Lue keskustelun säännöt.
Sairaslomamoraalisi ja raskaus. Milloin töissä, milloin pois?
06.01.2010 |
Minkälaisia linjanvetoja teillä on tai oli raskaana ollessanne sairasloman suhteen? Haitteko saikkua kaiken varaltakin esim pienistä vatsaoireista vai kävittekö töissä vaikka illat meni täysin vuodelevossa? Vai ehkä jotain siltä väliltä? Entä miltä tuntui kuulla, että et välitä vauvasi hyvinvoinnista, jos menit töihin vaikket ollut 100% työkunnossa (esim kaikki työtehtävät eivät sopineet, jouduit pitämään ylimääräisen välipalatauon tai huilaamaan hetken). Halusiko joku olla erityisen sisukas juuri raskauden ja raskaana oleviin työntekijöihin kohdistuneiden ennakkoluulojen ja seläntakanapuhumisten takia?
Kiva jos kertoisitte?
Kommentit (53)
Vanha ketju mutta vastaanpa kuitenkin. Täällä työnantaja on alkanut niin vittumaiseksi mua kohtaan, että aion ihan vaan kiusallani olla saikulla ennen äitiyslomaa. Kyllä terkkari onkin jo jonkun syyn keksinyt, että saikkua saan heti kun vaan sanon että nyt en pysty enää istumatyötä tekemään.
Jos tilanne olisi se että työnantajani suhtautuminen työhöni ja työpanokseeni olisi ollut asiallista ja viihtyisin paremmin työssäni, ehkä ns. sinnittelisin mutta koska työmaalla on tullut selkeätä vittuilua pomon suunnalta niin eipä harmita "käyttää raskautta hyväkseni" tässä kohtaa ja jäädä saikulle.
Moralisoinnit voitte jättää muille, normaalisti en ole saikulla herkästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerroin jo alkuvaiheessa että raskaana olen
(tarttuvat taudit yms vaikuttavat työsuunnitteluun)
tein niin pitkään normaalisti töitä kuin se oli mahdollista. öitä tein myös. en muista missä vaiheessa ne lopetin, mutta vaiheittain ne väheni. mulla oli näyttämisenhalu, että hommat tapahtuvat yhtähyvin, ellei paremmin raskaudesta huolimatta kunnes järkiinnyin. pomo myös huomioi työvuoro suunnittelussa minun aamupahoinvoinnin joten tein jossain vaiheessa enempi iltoja, sain aamut oksentaa rauhassa ;)
mahan kasvaessa siirryin hoitamaan enempi omilla jaloillaan liikkuvia potilaita sillä vuodepotilaiden hoito kävi hankalaksi, samoin nostot yms jäivät. jos töissä oli mahdollisuus kevyempiin töihin niin minä tein niitä usein jo työkavereiden "painostuksesta"-vauvan terveys tärkein. lääkäri sanoi jo hyvissä ajoin kirjoittavansa saikkua kun kuuli ammattini.
jouduinkin jäämään saikulle pahentuvien liitoskipujen ja supistelujen takia aiemmin. levolla ne menivät ohi, mutta en saanut lupaa enää palata töihin. kotona jos tein vähänkin enempi töitä niin kivut olivat järkyttävät. vauva syntyi ennen aikaisena nopeasti.
seuraavan kohdalla kaikki meni helpommin, ei niin hirveää pahoinvointia eikä liitoskipuja. jäin kumminkin ennen äitiyslomaa vuosilomalle, joka oli hyvä juttu, tämäkin syntyi vielä aikaisemmin kuin esikoinen.
ohje: kuunnelkaa kroppaanne ja älkää verratko itseänne toisiinne. jokainen on yksilö ja lapsi on tärkein. en olisi ikinä antanut anteeksi, että omasta "näyttämisenhalustani" olisi lapselle sattunut jotain työtehtävää tehdessä.
En oikein raskaana uskaltanut tehdä suurinta osaa työtehtävistäni niin päätin että parempi että saavat samantien palkata tilalle jonkun joka kykenee niihin töihin ihan kunnolla.
