Kertokaas, MILLOIN taas "aikaa itselle"?Minkä ikäiset lapset?

mä oon pystynyt tekemään noita kaikkia ja lapsi on vasta runsaan puolen vuoden. En nyt ihan joka päivä, enkä kaikkia juttuja samana päivänä, mutta kuitenkin.



Mutta meillä onkin miehen kanssa niin, että molemmat antaa toisille sitä omaa aikaa. Eli mieheni hoitaa lasta kun minä tarvin omaa aikaa ja päinvastoin. Eikä muuten aiheuta mitään riitoja! Mieheni jopa kannustaa minua viettämään välillä ihan omaa aikaa. Hän saa silloin taas viettää lapsen kanssa yhteistä aikaa, ja molemmat sekä isä, että lapsi nauttii tästä :)

Usko tai älä niin sellaisiakin ihmisiä on olemassa, jotka eivät ole aktiivisesti hoitaneet lapsia ympäri vuorokauden.

Siinä 11-12-vuotiaana hän alkaa kokea vanhempiensa seuran noloksi, joten vanhemmalla on taas omaa aikaa.

Lapset 4v ja 2x 7v.

Ja nyt ihan viime viikolla heräsin siihen, että mullahan onkin ihan eritavalla omaa aikaa. Saan katsoa rauhassa telkkaria, lukea kirjaa, ja tehdä mitä huvittaa ilman että koko ajan joku on härkkimässä siinä vieressä.

Olen toki pystynyt näitä asioita ennenkin tekemään, mutta nyt huomaan kuinka rauhallista meillä toisinaan on:)

mä oon pystynyt tekemään noita kaikkia ja lapsi on vasta runsaan puolen vuoden. En nyt ihan joka päivä, enkä kaikkia juttuja samana päivänä, mutta kuitenkin.

Mutta meillä onkin miehen kanssa niin, että molemmat antaa toisille sitä omaa aikaa. Eli mieheni hoitaa lasta kun minä tarvin omaa aikaa ja päinvastoin. Eikä muuten aiheuta mitään riitoja! Mieheni jopa kannustaa minua viettämään välillä ihan omaa aikaa. Hän saa silloin taas viettää lapsen kanssa yhteistä aikaa, ja molemmat sekä isä, että lapsi nauttii tästä :)

Niin, teillä on yksi vasta puolivuotias lapsi.

Eikä muuten aiheuta mitään riitoja! Mieheni jopa kannustaa minua viettämään välillä ihan omaa aikaa. Hän saa silloin taas viettää lapsen kanssa yhteistä aikaa, ja molemmat sekä isä, että lapsi nauttii tästä :)

Oli se niin hellusta.

odotas vaikka uhmaikää, te molemmat juoksette kotoa karkuun ;)

ennen kuin niitä muksuja tekee. Kauheaa tilitystä siitä kuinka on raskasta ja lapset huutaa ja vaatii huomioita eikä ole omaa aikaa. "No shit Sherlock", se on juuri sitä kun tekee lapsia.

Usko tai älä niin sellaisiakin ihmisiä on olemassa, jotka eivät ole aktiivisesti hoitaneet lapsia ympäri vuorokauden. Oikeasti harkitsisin kaksi kertaa kun nyt on käytettävissä tämä tietomäärä. Et se sinäkään kauhean onnelliselta vaikuta.

Nää nettipalstat on aina täynnä maailman täydellisimpiä ihmisiä, jotka tietävät kaiken aiheesta kuin aiheesta ilman mitään omaa kokemustakaan ja joita ei koskaan mikään elämässä yllätä ja jotka ovat aina pystyneet harkitsemaan tarkkaan kaiken piirua myöten etukäteen. Ja sitten on heidän tosielämänsä, josta ei netissä tietenkään hiiskuta. ;)

Voimia sinulle arkeesi!

t. kahden lapsen tavallinen äiti

niin silloin.



Nauti tuosta ajasta mitä nyt elät, kahden murrosikäisen yh-äitinä tämän sanon.



Nyt ajattelen että kylläpä aika on hujahtanut nopsaan, vastahan nuo teinit olivat pieniä.



Vanhempi pääsee peruskoulusta tänä keväänä.

Saan katsoa rauhassa telkkaria, lukea kirjaa, ja tehdä mitä huvittaa ilman että koko ajan joku on härkkimässä siinä vieressä.

