Mitä tehdä? (parisuhdeasiaa...)

mutta mieluummin altistaisi heidät vanhempien erolle? Kumman luulet vaikuttavan heihin enemmän?

pienten lasten kanssa on rankkaa. Olisi se rankkaa, vaikka olisit yksinkin.. jopa rankempaa.



Itse suosittelen sitä, että annat miehelle sitä omaa aikaa ja yrität vain selvitä arjessa. Parisuhteeseen voi yrittää sitten panostaa, kun arki on helpompaa, jos enää sitten kiinnostaa..



Itsellä vähän samantapainen tilanne. siis ettei parisuhdeaikaa juuri ole. Itse pelkään suhteemme loppuvan, mies ei. Hänestä meillä on vain hankalaa, koska pikkulapsivaihe rasittaa. Minusta on vaikeaa, koska meillä ei ole tarpeeksi seksiä ja läheisyyttä. En halua nyt kuitenkaan erota, joten näin mennään vähän aikaa.



Emme siis juuri riitele. Mies käy töissä, minä hoidan lapsia. Iltaisin teemme kotitöitä, hoidamme lapsia ja käymme urheilemassa vuoroilloin. Kun lapset menevät nukkumaan, saatamme katsoa telkkaria, jutella jotain käytännön asioita, lukea kirjaa tms.. Viikonloppuisin tapaamme ystäviä ja sukulaisia tai oleilemme kotosalla. Eli elämä on ihan ok. Mieheni on minulle vähän kuin "kämppis". Asialliset välit, yhdessä hoidetaan kotia ja lapsia.. tiedän, että monella on huonomminkin asiat, mutta en minä loppuelämääni halua näin elää.



Tuntuu, että elän vain osittain.. lapset ovat kuitenkin tärkeitä ja pystymme miehen kanssa näin heille tarjoamaan rauhaisan kotielämän yhdessä vanhempien kanssa. Jos, eroaisimme, lapset ikävöisivät sitä vanhempaa, jonka luona he eivät ole ja me vanhemmat samoin lapsiamme. Lisäksi he joutuisivat hoitoon pitkiksi päiviksi. Lisäksi tuskin siinä tilanteessa pystyisin edes itse etsimään kumppania, joten ei asiani varmasti olisi yhtään sen paremmin vaikka eroaisinkin.



Kannattaa olla myös järki mukana kun tekee päätöksiä. Nyt arjessa on kuitenkin kaksi aikuista, samoin lastenkasvatuksessa. Mieheni on kuitenkin kumppani, jonka kanssa voin jakaa huolen lapsistani, en siis ole yksin siinä mielessä. Ystävieni kanssa pystyn jakamaan sitten itseäni. Eli ainoa, joka puuttuu elämästäni on intohimoinen ja tyydyttävä seksielämä ja romanttinen rakkaus. Pystyn elämään ilman niitä muutaman vuoden lasteni edun vuoksi.



Näin olen ajatellut. Sinun pitää itse ajatella, millainen elämä lapsillasi on nyt, millainen mahdollisen eron jälkeen, samoin mikä muuttuisi kohdallasi.



Niin ja me saisimme isovanhemmilta lastenhoitoapua ihan koska tahansa. Miestäni eikä oikeastaan minuakaan kiinnosta vain tehdä mitään yhdessä. Jos mummi tulee hoitamaan lapsia, lähden mielummin päivällä uimaan, lenkille tms. tai kauppaan, kuin että hoitoapu saapuisi illalla ja lähtisimme miehen kanssa johonkin.