Vauvan vointi menee AINA työn edelle. Vai eikö muka jollakin äidillä mene??? Jos siis on syytä jäädä sairauslomalle esim. ennenaikaisen supistelun vuoksi, niin totta hemmetissä silloin jäädään. Anteeksi mutta en oikeasti käsitä, miksi joku vaarantaisi lapsensa hengen vain työyhteisöä "miellyttääkseen".
Jos taas äiti on pahoinvoinnin tai vaikka selkäkipujen takia niin romu ettei työnteko onnistu, niin totta kai saikku on paikallaan. Eihän nyt kukaan täysjärkinen mene töihin ei-raskaanakaan silloin, jos ei esim. oksentaa puolen tunnin välein - oli syy mikä tahansa.
Mä vihaan sitä mantraa "raskaus ei ole sairaus". Ai että se saa mut näkemään punaista. Raskaus voi aiheuttaa melkoisia ongelmia naisen terveydelle. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Minusta aina ykkössijalla on sikiö, ja sikiön tilaan vaikuttaa paljon äidin terveydentila ja jaksaminen. Myös henkinen sellainen.
Minä en jaksa ymmärtää näitä työnsankareita, olivat ne raskaina tai ei, jotka eivät sairasta kotona silloin kun ovat sairaana. Siinä ei ole mitään kehuttavaa, että on niin tollo ettei tajua ottaa lepoa silloin kun on sen tarve. Ja sitten vielä näköjään löytyy naisia, jotka eivät sinnittelevät viela raskausajan läpi ajattelemalla, että mitä muut ajattelee. Voi hyvänen aika.
Vauvan vointi menee AINA työn edelle. Vai eikö muka jollakin äidillä mene??? Jos siis on syytä jäädä sairauslomalle esim. ennenaikaisen supistelun vuoksi, niin totta hemmetissä silloin jäädään. Anteeksi mutta en oikeasti käsitä, miksi joku vaarantaisi lapsensa hengen vain työyhteisöä "miellyttääkseen".
Jos taas äiti on pahoinvoinnin tai vaikka selkäkipujen takia niin romu ettei työnteko onnistu, niin totta kai saikku on paikallaan. Eihän nyt kukaan täysjärkinen mene töihin ei-raskaanakaan silloin, jos ei esim. oksentaa puolen tunnin välein - oli syy mikä tahansa.
Mä vihaan sitä mantraa "raskaus ei ole sairaus". Ai että se saa mut näkemään punaista. Raskaus voi aiheuttaa melkoisia ongelmia naisen terveydelle. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Minusta aina ykkössijalla on sikiö, ja sikiön tilaan vaikuttaa paljon äidin terveydentila ja jaksaminen. Myös henkinen sellainen.
Minä en jaksa ymmärtää näitä työnsankareita, olivat ne raskaina tai ei, jotka eivät sairasta kotona silloin kun ovat sairaana. Siinä ei ole mitään kehuttavaa, että on niin tollo ettei tajua ottaa lepoa silloin kun on sen tarve. Ja sitten vielä näköjään löytyy naisia, jotka eivät sinnittelevät viela raskausajan läpi ajattelemalla, että mitä muut ajattelee. Voi hyvänen aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun on pää kainalossa. Raskausaikoina olen kuitenkin ollut varovaisempi. Ekassa raskaudessa painoin töitä kuten ennenkin, sitten tulikin myöhäinen keskenmeno 25 tunnin pituisen todella kiireisen työvuoron jälkeen. Olen miettinyt, johtuiko se rankasta työnteosta. Tokassa ja kolmannessa raskaudessa ajattelen, että tiedän kyllä, että itse pysyn elossa vaikka kävisin töissä sairaana, mutta mistä tiedän, pysyykö vauva? Raskausaika on kuitenkin sen verran lyhyt osa työelämästä, että sen ajan saa ottaa varmemman päälle. Vaikka työkaverit pitäisivätkin lusmuilijana. Esimerkiksi nyt olen rv 28 kirjoitettuna sairaslomalle loppuraskauden ajaksi, supistelujen vuoksi.
