksi ja oli pahoillaan - VAIKKA siis puolisolla itselläänkin oli toinen kumppani. Toisen väärintekemistä ei saisi käyttä perusteluna sille että "minäkin voin".

Minä ymmärrän tämän periaatteen, mutta kuitenkin ajattelen, että ihmissuhdeasioissa jokaisen täytyy itse tehdä valintansa ja olla niistä vastuussa, eikä "parisuhde" ole sen pyhempi ja suurempaa suojelua ansaitseva asia kuin vaikka jokaisen oikeus etsiä onnea sieltä mistä sitä voi saada.

Minulle taas suuri kauhistus on epärehellisyys... voisin osallistua avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen osapuolena, mutta olisi hyvin vaikea kestää sitä, että "petetty" ei tietäisi siitä.

No, tässä jotain ajatuksia vain. Lopetan siihen, mistä aloitin: monimutkaisia juttuja!

Silti ihan kokemuksesta väitän, että jokainen pystyy tekemään valintansa niin, että mahdollisimman harva siitä kärsii. Olen siis sitä mieltä, että vaikka vastuu avioliiton onnistumisesta/epäonnistumisesta on aina puolisolla, tietynlainen vastuu on myös sillä, joka alkaa sitä soppaa hämmentää. Sen toisen naisen/miehen vastuu on usein siinä, miten sotkuiseksi ja epämiellyttäväksi erotilanne muuttuu ja miten lapset siitä selviävät.



Omalla kohdallani tapahtui niin, että ihastuin työkaveriini, joka oli naimisissa. Minullakin oli seurustelusuhde, jonka lopetin jo siinä vaiheessa, kun tajusin ihastuneeni, vaikka siis olimme vain ystäviä emmekä esim. tapailleet toisiamme työajan ulkopuolella. Kerran sitten tämä mies pyysi minua illalla ulos. Kysyin hänen avioliitostaan, ja hän kertoi, että he ovat hakemassa eroa. Kerroin heti tässä vaiheessa, että en suostu mihinkään erosotkuun osallistumaan ja että miehen pitää olla muuttanut pois yhteisestä osoitteesta siinä vaiheessa, kun minä suostun häntä tapailemaan työajan ulkopuolella. Mies ymmärsi tämän ja pysyimme seuraavat pari kuukautta vain työkavereina. Sitten hän kertoi muuttaneensa pois, ja me aloimme tapailla toisiamme. Olin kuitenkin vielä varovainen, koska ero oli heillä kesken ja heillä siis oli lapsia, jotka olivat varmasti hämmentyneitä tilanteesta. En suostunut tapaamaan lapsia vaan sanoin, että eron pitää olla paperillakin selvä ennen tätä.



Aloin tajuta tilannetta siinä vaiheessa, kun olimme tapailleet pari kuukautta, ja tässä vuokrakämpässä oli vain muutamia huonekaluja eikä edes vaatteita riittävästi eikä niitä tullut missään vaiheessa lisää. Tein sitten päätöksen ja soitin tälle vaimolle ja kyselin häneltä miehen aikatauluista, jotta voisin varata erään työmatkan. Vaimo tiesi tarkalleen miehensä aikataulut, joten oli ihan selvää, että eivät olleet eroamassa. Niinpä sitten laitoin välit poikki. Kuulin kyllä myöhemmin, että olivat todellakin eronneet - reilua vuotta myöhemmin, mutta en enää luottanut tuohon mieheen enkä suostunut minkäänlaisia selityksiä kuuntelemaan.



