Lapsiaan "puolustavat" skitsovanhemmat

Kehitysviiveisen lapsen kanssa on valitettavasti joutunut antamaan palautetta moneen suuntaan. Päiväkotiin lastenhoitajan käytöksestä, terveyskeskuksen johtavalle lääkärille lastenneuvolan huonosta ja tehottomasta toiminnasta, sairalaan osastojakson huonosta toteutuksesta.



Kyllä, olen katsonut peiliin ja aina ennen valitustani olen jutellut asiasta sekä mieheni että anoppini kanssa.



Hirviövanhempia on aivan varmasti, mutta on myös paljon sosiaalialalla työskenteleviä, jotka ovat valinneet väärän alan. Valitettavasti.

Kun aloimme seurustelemaan mieheni kanssa ja varsinkin kun muutimme yhteen anopilta tuli ohjeita, kuinka hänen poikaansa on kohdeltava ja kuinka pitää hänet tyytyväisenä. Hänellä on vain poikia lapsina. Sitten hän varailee aikuisille pojilleen lääkäriaikoja ja soittaa jälkeenpäin ja haukkuu lääkärit ja hoitajat huonosta (aikuisen) lapsensa hoidosta.

Kehitysviiveisen lapsen kanssa on valitettavasti joutunut antamaan palautetta moneen suuntaan. Päiväkotiin lastenhoitajan käytöksestä, terveyskeskuksen johtavalle lääkärille lastenneuvolan huonosta ja tehottomasta toiminnasta, sairalaan osastojakson huonosta toteutuksesta. Kyllä, olen katsonut peiliin ja aina ennen valitustani olen jutellut asiasta sekä mieheni että anoppini kanssa. Hirviövanhempia on aivan varmasti, mutta on myös paljon sosiaalialalla työskenteleviä, jotka ovat valinneet väärän alan. Valitettavasti.

Syytä sille ei tarvitse hakea kovin kaukaa -katso peiliin

Kehitysviiveisen lapsen kanssa on valitettavasti joutunut antamaan palautetta moneen suuntaan. Päiväkotiin lastenhoitajan käytöksestä, terveyskeskuksen johtavalle lääkärille lastenneuvolan huonosta ja tehottomasta toiminnasta, sairalaan osastojakson huonosta toteutuksesta. Kyllä, olen katsonut peiliin ja aina ennen valitustani olen jutellut asiasta sekä mieheni että anoppini kanssa. Hirviövanhempia on aivan varmasti, mutta on myös paljon sosiaalialalla työskenteleviä, jotka ovat valinneet väärän alan. Valitettavasti.

Ei ihme, et lapsesi on kehitysviiveinenSyytä sille ei tarvitse hakea kovin kaukaa -katso peiliin

Toivon, että elämä opettaa sulle pahimmalla tavalla ymmärtämään erilaisuutta ja erityistarpeita.

Auts...

Kun aloimme seurustelemaan mieheni kanssa ja varsinkin kun muutimme yhteen anopilta tuli ohjeita, kuinka hänen poikaansa on kohdeltava ja kuinka pitää hänet tyytyväisenä. Hänellä on vain poikia lapsina. Sitten hän varailee aikuisille pojilleen lääkäriaikoja ja soittaa jälkeenpäin ja haukkuu lääkärit ja hoitajat huonosta (aikuisen) lapsensa hoidosta.

Kun aloimme seurustelemaan mieheni kanssa ja varsinkin kun muutimme yhteen anopilta tuli ohjeita, kuinka hänen poikaansa on kohdeltava ja kuinka pitää hänet tyytyväisenä. Hänellä on vain poikia lapsina. Sitten hän varailee aikuisille pojilleen lääkäriaikoja ja soittaa jälkeenpäin ja haukkuu lääkärit ja hoitajat huonosta (aikuisen) lapsensa hoidosta.

Tää sanoi lisäksi että lastenhoito, siivous, ruoanlaitto, pyykinpesu, silitys ynnä muut kotityöt kuuluvat naisille, koska ne hommat hoituvat paremmin naisilta ja ovat muutenkin naisten töitä.

Kun kysyin, että mitkäs sitten ovat miesten töitä, eihän sellaisia sitten olekaan jos vielä kerrostalossa asutaan, eikä ole pihatöitäkään niin siihen se vastasi että

onhan niitä kaikenlaisia puuhia jotka sujuvat paremmin miehiltä. Vaikka lampunvaihto, pesukoneen asennus, telkkarin säätämiset ja muut tekniset asiat (Hahhah! Nekin tein meillä minä kun hänen kultapoikansa ei osannut paitsi ton lampun vaihtamisen).

Että sellainen anoppi.

Onneksi ovat kumpikin nykyään exiä, sekä anoppi että poikansa :D

Rasittavia.

mutta siskoni työskentelee aikuisopiskelijoiden parissa, ja nolointa on, että hän törmää tällaisiin vanhempiin ja jopa isovanhempiin myös melko usein. Vanhemmat soittavat yli 20-vuotiaiden lastensa pistemääristä ja vastauksista sekä valittavat, kun lapsi ei päässyt läpi, koska tokihan heidän lapsensa niin hyvin opiskelee, että pitäisi läpäistä. Muutenhan se raukka itkee koko illan...



Minulla itselläni oli hyvin suojelevat vanhemmat. Lapsuudessani jouduin tarkasti noudattamaan sääntöjä ja vanhemmat huolehtivat ehkä keskivertoa enemmän eri asioista. 18-vuotiaana lukiolaisena äitini varasi minulle lääkäriajan ja tuli mukaan lääkärille (ja myös maksoi sen). Asuinhan vielä kotona. Silloin en hävennyt mutta nyt hävettää... Vanhempani puuttuivat siis asioihin, jotka itse maksoivat, ja osaa kyllä häpesin (esim. ajokortin hankkimista).



Silti he osasivat myös päästää irti. Itse jouduin hankkimaan kesätyöt 15-vuotiaasta lähtien ja maksamaan omat vaatekuluni ja menoni (paitsi ruoan ja lääkärin ja ajokortin), ja opiskelupaikan saatuani vanhemmat pakkasivat muuttokuorman ja veivät kaikki tavarani pois kodistaan. Siitä alkoi varsinaisesti oma elämäni (19-vuotiaana), johon vanhempani eivät puuttuneet enää mitenkään. Olihan se vähän kolaus, kun omat lääkäri- ja hammaslääkäriajat piti huolehtia, mutta kun oli ollut jo omat rahat vuosia, niin tällaisetkin sitten onnistuivat.



Ymmärrän siis hiukan ylihuolehtivia vanhempia, koska omani olivat sellaisia. Ja toisaalta sain elää hyvin turvallisen lapsuuden, jossa itsenäisyyttä opeteltiin (liiankin) hitaassa tahdissa, mutta sitä silti opeteltiin. Koulutyöhön he eivät puuttuneet koskaan enkä kertaakaan muista heidän ottaneen kouluun mitään yhteyttä. Se oli se minun oma alueeni, josta vastasin vain minä itse.



Ehkä näillä pahimmilla hössövanhemmilla on ongelmana se, että he eivät kykene päästämään irti millään osa-alueella eivätkä missään tahdissa. Heillä ei siis itsellään ole mitään suunnitelmaa tai käsitystä siitä, milloin lapsi itse alkaa hoitaa asioita.