Lue keskustelun säännöt.
Pelkään että elämäni jää elämättä jos jatkan näin.
30.05.2011 |
Olen 23. Asun yksin ja käyn töissä, olen seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa pari vuotta, hyviä ystäviä löytyy kaksi, suhteet perheeseen ok. Kaikki on päällisin puolin ok. Silti elämäni tuntuu kaikin puolin tyhjältä.
Rakastan poikaystävääni, mutta viime aikoina tuntuu että liian monet asiat hänessä ovat alkaneet ärsyttämään. Hänen ulkonäöstään en ole rehellisesti sanottuna ikinä hirveästi pitänyt, ja moni ihmetteleekin kuinka "huolin" hänet, kun itse olen kuulemma ihan eri maata. En ole täysin onnellinen hänen kanssaan, seksi ei toimi yms. mutta en uskalla erota. En uskalla jäädä yksin. Tuntuu etten ole silloin mitään. Olen kuitenkin onnellinen kun hän on lähelläni.
Kaksi ystävääni ovat lukioajoilta, kaikki muut tuttavat ovat menneisyyteen jääneitä koulu/työkavereita tai näiden kahden kaverin + poikaystävän kautta saatuja tuttuja. Nämä ystäväni eivät nykyään melkein ikinä soita tai pyydä minua minnekään vaikka itse teen niin viikottain. Olimme ennen todella läheisiä ja olimme aina kolmistaan, nyt nämä kaksi ovat riitautuneet ja minä olen ainut linkki välissä. Tuntuu että nämä molemmat ovat siirtyneet sosiaalisella tasolla eteenpäin, minä olen ainut joka roikkuu menneessä.
En tiedä mitä tehdä. Haluan siirtyä eteenpäin niin monella tasolla, mutta en uskalla. Olen hyvin riippuvainen muista ihmisistä, yksin taannun ja saatan viettää päiväkausia sisällä sohvalla maaten vaikka oli kaunis kesäsää. En jaksa pitää huolta kunnostani enkä siivota ellei joku tule kylään. En halua tehdä mitään itseni takia.
Aloitan syksyllä (toivottavasti) korkeakoulussa ja pelkään että lataan liian suuria odotuksia koulun alkuun. Odotan saavani uusia kavereita, sillä tarvitsen niitä, mutta samalla pelottaa; en ole vuosiin saanut uusia ystäviä, miksi saisin nytkään? Mitä jos en tule kenenkään kanssa toimeen? Voin helposti ottaa kontaktia muihin, mutta en ystävystyä. Pelottaa.
Tuli varmaan aika sekava kirjoitus, alkoi vaan tässä iltasella pyöriä nämä jutut päässä.
Kommentit (6)
Syksyllä aloitat opinnot ja niiden mukana tulee ainakin jotain uusia kuvioita.
Ala kasvattaa itseäsi! Laita lapulle minkälainen olet mielestäsi nyt ja minkälainen haluaisit olla. Itse se homma tarttee tehdä. Tuo kuulostaa nyt siltä että - sinäkin - saatat olla riskissä masentua! Älä missään nimessä tipu siihen mustaan aukkoon.
Sinulla on juuri nuoruusvuodet takana ja koko elämä edessä. Vaikka mitä ehtii tapahtu.
Onnea matkaan ja elämälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se kiinnitti huomioni, että kuuntelet muiden mielipidettä liikaa miehesi ulkonäöstä esim.?
Tajuatko, että jos sun on hyvä olla hänen kanssaan, olet onnekas, mutta mikä ihme sua sitten masentaa?
vähän samanlainen vaihe kun olin 20-21v. Irrallinen, sekava, ahdistunut, mitäänsanomaton olo ilman mitään järjellistä syytä.
Kavereita ei ollut kuin pari, joiden kanssa jotenkin eri elämäntilanne. Miehen kanssa muutettu yhteen, mutta kaikki oli hankalaa ja sekin jotenkin kadutti. Yksin olemista en olisi voinut kuvitellaan.
Nyt olen 28. Saman miehen kanssa, umpirakastuneena. Seksikin toimii muuten aivan erilailla kuin silloin. Kavereita on vähän, ystäviä muutama. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kaipaan porukkaa ympärilleni, mutta ystävyyttä vaalin huolella. Kaksi ihanaa lasta. Omakotitalo, autot ja muu rekvisiitta. Teen parhaillaan toista yliopisto tutkintoani nyt ollessani hoitovapaalla.
Kriisit menee ohi, muuta tulee tilalle. :)
kanssa yhteen? Entä ajattelitko, ettei sinua kukaan huoli kuitenkaan?
Jos vastaat myöntävästi niin mieti oikeasti sen parisuhteen lopettamista ja opettele elämään itsenäisesti. Sinulla on koko elämä edessä, hyppää rohkeasti kyytiin. Kaikkia pelottaa aina uuden kokeileminen ja kohtaaminen, mutta ilman tekoja et saakaan mitään. Olet parhaimmassa iässä tekemään kaikkia uusia asioita (aloita uusi harrastus, mene mukaan järjestötoimintaa, lue kaikenlaista kirjallisuutta, juttele erilaisten ihmisten kanssa, matkustele jne.), mutta älä vaan nyt perusta perhettä, kun olet vielä noin hukassa itsesi kanssa.
Huom. hyvä seksielämä on yksi tärkeimmistä onnellisten ja pitkien parisuhteiden saloista, joten siitä ei kannatta tinkiä. Intohimo ei synny väkisin.
tuo monien ihmettely siitä "miten olet huolinut itseäsi rumemman miehen". Liikutkohan väärissä piireissä?