Olen toki pystynyt näitä asioita ennenkin tekemään, mutta nyt huomaan kuinka rauhallista meillä toisinaan on:)

ei siis sitä että auttaako mies ja kumpi osallistuu ja pääseekö jumppaan.. Vaan sitä että omassa kodissaan voi tehdä rauhassa asioita joita itse haluaa, ilman että joku ullittaa siinä vieressä koko ajan. itse esimerkiksi pidän ompelemisesta mutta en todella viitsi tehdä sitä auttavien käsien kanssa.

Minusta äitejä on ihan turha taas syyttää siitä, että kaipaavat vähän rauhaakin elämäänsä - kuten esim tuo yksi joka mussuttaa tuosta polvien yhdessä pitämisestä. Äiditkin haluavat tehdä jotain perusasioita, kuten ajatella lauseensa loppuun rauhassa.

Voimia sinulle arkeesi!

t. kahden lapsen tavallinen äiti

Oikeastaan tällainen taviselämä on ihan kivaa, kun ei tiedä aina mitä on edessä. Olisi aika kurjaa jos kaikki olisi etukäteen tiedossa niinkun jollain, ei mitään yllätyksiä puoleen eikä toiseen ;)

muksut on nyt 1-ja 3-luokkaatta päättämässä ja kaikkiin noihin on jo äidillä aikaa :)tosin liikuntaa en harrasta useita kertoja viikossa.

mä oon pystynyt tekemään noita kaikkia ja lapsi on vasta runsaan puolen vuoden. En nyt ihan joka päivä, enkä kaikkia juttuja samana päivänä, mutta kuitenkin.

Mutta meillä onkin miehen kanssa niin, että molemmat antaa toisille sitä omaa aikaa. Eli mieheni hoitaa lasta kun minä tarvin omaa aikaa ja päinvastoin. Eikä muuten aiheuta mitään riitoja! Mieheni jopa kannustaa minua viettämään välillä ihan omaa aikaa. Hän saa silloin taas viettää lapsen kanssa yhteistä aikaa, ja molemmat sekä isä, että lapsi nauttii tästä :)

Niin, teillä on yksi vasta puolivuotias lapsi.

Niinhän meillä on vasta 1 lapsi, mutta kysymyshän oli, että saatko omaa aikaa, ja koska en voi valehdella niin vastaus on, että kyllä saan. Koska myös isä voi hoitaa lastaan, mutta se taitaakin olla monelle äidille outo asia...

Kyllä minunkin mies on aina osallistunut paljon ja pääsen ulos halutessani, saan omaa aikaa jne.



Mutta tässä ilmeisesti tarkoitetaan sitä tavallista arkea. Sitähän se pienten kanssa on että ne on aina jaloissa hyvässä ja pahassa.



Meillä on esikoinen eskarilainen ja hän on jo hyvin helppo tapaus. Ulkoilee kavereiden kanssa ja on osaava. Saunominen on helppoa, lapsi pesee itse itsensä, kuivaa ja poistuu. Eli ei tarvi enää hänen takia pomppia ees taas jos viihtyy saunassa vain 2min.

Ei häiriköi television katselua tai lukemista, osaa kehittää itsekkin tekemistä. Viihtyy pitkiäkin aikoja omissa oloissaan lukemassa jne.



Meillä tosin on pienempiä lisäksi, joten helppoa on ainoastaan vanhimman osalta :)

Huomaa taas, miten ihmiset on niin erilaisia. Kaikki ei tarvi sillä tavalla omaa aikaa, että edes kokisivat vauvan ja lasten sitovuuden jotenkin kauhean rankaksi. Itse taas olen aina ollut sellainen, että tarvitsen kipeästi omaa aikaa, ihan vaan olla YKSIN ja huolehtimatta kenestäkään.



Nyt vauva on puolivuotias, ja näitä yksinolonaikoja ei ole montaa tähän mennessä vastaan tullut. Ei edes joka kuukausi. Ihme kyllä hengissä ollaan, mutta onhan tämä henkisesti ollut melkoinen koettelemus. Rinnassa on sellainen painostava tunne, kun haluaisin niin kipeästi olla edes jonkin aikaa ihan vain itseni kanssa...

Kyllä meilläkin isä hoitaa lasta, mutta nyt on jo pitkään ollut sellainen vaihe (lapsi puolivuotias), että lapsi ei kelpuuta muita kuin minut, jos on vähänkään väsynyt tai nälkäinen. Ja koska kotoa kestää 20 minuuttia että pääsee edes kaupungin keskustaan, niin en voi ilman lasta lähteä käymään oikein missään.



Siltikin haluan ison perheen, ainakin kolme lasta, mutta mieluummin neljä tai viisi. Joten kyllä tämä oman ajan menetyksestä huolimatta ilmeisesti on melko ihanaa aikaa. :D