Lue keskustelun säännöt.
Sairaslomamoraalisi ja raskaus. Milloin töissä, milloin pois?
06.01.2010 |
Minkälaisia linjanvetoja teillä on tai oli raskaana ollessanne sairasloman suhteen? Haitteko saikkua kaiken varaltakin esim pienistä vatsaoireista vai kävittekö töissä vaikka illat meni täysin vuodelevossa? Vai ehkä jotain siltä väliltä? Entä miltä tuntui kuulla, että et välitä vauvasi hyvinvoinnista, jos menit töihin vaikket ollut 100% työkunnossa (esim kaikki työtehtävät eivät sopineet, jouduit pitämään ylimääräisen välipalatauon tai huilaamaan hetken). Halusiko joku olla erityisen sisukas juuri raskauden ja raskaana oleviin työntekijöihin kohdistuneiden ennakkoluulojen ja seläntakanapuhumisten takia?
Kiva jos kertoisitte?
Kommentit (53)
olin neljä viimestä kuukautta sairauslomalla ja aivan petipotilaana. Oli suoraan sanoen helvettiä. Mikään asento ei ollu hyvä, vaivoja riitti.
Ei siinä töihin menty, kun pystyasento ja istuminen oli kielletty. Ja makuulla löi hirveitä jalkasärkyjä. Välillä itkin ihan veto vex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä sairauden takia ole ollut koskaan pois töistä, en edes raskaana.
Musta on ihan itsestään selvää, että jos raskaana tai ei-raskaana olo olisi huono, olisin sairauslomalla. Vielä ei ole näin käynyt, vaikka työuraa on takana 10 vuotta ja lapsia olen saanut 2.
Mun mielestä on itsestään selvää, että sairaana ei olla töissä. Olen sairastanut näiden 10 työvuoden aikana neljä kertaa. Näistä kerroista 2 on sattunut lomille ja 2 niihin aikohin kun olen ollut äitiysvapaalla kotona. Töistä ei siis ole tarvinnut olla pois kertaakaan. Olisin kyllä ollut, jos olisin juuri silloin ollut töissä, mutta kun nyt kohdallani on sattunut näin. Lapsetkaan eivät ole sairastelleet.
Vauvan vointi menee AINA työn edelle. Vai eikö muka jollakin äidillä mene??? Jos siis on syytä jäädä sairauslomalle esim. ennenaikaisen supistelun vuoksi, niin totta hemmetissä silloin jäädään. Anteeksi mutta en oikeasti käsitä, miksi joku vaarantaisi lapsensa hengen vain työyhteisöä "miellyttääkseen".
Jos taas äiti on pahoinvoinnin tai vaikka selkäkipujen takia niin romu ettei työnteko onnistu, niin totta kai saikku on paikallaan. Eihän nyt kukaan täysjärkinen mene töihin ei-raskaanakaan silloin, jos ei esim. oksentaa puolen tunnin välein - oli syy mikä tahansa.
Vauvan vointi menee AINA työn edelle. Vai eikö muka jollakin äidillä mene??? Jos siis on syytä jäädä sairauslomalle esim. ennenaikaisen supistelun vuoksi, niin totta hemmetissä silloin jäädään. Anteeksi mutta en oikeasti käsitä, miksi joku vaarantaisi lapsensa hengen vain työyhteisöä "miellyttääkseen". Jos taas äiti on pahoinvoinnin tai vaikka selkäkipujen takia niin romu ettei työnteko onnistu, niin totta kai saikku on paikallaan. Eihän nyt kukaan täysjärkinen mene töihin ei-raskaanakaan silloin, jos ei esim. oksentaa puolen tunnin välein - oli syy mikä tahansa.
kaksi kertaa olen ollut raskaana ja ihan loppuun asti olen töissä ollut, eikä sairaslomapäiviä ole ollut raskauden takia.
mulla ihana työpaikka, työkaverit huolehtivat ja eivät antaneet minun tehdä raskaita nostoja yms. minua ihan nolotti,en osannut oikein suhtautua kun tunsin itseni ihan yhtä hyväkuntoiseksi kuin ei-odottavat työkaverini. molemmat raskaudet olleet superhelppoja ja vauvat syntyneet lasketun ajan jälkeen.
