Ystäväni on perheenrikkoja

Mieheni oli 10 vuotta edellisessä suhteessa ennen kuin tapasi minut. Oli jo yli vuoden yrittänyt jättää naistaan, mutta mukavuudentunne ja turvallisuus vei voiton. Sitten me tapasimme ja hän jätti naisensa seuraavana päivänä.



Nyt olemme naimisissa, pieni vauva ja mies sanoo olevansa onnellisempi kuin ikinä.



Joskus se on vain todettava, että se "toisen naisen mukaan lähteminen" voi olla parempi kuin siinä umpisurkeassa liitossa kituuttaminen.



No niin, saatte kivittää :D

mies oli puhunut naiselleen sen yli vuoden aikana... "olen onnellisempi kun ikinä"?

ajattelet siitä miehestä , joka rikkoi oman perheensä?

perheensä. Ei ketään voi väkisin iskeä. Todennäköisesti olisi lähtenyt jonkun muun matkaan joka tapauksessa pian.

on todella yleinen ajatusmalli. Syytetään vain sitä ulkopuolista, ei sitä miestä, joka suhteeseen lähtee.



Kukaan nainen EI VOI PAKOTTAA aikuista miestä suhteeseen, kyllä mies itsekin sitä haluaa.



Olen yllättynyt, että joku haluaa miehen joka pettää vaimoaan. Itselleni ei tuollainen mies kelpaisi.

siis onko mies joku helevetin ääliö, jota viedään kuin pässiä narussa? Ei se sun kaveris ole pettänyt ketään, vaan mies!

exälleen ettei ole enää onnellinen ja haluaisi erota. Nainen sditten tietysti halusi tilaisuuksia jotta voisi korjata tilanteen, mutta joskus ne tunteet vaan on jo niin poissa, ettei siinä mikään auta... nainen myös opiskeli toisella paikkakunnalla joten eivät eläneet niin tiivistä perhe elämää, mikä myös etäännytti.



Ja mun täytyy nyt kyllä sanoa sekin, että mieheni äiti minulle heti alusta asti on sanonut, ettei edes muista koska olisi viimeksi nähnyt poikansa noin onnellisena ja omana itsenään..



Mä nyt vaan koitan sanoa ettei se aina ole pahasta. Ainakaan sille "suhteesta kärsivälle" osapuolelle. Toki se ettei heillä ollut lapsia helpotti tilannetta.

Mutta totta puhuen, kyllä itsekin katson vähän pitkään sellaista (miestä tai naista), joka on alkanut perheellisen kanssa heilastelemaan ja lähtee suhteeseen. Ja suoraan siitä perheestä. En sitä ääneen sano, mutta en kamalasti arvosta. Kumpaakaan.

Mutta totta puhuen, kyllä itsekin katson vähän pitkään sellaista (miestä tai naista), joka on alkanut perheellisen kanssa heilastelemaan ja lähtee suhteeseen. Ja suoraan siitä perheestä. En sitä ääneen sano, mutta en kamalasti arvosta. Kumpaakaan.

Mieheni oli 10 vuotta edellisessä suhteessa ennen kuin tapasi minut. Oli jo yli vuoden yrittänyt jättää naistaan, mutta mukavuudentunne ja turvallisuus vei voiton. Sitten me tapasimme ja hän jätti naisensa seuraavana päivänä.

Nyt olemme naimisissa, pieni vauva ja mies sanoo olevansa onnellisempi kuin ikinä.

Joskus se on vain todettava, että se "toisen naisen mukaan lähteminen" voi olla parempi kuin siinä umpisurkeassa liitossa kituuttaminen.

No niin, saatte kivittää :D

Hän on se toinen nainen, joka hajotti yhden avioliiton, perheen, ja joka sai miehen pettämään ja lopulta eroamaan.

Niin, mieshän on toki vain tahdoton sätkynukke.

Hirveä poru on ollut muutamalla tutullani, kun heidän miehensä ovat lähteneet vieraan matkaan tai edes vieraisiin. Ja tuttuni itse pettäneet surutta vaikka kuinka (ja kaveripiiri hurrannut ympärilä, kuinka jännää ja kivaa). Uskomatonta kaksinaismoralismia. Vaikka en ole tätäkään ääneen sanonut. Tämä tuli mieleeni tuosta viestistä, jossa neuvottiin olemaan välittämättä, jos mies sitten lähtee seuraavan perään tästä uuden onnen suhteesta, johon on aiemmasta perheestä suoraan hypätty.

Mieheni oli 10 vuotta edellisessä suhteessa ennen kuin tapasi minut. Oli jo yli vuoden yrittänyt jättää naistaan, mutta mukavuudentunne ja turvallisuus vei voiton. Sitten me tapasimme ja hän jätti naisensa seuraavana päivänä.

Nyt olemme naimisissa, pieni vauva ja mies sanoo olevansa onnellisempi kuin ikinä.

Joskus se on vain todettava, että se "toisen naisen mukaan lähteminen" voi olla parempi kuin siinä umpisurkeassa liitossa kituuttaminen.

No niin, saatte kivittää :D

Jos todella olen tehnyt mieheni niin surkeaksi.

Siis ihan oikeasti, tuohan on ihan loogista, että jos on onneton liitossaan, niin eihän siinä ketään halua olla? Eikö se sitten ole aivan sama, että lähteekö se mies vai lähteekö se jonkun matkaan? :D Joka tapauksessa jäät yksin...

Tottakai tiedän että varmasto raivostuisin jos mies niin tekisi, mutta tulisin myös hyvin pian järkiini, koska jos mies on onneton ja kaikki on onnellisuuden eteen tehty niin minkä sille sitten muka voi?