Itse kuvittelin olevani töissä mahdollisimman pitkään, mutta tiesin kyllä etukäteen työn vaativuuden takia, että se ei välttämättä ole mahdollista. Pomollani myös oli aika ihanteelliset kuvitelmat, kun en koskaan valittanut ja hoidin työt hyvin. Tarkoitus oli siis olla hyvänä esimerkkinä "Raskaus ei ole sairaus" Jep jep... Sitten neuvolakäynnillä paljastu, ettei se olo olekaan paras mahdollinen itseni ja vauvan kannalta. Neuvolassa sain kuulla saarnan, että nyt olisi parasta unohtaa työssäkäynti. Pomo oli asiallinen ja toivotti pikaista paranemista, mutta "selän takana" valitti kuinka hänellä nyt ei ole vapaapäiviä jne takiani. Eli tuli huono omatunto töiden takia ja itkin, koska en halunnut olla kipeä.
Nyt tajuan, että maalaisjärkeä kannattaa käyttää, eikä rehkiä liikaa vain näyttämisen halusta. Oma keho kyllä kertoo koska paras pysähtyä lepäämään. Ja aina mieluummin ajoissa kuin liian myöhään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla esikoista odottaessa äityi selkä kivut koviksi koska en voinut raskauden takia käyttää lääkkeitä joita siihen olin tottunut käyttää. tervarista menin apua pyytelemään. ekana oltiin saikkua laittamassa, en huolinut, kun ei sinänsä haitannut työn tekua, illat vain helvettiä kipujen kanssa, viikkoja ei taunnut olla edes 20. no sitten tarjottiin toisenlaisia kipulääkkeit...joita ei saanut loppuraskaudestä syödä, vauva kun olisi voinut kärsiä vieroitusoireista...en huolinut. pyysin etse lähetteen fysioterapiaan, josta sain avun, terapeutin kanssa etsittiin venyttävät lliikkeet joilla sain lihakset rentoutumaan.
lopussa huolin saikun kun verenpaineen meinasivat karata turhan korkeaksi, lepäilin ja se auttoi.
Meil on muksuilla ikäeroa 1v1kk, joten ekan äippäloman loputtua olin jo melko pyöreä toisesta raskaudesta. Kävin välillä töissä hulppeat 2 viikkoa ja jäin saikulle ja siitä uudelleen äippälomalle.
En edes muista, mikä oli dg. oisko ollut alhainen hb? Tosiasiassa en halunnut kertaakaan iskuja vatsan seudulle. Työskentelin tuolloin lastiksessa ohjaajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos raskauteen sisältyy pienikin riski, jonka takia lääkäri suosittelee saikkua, niin vauvan etu menee ihan kaiken edelle. Muuten töissä voi olla normaalisti: eli töissä ollaan niin kuin muutenkin oltaisi. Jos tulee invalidisoiva selkäkipu, niin tietenkin haetaan saikkua - haettaisiinhan sitä ilman raskauttakin.
Päteä voi tässä elämässä muutenkin kuin vauvansa kustannuksella.
Jos laattaa 5 kertaa tunnin sisään niin olisitko itse töissä? Raskaana tai ei.
Itse en määrittele milloin olen sairas, jos en jaksa olla töissä määrittelee saikun tarpeellisuuden ja pituuden terkka ja lääkäri.
Minustakin tälläsien miettiminen kertoo siitä että mahtaako olla sairas?
Olen myös kärsinyt pahoinvoinneista ilman että siitä tarttee ottaa saikkua.
Supistelut, selkä meni niksahtamaan, mielialojen heittelyjä. Tälläsiä neljässä raskaudessa vaivana joista saikkua.
Paljon oli asioita jotka pystyin nielemään.
Mutta ei työssä voi olla jos ei työssä jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..paitsi jos terkkarille ilmaantuisi mies, joka oksentelisi päivittäin, kärsisi repivistä lantioalueen kivuista, saisi ruoasta sekä pelkistä hajuista sellaista kuvotusta ettei pystyisi syömään juuri mitään, kärsisi selkäkivuista ja olisi nostelukiellossa...