koko ajan sain kuulla töissä ihmettelyä, että miten jaksan töissä ja kuinka olen ensimmäinen joka ollut ihan loppuun asti töissä jne.
toisessa raskaudessa touhusin illat tietenkin esikoisen kanssa (1,5 vee). ja äitiysloman alun ennen kuopuksen syntymää painoin maha pystyssä tuolla puistoissa ja kanniskelin taaperoa. se oli vähän rankkaa välillä. helpommalla töissä pääsi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla työkaverit ottivat vauva uutiset tosi ihanasti vastaan ja pitivät huolen etten vaan mene nostelemaan painavia tai agressiivisiksi tiedettyjä potilaita. vaikka olisin heitä siis mielestäni pystynyt hoitamaan silloin kun maha oli pienempi ja vointi hyvä, he vaan ilmoittivat että eivät halua omalletunnolleen sitä että jotain sattuisi ;)
pomo kuunteli myös herkällä korvalla miten voisi työvuorosuunnittelulla auttaa minua jaksamaan töissä, esim ei ilta-aamu-ilta-aamu rumbaa..öitä tein niin pitkään kuin kvtes antoi myöten.
jäin saikulle pahojen liitoskipujen ja supistelujen takia n. 1kk ennen äl alkua.
levolla olo helpottui ja lääkärillä kävin vähän useammin, mutta ei antanut lupaa mennä enää takaisin, näki riskit liian isoina.
vauva syntyi vkolla 38.
toisen vauvan kohdalla olo oli mainio, ei ollut supistelua tai liitoskipua. tällöinkin työyhteisössä mentiin samalla tavalla kuin esikoisen kanssa. vuosilomalta jäin äippälomalle. toka vauva syntyi vkolla 36.
ohjeeksi sanon, kuuntele kroppaa ja töissä ehtii painaa myöhemminkin. onnea odotukseen!
Ihan normaalit raskaudet varmaan joka kerta, vähän vatsannipistelyjä ja harjoitussupistuksia, ei pahoinvointeja, 4 raskautta joista yksi km. Iltaisin kyllä lepäilin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä tulee moraalisaarna muutamille keskustelijoille (ystävällinen sellainen): Mielipiteistä riippumatta ei ole oikein mollata toisten ihmisten moraalia "sädekehän kiillotukseksi" ja muiden mielipiteiden märehtimiseksi. Sillä, joka kuvittelee moraalin olevan kiinni siitä mitä naapuri ajattelee, on vikaa päässä tai vanhemmat eivät ole kasvattaneet kunnolla. Sori, ei ole vikaa päässä, mutta se pää pitäisi laittaa toimimaan ja miettiä muutakin kuin mitä oman nenän edessä on. Nimittäin:
Moraali on hyvään pyrkimistä: sitä ettet satuta tai tuota tappiota toiselle ihmiselle itsekkäistä syistä. Tätä et tee siksi että naapurit supattavat selän takana että olet paha ihminen, vaan teet sen siksi että et itse halua olla sellainen. Siinä, ettei halua hyväksikäyttää kaikkia eteen tulevia tekosyitä, ei siis ole mitään pahaa eikä se ole kehujen kerjäämistä, koska ei kukaan kehujen kerjäämisen takia saa pinnistettyä sisuaan äärirajoille. Kokeilkaa itse ja miettikää tekisittekö saman pelkästä turhamaisuudesta.
Lähimmäisenrakkaus - joka kaiken reiluuden taustalla on - ei ole tekopyhyyttä eikä itserakkautta. Se on uskonnosta täysin riippumatta onnellisen elämän ja kaiken kyvyn rakastaa kulmakivi. Et voi rakastaa ketään aidosti, jos heti muistin menetettyäsi olisit valmis satuttamaan häntä yhden puupennin tähden: ainoa millä vältyt varmuudella tuottamasta kipua ja ongelmia ihmisille joille et haluaisi aiheuttaa niitä jos tuntisit heidät paremmin, on olla aiheuttamatta kipua ja ongelmia lainkaan. Suurinta osaa ympärilläsi olevista ihmisistä et kuitenkaan tunne hyvin vaikka luulisit niin, ja se kenet tunnet ja kelle olet tärkeä on myös jonkin verran sattumanvaraista.