Ettäkö olisin niin itsekäs että pitäisin miehen siinä kynsin ja hampain ja pakottaisin hänen olemaan onneton, vaikka todellisuudessa miehen olisi parempi olla ilman minua.

SE on itsekästä se.

Hirveä poru on ollut muutamalla tutullani, kun heidän miehensä ovat lähteneet vieraan matkaan tai edes vieraisiin. Ja tuttuni itse pettäneet surutta vaikka kuinka (ja kaveripiiri hurrannut ympärilä, kuinka jännää ja kivaa). Uskomatonta kaksinaismoralismia. Vaikka en ole tätäkään ääneen sanonut. Tämä tuli mieleeni tuosta viestistä, jossa neuvottiin olemaan välittämättä, jos mies sitten lähtee seuraavan perään tästä uuden onnen suhteesta, johon on aiemmasta perheestä suoraan hypätty.

Niin 17 jatkaa vielä. Tarkoitan, että olen tavannut paljon ihmisiä, jotka pettävät tai ovat jopa osallisina perheen rikkuessa, mutta kokevat kärsivänsä vääryyttä, jos sama kohtaa heitä itseään. Mulle ei le vielä selvinyyt, mikä ero on siinä, että itse petää ja että itseä petetään. Kertokaa joku viisaampi?

Mutta totta puhuen, kyllä itsekin katson vähän pitkään sellaista (miestä tai naista), joka on alkanut perheellisen kanssa heilastelemaan ja lähtee suhteeseen. Ja suoraan siitä perheestä. En sitä ääneen sano, mutta en kamalasti arvosta. Kumpaakaan.

Toivo, ettet ole itse koskaan se, joka nappaa perheellisen miehen. Elämästä kun ei koskaan tiedä, rakkaudesta vielä vähemmän.

Mutta totta puhuen, kyllä itsekin katson vähän pitkään sellaista (miestä tai naista), joka on alkanut perheellisen kanssa heilastelemaan ja lähtee suhteeseen. Ja suoraan siitä perheestä. En sitä ääneen sano, mutta en kamalasti arvosta. Kumpaakaan.

Toivo, ettet ole itse koskaan se, joka nappaa perheellisen miehen. Elämästä kun ei koskaan tiedä, rakkaudesta vielä vähemmän.

Tietenkään en voi olla varma etten ikinä ihastuisi/rakastuisi perheelliseen, mutta ikipäivänä en suhteeseen sellaisen kanssa alkaisi. Se on ihan oma valittava tilanne! Mikäli joku on onneton avioliitossaan, se joko yritetään korjata tai sitten erotaan. Sen jälkeen, puhtaalta pöydältä, aletaan katsella mahdollsita uutta suhdetta. Luulenpa että omat tunteenikin viilenisivät nopeasti mikäli mies suhdetta ehdottelisi, koska ei hän silloin olisi sellainen mies jota voisin arvostaa, rakastaa ja haluta itselleni. Toiset tahtoo pettäjiä, toiset ei, toisilla on moraalia, toisilla ei! Ne tunteet kun eivät velvoita mihinkään tekoihin.

Siis ap:n mukaan se meni näin: ystäväsi on siis noita. Hän juotti miesparalle lemmenjuomaa, tanssahteli edessä alastomana ja raiskasi huumatun miehen. Mies oli täysin tajuton ja vaikutuksen alainen lauetessaan ja hokiessaan ooh ooh ooh.



Vapauduttuaan mies meni kotiinsa lasso kaulassa, sanoi vaimolleen lasittunein silmin "Tahdon avioeron" ja seuraavana päivänä pankissa kaupanteossa oli miltei oikeustoimikelvoton kirjoittamaan nimeään kauppakirjaan, sillä noita oli taikonut hänet tahdottomaksi. Noita hymyili viattoman miesparan vieressä ja rapisteli yrttipussejaan. Koska vaikutuksen alaisena tehdyt kaupat eivät ole päteviä, kauppa pitäisi perua ja mies palauttaa kotiinsa toipumaan.



Vai olisiko se kuitenkin niin, että mies pani ja petti ja rakastui, vaikka olisi ihan voinut sanoa EI, mä lähden nyt kotiin.

siis onko mies joku helevetin ääliö, jota viedään kuin pässiä narussa? Ei se sun kaveris ole pettänyt ketään, vaan mies!

Nyt kun asiaa mietin, niin jos tulis joku miljardöörinainen ja tahtoisi viedä mut pois tästä arjesta, niin enpä kieltäytyisi. Vaikka omankin perheen kanssa menee ihan mukavasti.

Olen siis pässi.

Kuvitteletko siis aivan oikeasti että vain onnettomissa avioliitoissa petetään? Tai että miehet/naiset eivät seksinhaluissaan selittele noille satunnaiskumppaneille mitä tahansa? Hieman naiivia :)

[/quote]

Tietenkään en voi olla varma etten ikinä ihastuisi/rakastuisi perheelliseen, mutta ikipäivänä en suhteeseen sellaisen kanssa alkaisi. Se on ihan oma valittava tilanne! Mikäli joku on onneton avioliitossaan, se joko yritetään korjata tai sitten erotaan. Sen jälkeen, puhtaalta pöydältä, aletaan katsella mahdollsita uutta suhdetta. Luulenpa että omat tunteenikin viilenisivät nopeasti mikäli mies suhdetta ehdottelisi, koska ei hän silloin olisi sellainen mies jota voisin arvostaa, rakastaa ja haluta itselleni. Toiset tahtoo pettäjiä, toiset ei, toisilla on moraalia, toisilla ei! Ne tunteet kun eivät velvoita mihinkään tekoihin.

[/quote]

Nimenomaan LUULET, mutta et tiedä. Ulkopuolisena ja asiasta mitään tietämättömänä on niin mukavaa arvostella.