...niin tosiaanko luulette, ettei hänelle heltiäisi sairaslomaa? ;)
Näin meitä äitejä kusetetaan!
t. Maha leikattu auki, sinne vaan jaloittelemaan!
etten joutunut olemaan raskauden takia töistä pois ollenkaan. Tosin en muutenkaan sairasta, tai hae sairaslomaa kovin helposti. Normaalimeno on noin 4pvä / vuodessa, siis sairaslomapäivää. Kova työmoraali on varmaankin vanhemmilta perittyä.
Samassa duunissa työkaverini oli joka viikko saikulla raskaana ollessaan. Ja tiedän, että veti vain raskauden piikkiin. :/ Että tapoja on monia.
Minulla on seisomatyö ja muutenkin aika hektistä, että helpolla en päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkuvaiheessa mutta jo nyt olen vähentänyt muita menoja, jotta jaksaisin käydä töissä ja illat olisi rauhallisia lepoa varten. Eli mistä kukakin luopuu ensimmäisenä, siitähän näissä kiikunkaakun saikuissa on kyse.
Itse en tykkää siitä, et toiset luopuu ekana siitä duunista ja sit tekee niitä muita kivoja juttuja muiden verorahoilla samalla kun toiset on (raskaanakin) duunissa... Duuniin jos jaksaa ja sit illalla voi lepäillä. Jos siltikään ei voi hyvin niin sit toki saikulle, mut en tajua et pelkän harkkasupistelun vuoksi ollaan viikkotolkulla palkallisella saikulla.
että voin loistavasti koko raskauden ajan. Mulla on toimistotyö eli ei mitään raskasta. Viikon olin saikulla sikainfluenssan takia, mutta muuten olin töissä loppuun asti.
Eikä tartte mitään sädekehiä kiillotella, koska ei tehnyt edes mitenkään tiukkaa käydä töissä. Illat juoksin vielä esikoisen harrastuksissa ja muita asioita hoitelemassa.
mutta olin joka raskauksien aikana ihan terve ja hyvinvoipa, en ollut poissa yhtään. Keskenmenon jälkeen olin muutaman päivän.
4 raskautta, 3 lasta
En minäkään ole liitoskivuista saikkua hakenut/saanut!
Hain nimittäin liitoskipuihin pari viikkoa ennen äitiysloman alkua saikkua. Yritin pitkään sinnitellä, mutta siinä vaiheessa kun kävellessäni aamulla bussipysäkiltä töihin itkin kivusta, totesin että ei tässä ole mitään järkeä.
Inhoan ajatusta, että joku käyttää hyväksi raskauttaan hakeakseen sairaslomaa. Yhdessä raskaudessa olin loppuun asti töissä, ei ollut suurempia ongelmia, mutta väsynyt olin (raskasta hoitotyötä). Parista muusta jouduin suoraan työstä osastolle, kun en saanut sairaslomaa, ehkä siksi etten viitsinyt suurennella vaivojani tai vaatia sairaslomaa. Sitten olikin pakko olla loppuraskaudet pois töistä.
Minusta joillain lääkäreillä on jo epäuskoinen suhtautuminen raskaana oleviin, koska osa käyttää tilaansa hyväksi ja siksi osa ihan aiheellisista sairaslomistakin sivuutetaan.
Minulla oli helppo raskaus ja teen siistiä sisätyötä, joskin henkisesti välillä stressaavaa ja työajoissa oli joustettava tilanteen mukaan. En ollut päivääkään sairauslomalla. Minulla on muutoinkin korkea kynnys pitää sairauslomaa. Ehkä loppuajasta olisin voinut saada saikkua, kun istuminen oli välillä vähän vaikeaa. Ähisin ja puhisin kuitenkin loppuun asti.
kun iskias meni niin jumiin, etten hirveesti päässy kävelemään ja teen seisomatyötä (nyt oon jo äitiyslomalla). Viimeisen kuukauden tein vain 30 h/vko töitä jotta jaksoin hyvin. En ollut siis saikulla, vaan pyysin kirjallisesti kuukauden ajaksi työajan lyhentämistä. Ja sillä tavoin jaksoin olla loman alkuun töissä.