On kaikin puolin törkeää pelata varman päälle ja katsella, mikä ihmissuhde kantaa ja valita sitten se. Siinä loukkaa molempia osapuolia eikä anna tasavertaisia mahdollisuuksia näille tarkastella toimivinta mahdollista suhdetta. En edes halua kuvitella, miten vaimo ja lapset olisivat minuun suhtautuneet, jos olisin jatkanut suhdetta ja rikkonut avioliiton.

että vaikka katson asiaa ystäväni näkökulmasta, en silti pysty olemaan täysin hänen puolellaan. Hän on SE toinen nainen, vaikka miten selittelisi, että mies oli kylmässä liitossa ja onneton. Ystäväni on koko ajan ajatellut vain omaa etuaan, ei sitä miltä miehen lapsista tai entisestä puolisosta tuntuu. Ystävänä minun pitäisi olla hänen puolellaan, mutta se on vaikeaa. En voi koskaan kertoa mitä oikeasti ajattelen.

Ap

Suurin osa itseään puolustelevia kakkoshuoria! Niinkuin joku sanoi, tangoon tarvitaan aina kaksi, joten kyllä se toinen nainenkin on se perheenrikkoja! että hävetkää huorat!!

MIES rikkoi kotinsa.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2011 klo 10:12"]

Mieheni oli 10 vuotta edellisessä suhteessa ennen kuin tapasi minut. Oli jo yli vuoden yrittänyt jättää naistaan, mutta mukavuudentunne ja turvallisuus vei voiton. Sitten me tapasimme ja hän jätti naisensa seuraavana päivänä.

Nyt olemme naimisissa, pieni vauva ja mies sanoo olevansa onnellisempi kuin ikinä.

Joskus se on vain todettava, että se "toisen naisen mukaan lähteminen" voi olla parempi kuin siinä umpisurkeassa liitossa kituuttaminen.

No niin, saatte kivittää :D

[/quote]

Ole onnellinen nyt.

Mun mieskin teki noin aikanaan 10 v liiton jälkeen silloiselle tyttöystävälleen. Ja kas, tänä syksynä olen itse siinä tilanteessa, että minut ja lapset on jätetty ja vaihdettu toiseen, ihan yhtä äkkinäisesti.

Jos noin pystyy tekemään kerran, sen voi tehdä toistekin.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2011 klo 10:29"]

Mieheni oli 10 vuotta edellisessä suhteessa ennen kuin tapasi minut. Oli jo yli vuoden yrittänyt jättää naistaan, mutta mukavuudentunne ja turvallisuus vei voiton. Sitten me tapasimme ja hän jätti naisensa seuraavana päivänä.

Nyt olemme naimisissa, pieni vauva ja mies sanoo olevansa onnellisempi kuin ikinä.

Joskus se on vain todettava, että se "toisen naisen mukaan lähteminen" voi olla parempi kuin siinä umpisurkeassa liitossa kituuttaminen.

No niin, saatte kivittää :D

 

Jos todella olen tehnyt mieheni niin surkeaksi.

Siis ihan oikeasti, tuohan on ihan loogista, että jos on onneton liitossaan, niin eihän siinä ketään halua olla? Eikö se sitten ole aivan sama, että lähteekö se mies vai lähteekö se jonkun matkaan? :D Joka tapauksessa jäät yksin...

Tottakai tiedän että varmasto raivostuisin jos mies niin tekisi, mutta tulisin myös hyvin pian järkiini, koska jos mies on onneton ja kaikki on onnellisuuden eteen tehty niin minkä sille sitten muka voi?

Ettäkö olisin niin itsekäs että pitäisin miehen siinä kynsin ja hampain ja pakottaisin hänen olemaan onneton, vaikka todellisuudessa miehen olisi parempi olla ilman minua.

SE on itsekästä se.

Sä olet vaan niiiiiin naiiiivi ja lapsellinen. Veikkaan että et kovin monessa pitkässä suhteessa ole elänyt, eikä sulla ole lapsia?

Noh, eiköhän elämä suakin vielä opeta.

