Lue keskustelun säännöt.
Sairaslomamoraalisi ja raskaus. Milloin töissä, milloin pois?
06.01.2010 |
Minkälaisia linjanvetoja teillä on tai oli raskaana ollessanne sairasloman suhteen? Haitteko saikkua kaiken varaltakin esim pienistä vatsaoireista vai kävittekö töissä vaikka illat meni täysin vuodelevossa? Vai ehkä jotain siltä väliltä? Entä miltä tuntui kuulla, että et välitä vauvasi hyvinvoinnista, jos menit töihin vaikket ollut 100% työkunnossa (esim kaikki työtehtävät eivät sopineet, jouduit pitämään ylimääräisen välipalatauon tai huilaamaan hetken). Halusiko joku olla erityisen sisukas juuri raskauden ja raskaana oleviin työntekijöihin kohdistuneiden ennakkoluulojen ja seläntakanapuhumisten takia?
Kiva jos kertoisitte?
Kommentit (53)
Olin sitä sarjaa, joka tsemppasi töissä ehkä tavallistakin pidempään raskausaikana -varsinkin sitten kun raskaus oli jo kaikkien tiedossa. En halunnut kuulla, että "lintsaisin" töistä vain raskauden vuoksi. Taustalla oli läheisen työtoverini lapsettomuus, joka heijastui ikävällä tavalla työpaikalla kaikkien raskaana olevien tai pikkulasten vanhempien eräänlaisena kiusaamisena ja pahanpuhumisena. Siksi pidin raskaudesta varsin matalaa profiilia koko ajan.
Aivan alkuraskaudessa hain flunssan takia sairauslomaa, vaikka töissä oli juuri silloin kova kiire. Jos en olisi ollut raskaana, olisin ehkä siinä tilanteessa mennyt töihin sairaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun jokapäiväiset supistukset olivat saaneet kohdunkaulan lyhenemään ja kohdunsuun sormelle auki. Loppuaika menikin vuodelevossa.
Mietin enemmän sellaisia vähäisempiä vaivoja, joista voi olla tai olla olematta sairaslomalla. Monesti lääkäriin ei ihan pienestä vaivasta pääsekään, joten päätöksen poissaolosta joutuu tekemään itse ilmoittautumalla sairaaksi tai max th:n suosituksella.
kun jokapäiväiset supistukset olivat saaneet kohdunkaulan lyhenemään ja kohdunsuun sormelle auki. Loppuaika menikin vuodelevossa.
(raskaana tai ei) jos ajattelee mitä muut ajattelee?
Anteeksi vaan: olen ollut saikulla (myös raskaana) kun olo on paska ja lääkäri katsoo saikun aiheelliseksi.
Työpaikan muutossa en nostellut laatikoita alkuraskauden verenvuodon takia, mutta valvoin muuttoa muuten. Loppuraskaudesta en pystynyt enää rannekanavaoireyhtämän takia töihin, työpaikkalääkärikin ehdotti sairauslomalle jääntiä jo kuukautta aiemmin. Opastin ensin sijaiseni ja jäin sitten 2 viikkoa ennen äloman alkua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toka raskaus oli aika vaikeaa aikaa, kun joka paikaa kivisti koko ajan, liitoskivut ihan hirmuiset jo 4kk. En kyennyt pysäkiltä kävelemään kotiin työpäivän päätteeksi vaan mies tuli mut hakemaan....
Töissä pidin jossain vaiheessa lepotauon ja nostin jalat ylös.
Raskaus ei ole SAIRAUS! Tietysti jos on oikeasti joku riski, pitää olla järkeä, sillä seuraukset voivat olla vaaralliset.
Aamua ja iltaa, vanhuspuolella. Töitä pystyin tekemään n. viikolle 30 asti. Sitä ennen sinnikkäästi menin töihin, vaikka kipuja ja vaivoja jo oli. Eräs sh yhden työvuoron jälkeen sanoi sitten viimein, että huomenna ET kuule enää töihin tule. Kävin lääkärissä(oli veristä vuotoa jne.) paikat hyvää vauhtia avautumassa. Sairasloma alkoi samantein ja kesti sitten loppuun saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sairaslomaa ei vain omasta tahdosta saa, vaan kyllä siihen on joku lääketieteellinen peruste. Raskaudet ovat hyvin erilaisia ja ihmiset jaksavat asioita myös hyvin eri lailla.
Työn sankari ei kannata olla. Liiassa reuhtomisessa on esim. istukan repeämisen vaara ja siihen erityisesti lapsi voi kuolla ja äitikin olla vaarassa.
Harjoitussupistukset sinänsä taas ovat ihan normaaleja ja niitä kuuluu raskaudessa ollakin.
Samoin tulehdukset kannattaa hoidattaa pois mahdollisimman nopeaan. Ne aiheuttavat helposti ennenaikaisia supistuksia ja saattavat käynnistää synnytyksen liian aikaisin. Tulehdukset voivat myös aiheuttaa lapsen kuoleman.
kehtasin jäädä. En kylä muutenkaan turhaan jää, ehkä pitäisi helpomminkin jäädä esim. flunssaisena. Tosin en ole asiakkaiden kanssa tekemisissä enkä tartuttele ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 päivää pomon luvalla, 4. ja 5. päivän terveydenhoitajan lapulla ja sitä pidemmäksi lääkärin toteamalla työkyvyttömyydellä. Työpaikallani on onneksi terve ilmapiiri, joten kipeitä työnsankareita ei kauheasti ihailla vaan passitetaan kotiin.
mutta hoitajana en voinut kieltäytyä potilaiden nostelusta ja mennä makoilemaan jalat seinää vasten.