Perhosen siivenisku olisi voinut kääntää kaiken toisin, ja on jollain tapaa kaksinaamaista satuttaa ketään joka olisi voinut olla paras ystäväsi jos asiat olisivat menneet toisin. Haluatko sitten dementisoituneena kääkkänä satuttaa ja hyväksikäyttää parhaasi mukaan niitä jotka sinua rakastavat, kun kerran olet opetellut sellaisen suhtautumisen kanssaihmisiin joita et muista..? Tai haluatko satuttaa ihmistä joka kerran pelasti parhaan ystäväsi hengen hyväsydämisyyttään tai huolellisuuttaan, sinun tai ehkä ystäväsikään sitä tietämättä? Lähimmäisenrakkauteen on monta syytä, mm. halu olla ihminen, ei enkeli mutta inhimillinen.
Kannattaa opetella olemaan reilu, ja osa sitä on ettei työnantajaa - joka loppujen lopuksi sinut ruokkii - ajeta kohti konkurssia paitsi jos oikeasti pelkäät lapsesi puolesta. Jollet pelkää, ja jos voit hyvin etkä muuten ole sairas, miksi et olisi reilu? Mitä pahaa on siinä ettei halua olla ääliö, ja miten se liittyy naapureiden mielipiteisiin, paitsi tosi ahdasmielisten ihmisten mielissä?
Vierailija kirjoitti:
Vauvan vointi menee AINA työn edelle. Vai eikö muka jollakin äidillä mene??? Jos siis on syytä jäädä sairauslomalle esim. ennenaikaisen supistelun vuoksi, niin totta hemmetissä silloin jäädään. Anteeksi mutta en oikeasti käsitä, miksi joku vaarantaisi lapsensa hengen vain työyhteisöä "miellyttääkseen".
Jos taas äiti on pahoinvoinnin tai vaikka selkäkipujen takia niin romu ettei työnteko onnistu, niin totta kai saikku on paikallaan. Eihän nyt kukaan täysjärkinen mene töihin ei-raskaanakaan silloin, jos ei esim. oksentaa puolen tunnin välein - oli syy mikä tahansa.
Vastaan ikivanhaan ketjuun. Menisin puolikuntoisena töihin ellen olisi raskaana. Nyt en kuitenkaan ala LAPSENI elämää kompromettoimaan jonkun sairauden takia. Miten joku voi edes harkita tekevänsä sellaista?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotusaikana tuleva lapsi on etusijalla.Rsdksus ei ole urheilulaji jossa hurjista suorituksista palkitaan.Äidin kokonaisvaltainen hyvin vointi on pääasia.Sellsista työtä ei ole jossa odottavan äidin on pakko olla.Muistaa se myös itse,maailman ei kaadu jos et kokoajan suorita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju mutta vastaan silti. Jokainen raskaus on omanlainen. Puolessa välissä helpotettiin vähän työtehtäviä (stressi, melu) mutta näin oli kaikkien kohdalla. Meillä oli tosi kiva työporukka siihen aikaan. Kerran jouduin päänsäryn takia olemaan yhden vuoron pois, pahoinvointia oli aika vähän ja sekin meni ohi hetken huilaamalla, silloin tosin ei kukaan vielä tiennyt raskaudesta. Pois töistä jäin pari viikkoa suunniteltua aikaisemmin kun verenpaine nousi hiukan ja neuvolasta määrättiin näin. Muuten voinnin puolesta olisin voinut olla vaikka synnytykseen asti, kävin lenkilläkin muutama tunti ennen kuin vauva syntyi :)
olin raskauden aikana kuumeen takia pois. Oli joku liikkeellä oleva virus, etten sängynpohjalta ylös päässy. Töissä oli silloin todella kiire aika, työkaveri sano vaan, että hän ois tullu vaikka kuumeessa töihin näin kiire aikana. No, hän ei ollutkaan raskaana.