2

Minulla tuttava joka lankesi varattuun mieheen. Minulle valehteli, että mies on jo eronut ja asuu omassa asunnossa. Vuosia myöhemmin sain tietää, että mies oli lähtenyt avioliitosta suoraan minun ystävän luokse. Lapsia oli 3 kpl ja nuorin vuoden ikäinen. Nyt ystäväni ja mies ovat naimisissa ja heillä on kaksi lasta josta nuorin 3 vuotias. Mies valittaa minun miehelle, siitä kuin hankalaa on ja seksiä ei saa. Sanoo myös että olen ennenkin lähetenyt nuoremman mukaan kun seksi väheni, kai sitä pitäisi nytkin lähteä.

Eli semmoisia sankareita on näissä hienoissa miehissä, ja ystäväni on edelleenkin niin rakastunut, ja ihmettelee miksi miehen ex ei kutsu hänta ylioppilas juhliin jne. Mitä he tekivät väärin kuin rakastuivat. Eli kaverini antoi seksiä kun mies oli ollut vähän kuivilla hetken. Eipä kaua mene niin tuokin kultakimpale lähtee nuoremman mukaan.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2011 klo 11:01"]

Joka tapauksessa, vaikka niitä tunteita olisikin parisuhteessa olevaa kohtaan eivätkä ne häviäisi siitä että mies osoittaisi olevansa petturityyppiä, niin minun tekojani se ei muuttaisi. Sen TIEDÄN! Aina täällä itketään miten tunteille ei voi mitään ja pakko oli olla toisena/pettää. EI OLE! Tunteita voi olla mutta tekonsa voi valita. Ja kyllä, kun on itse kerran valinnut toisin, on hyvä arvostella. Katua ei ole tarvinut alkutuskan jälkeen päivääkään!

En missään vaiheessa sanonut, että on pakko olla toisena tai pettää. On mahdollista, että mies/nainen voi huonosti parisuhteessaan ja siirtyy suoraan toiseen parisuhteeseen, kun uusi kumppani löytyy. Kyllähän sitä eroa on työstetty pään sisällä ja useimmiten avoimesti puhuttukin jo pidempään, eikä kukaan ulkopuolinen voi yksin tuhota toisten parisuhdetta. Monilla ei vain ole rohkeutta lähteä ajoissa huonosta suhteesta. Näissäkin tapauksissa se uusi puoliso saa haukut niskaansa. Vahvat ja rakkauteen uskovat ihmiset kestävät tämän. Eivätkä kadu. Meillä kaikilla on vain yksi elämä. Jokainen ansaitsee onnen.

Mä en kyllä missään nimessä kutsuisi vahvaksi ihmistä, joka ei pysty eroamaan kunniallisesti ja inhimillisesti entisestä pitkäaikaisesta puolisostaan, vaan pelkurimaisesti luikkii suoraan toiseen suhteeseen, kun sellaiseen mahdollisuus avautuu. Ja varsin usein nekin suhteet menee vituiksi, koska niin vaan ei ole millään tasolla järkevää toimia, kenellekään.

Ja tässä on tosi helppo jeesustella, että jokainen ansaitsee onnen. Ne julmasti jätetyt puoliso ja lapsetkin, vaiko vaan pettäjä ja uusi puoliso?

Ja ei, en sano, etteikö erota saisi ikinä, totta kai saa ja joskus suorastaan pitääkin. Mutta kysymys on siitä miten sen tekee.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2011 klo 10:12"]Mieheni oli 10 vuotta edellisessä suhteessa ennen kuin tapasi minut. Oli jo yli vuoden yrittänyt jättää naistaan, mutta mukavuudentunne ja turvallisuus vei voiton. Sitten me tapasimme ja hän jätti naisensa seuraavana päivänä.


Nyt olemme naimisissa, pieni vauva ja mies sanoo olevansa onnellisempi kuin ikinä.


Joskus se on vain todettava, että se "toisen naisen mukaan lähteminen" voi olla parempi kuin siinä umpisurkeassa liitossa kituuttaminen.


No niin, saatte kivittää :D
[/quote]

What comes around, goes around!;)