Mutta siis ap.n kysymykseen. Kolmannen kohdalla olin epävarma, mitä teen saikun kanssa. Työkaveri oli aivan kamala ja haukkui ja huusi ja kävi repimässä lattialle petaamani pedit ja kahden kesken ajoi nurkkaan ja huusi minulle. Olin aivan paniikissa kun minun piti olla hänen kanssaan aamuvuorossa. En saanut yöllä unta ja oksentelu paheni. Mahan pohjaa viilteli kamalasti ja selkää särki ja yritin tehdä parhaani, mutta tuo ilmapiiri lisäsi supistelua.
Itkin neuvolalääkärille tilannetta ja lääkäri itse totesi, että nyt kirjoitetaan saikkua äitiysloman alkuun asti. Viikkoja oli silloin kasassa 26.
Onneksi kirjoitti, koska kohdunsuu alkoi lyhentyä ja lapsi syntyikin sitten keskosena.
Toka raskaus oli aika vaikeaa aikaa, kun joka paikaa kivisti koko ajan, liitoskivut ihan hirmuiset jo 4kk. En kyennyt pysäkiltä kävelemään kotiin työpäivän päätteeksi vaan mies tuli mut hakemaan....
Töissä pidin jossain vaiheessa lepotauon ja nostin jalat ylös.
Raskaus ei ole SAIRAUS! Tietysti jos on oikeasti joku riski, pitää olla järkeä, sillä seuraukset voivat olla vaaralliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka raskaus oli suht koht helppo ni on niin raskas duuni että olin todella paljon töitä poissa loppu puolella ja miksi en olisi ku oli mahdollisuus =) piti vaan olla erilaiset syyt että tulee normaalisti rahaa, jos oot samasta syystä poissa pidempään ni saat todella vähän rahaa. mut sit oli samassa duunissa nainen joka painoi ihan täysillä, loppuun asti... ihan siis miten itse jaksat.
En olisi voinut elää itseni kanssa, jos lapseni olisi syntynyt keskosena, koska minä olisin halunnut kerätä muilta ihailua sisukkuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lääkäri käski olemaan pelkästään makuuasennossa, vessassa sai käydä. En ajatellut mitään laajempia merkityksiä 'esim. mitä muut ajattelevat, "sisukkuutta" tms.), kuin vaan sitä, että vauva ei saa syntyä pikkukeskosena.
En minäkään ole liitoskivuista saikkua hakenut/saanut! :D
Raskaus ei ole sairaus, mutta hei: jos laattaa tunnin sisään 5 kertaa tai selkä paskana niin kuka on siinä KUNNOSSA töissä?
Itsellä 4 lasta, vanhin 5- vuotias. Kyllä tiedän mitä on pahat liitoskivut.
Ei pahaan oloon tarvita raskauden keskeytyksen uhkaa- vaikka sellasesta olen ollut KERRAN saikulla.
5
Itse jäin viikolla 25 sairaslomalle selkäkipujen ja suoranaisen pelon takia. Olen maatalousalalla töissä ja teen siis töitä vieraiden eläinten kanssa ja loppuvaiheessa joka aamu oli kamala herätä pelkoon, josko tänään joku lehmä potkaisee, pökkäisee mahaan tai juoksee päälle. Lisäksi työhän on hyvin fyysistä, eli nostelua ja toimintaa riittää, enkä halunnut mennä yrittäjän lomia "vajavaisena" tekemään, jolloin yrittäjäkään ei saanut lomistaan kunnolla nauttia.
Ihan oman mielenterveyteni ja lapseni turvallisuuden takia hain saikkua, josta jäin sitten suoraan varhennetulle äippälomalle, enkä ole asiaa yhtään häpeillyt tai peitellyt.
mä haistatin mun työpaikka lääkäreille pitkät ja hain omasta terv.asemalta saikkua ja sit taas välillä duunin lääkäristä =) olin todella paljon poissa ku en vaan jaksanu ku työ oli todella raskasta!
alkuvaiheessa mutta jo nyt olen vähentänyt muita menoja, jotta jaksaisin käydä töissä ja illat olisi rauhallisia lepoa varten. Eli mistä kukakin luopuu ensimmäisenä, siitähän näissä kiikunkaakun saikuissa on kyse.
lapsesta olin raskauden puolen välin jälkeen saikulla supisteluiden takia noin kuukauden. Toista odottaessani alkoi verenpainelääkitys lievään toksemiaan rv24 ja neuvolalääkäri määräsi heti loppuajaksi sairaslomalle.
Aivan perusteltuja sairaslomia mielestäni.
kiinni jos on saikulla raskauden aikana.
Että tästä vaan töihin nostelemaan läskejä av.mammoja sairaalaan, vaikka selkä on niin kipeä, että ei meinaa kävelemään pystyä kun hermokipu säteilee niin jalkaan.
Moraali, oi moraali. Mikä ihana sana paheksua.