Lue keskustelun säännöt.
Ihan kuin olisin saamassa lapsen ystävän kanssa!
31.05.2011 |
Eli siitä lähtien kun saimme tietää, että olen raskaana, on alkanut parisuhteemme pikkuhiljaa luisua enemmänkin kaveriuden puolelle. Ensin hävisi seksi, no tämä ei mitään haitannut, mutta nyt on hävinnyt loputkin fyysiset kanssakäymiset. Ei ole halauksia, ei mitään. Nukumme samassa sängyssä, mutta voisimme yhtähyvin olla vaikka sisarukset vierekkäin nukkumassa.
Emme myöskään enää keskustele, en tiedä esim. miten miehelläni menee töissä. Olen itse jo äitiyslomalla, ja tuntuu vain niin tympeältä, kun aamulla mies lähtee töihin ennen kuin herään, ja kun tulee takaisin, niin aivan kuin en olisi edes paikalla. Nukkuu, touhuaa omiaan. En tänäänkään ole koko päivänä mieheni kanssa sanan sanaa vaihtanut. Miestä kyllä kiinnostaa lapseen liittyvät asiat, kysyy miten on neuvolassa mennyt yms, mutta eipä juuri muuta.
Tuntuukin, että olen enemmänkin saamassa lasta vieraan ihmisen kanssa kuin pitkäaikaisen kumppanin. Itse olen yrittänyt. Olen yrittänyt halata, hieroa, puhua, jopa seksiä olen ehdottanut suorasukaisesti, miestä ei vain kiinnosta. Toista naista luojankiitos ei kuitenkaan ole. Sen verran kuitenkin tiedän mieheni menoista, että sitä se ei ole. Jotain muuta kylläkin. Olen yrittänyt lohduttautua sillä, että kyllä tämä tästä kun lapsi syntyy, mutta pikkuhiljaa alan tuntea itseni aivan sotanorsuksi, ja ajatella että ei se kyllä siihen lapseen helpota. en enää edes halua miestäni synnytykseen mukaan. Miksi haluaisin? Eihän tuota kiinnosta.
Mikä avuksi? Onko muilla ollut samanlaista raskausaikana? Ensimmäinen siis tulossa. Muuten asiat ovat ihan hyvin. Lapsi kasvaa, talous kunnossa, ja mieskin ihan mukava. Mitään yhteyttä ei vain tuohon "kumppaniin" enää ole. seksittömyydenkin kestää, eipä minuakaan enää vimeisilläni kauheasti kiinnosta, mutta olisi sitten jotain muuta hellyyttä, ja keskusteluyhteys. ettei olisi niin yksinäinen olo kaikkina näinä päivinä. Viikonloppuisinkin tuo menee ja tulee miten haluaa.
Kommentit (7)
Yritin, mutta ahdistui tuosta aivan hirveästi ja oli pari päivää mykkäkoulua ensin huudettuaan naama punaisena. Saattaa juu sulkeutua, mutta tätä on nyt kestänyt sieltä viikolta 8 asti, nyt on melkein LA. Ja kun tuntuu että koko ajan tilanne vain pahenee. Itse en enää kohta jaksa. Olen jo melkein päättänyt etten tuota ihmistä synnytykseen halua. Mutta jos en miestäni sinne päästä, kun hän sinne kovasti haluaa, niin olenko silloin itsekäs paskianen? Mietin vain, että miten mies pystyy minua tukemaan, jos ei minun hyvinvointi nytkään kiinnosta. Se on ainoastaan se lapsi. Paskat väliä minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokuhan siellä miestä kaivelee, mutta ei pitäisi ottaa ainakaan syyllistävää asennetta kun yrität keskustella. Aina on kaksi osapuolta suhteessa!
Kyllä olisin itsekin huolissani, jos ei pysty puhumalla selvittämään suhteen tilaa, ja ennen synnytystä, ei se vauvan syntymä paranne tilannetta jos välit jotenkin huonot.
Onko miehesi mielestä kaikki hyvin?
kun ei tosiaan suostu minulle puhumaan. Ja aika vaikea se onkaan puhua, ilman että kuullostaa syyllistävältä. Myönnän, ettei raskaana oleva nainen ehkä ole hehkeimmillään, tai hormonimyrskyissään helpoin yhteiseläjä, mutta parhaani olen yrittänyt. Rakastan kyllä miestäni paljon, ja epäilen tämän nyt vain olevan lukossa. en siis missään nimessä ole vielä antamassa periksi, mutta en vain enää tiedä mitä pitäisi tehdä.
Hemmottele miestäsi!
Tee lempiruokia, käykää miehen lempipaikoissa, pidä miestäsi hyvänä, anna hyvän kiertää, osoita miehellesi rakkautta, ehkä hän on sitä vailla!
Kyllä te vielä saatte asiat kuntoon! Oma asenteesikin ratkaisee. Näytä vaikka miehellesi mitä olet tänne kirjoittanut..
että tuollaista tapahtuu ja että raskaus ajaa suhteen kriisiin jo ennen kuin lapsi on syntynyt nimenomaan niin, että mies torjuu sekä naisen että kieltäytyy iloitsemasta tulevasta lapsesta ja jakamasta odotusta. Siitä vain ei juuri puhuta tai jos puhutaan, niin lähtökohta on se, että miehet on niin aivottomia reppanoita, että eivät osaa tukea kumppaniaan ja siksi naisen pitäisi ihan hirveästi ymmärtää miestä eikä odottaa häneltä suurinpiirtein yhtään mitään tukea tai kannustusta. Vaikka siis naisella on täysi työ pärjätä itsensäkään kanssa.
Mulla ois tähän enemmänkin sanottavaa, mut lapsi heräsi...tsemppiä ap, kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulevasta lapsesta. ON ollut aktiivisesti mukana lapsen hankinnoissa, on halunnut neuvolaan yms yms yms... Mutta, kun puhutaan neuvolasta, ovat kysymykset luokkaa "kuuluiko sydänäänet?"... ehkä miehelle kaikista konkreettisimmat tiedot lapsen hyvinvoinnista, mutta esim. minun hyvinvoinnista ei ole puhetta. ei ole kysynyt miten minä voin. Lasta kylä hössöttää. Silloin kun jaksaa. Siitä sentään voin olla iloinen, että tuo ainakin vaikuttaa tyytyväiseltä lapsen tuloon. Meidän välit ovatkin ne jotka hiertää. Isäksi tuosta miehestä kyllä on, varmasti hyväksikin.
puhuisit huolestasi suoraan miehellesi? Kysy mikä mättää? Kunnon keskusteltu kehiin. Mies saattaa vaan sulkeutua itseensä ennen vauvan tuloa..?