Onko miehesi koskaan huomautellut sinulle liikakiloistasi?

mutta isäni on. Huomauttelee joka kerta kun nähdään mun vatsamakkaroista; "noi sun pitää saada pois". Kerta kerralta se satuttaa vaan enemmän ja enemmän.

että millä tavalla hänen elämänlaatunsa kohenee, jos sinun vatsamakkarat katoaa.

vaikka painan 107kg nyt

Nyt kun olen saanut ne pois ja sikspäki alkaa taas erottua, huomauttelen sille sen orastavasta kaljakummusta. Kosto ON suloinen :)

enkä minäkään koskaan huomauttele hänen ulkonäöstään. Olen nähnyt pariskuntia, jotka on pahimmillaan vuosikymmeniä arvostelleet toisiaan, ja sellaisia on ihan kamalaa katsella. Väistämättä tulee mieleen, mitä kumppani saa siitä, että nöyryyttää, loukkaa ja nolaa elämänsä rakkainta ihmistä vuosi toisensa jälkeen. Väistämättä se jättää jälkensä kumppaniin. Elämä on liian lyhyt siihen että kyttää puolison vatsakumpua puolin tai toisin.

Mun mies sanoo aina et rakastaa mua sellaisena kuin olen. Olin kuulema liian laiha kun tavattiin (n.52kg), nyt toivookin et en laihduta liikaa tai ollenkaan (n.62kg), jäänyt toi 10kg 2 peräkkäisestä raskaudesta. Tosin olen saanut 18kg poiskin :)Äitin se kyllä aina sanoo et koskahan noi kilot susta lähtee ja oonkin hyvin loukkaantunut äitini käytökseen (samoin varmaan kuin hän jonka isä jaksaa aina huomautella), tosin on sellainen ulkonäkö friikki ollut aina, jaksa myös huomautella lapsiemme ulkonäöstä ja se se vasta satuttaakin.......

Makkaraa on, kun kaksi perättäistä raskautta on jättäneet mahan ihan hurjaksi levyksi reiden päälle. No, kai se joskus palautuu. Ikinä ei mies kommentoi negatiivisesti ulkonäköäni. Tai jo jostain vaatteista ei tykkää.



Enkä minäkään häntä arvostele.

soot lihava. Ei se ole arvostelua. Se on toteamus, josta ei loukkaannuta.

Luuli että olen kokoa 38 vaikka olin 44. Kuvaili minua kaupassa sopusuhtaiseksi normaalivartaloiseksi :D



Nyt olen hoikistunut ja olen hänen mielestään edelleen upean näköinen.

Raskausaikoina olin naisellisen pyöreä, mistä mies tykkäsi.

Olisi aika huonossa jamassa parisuhde, jos mies valittaisi kiloista.

mutta isäni on. Huomauttelee joka kerta kun nähdään mun vatsamakkaroista; "noi sun pitää saada pois". Kerta kerralta se satuttaa vaan enemmän ja enemmän.

Eli mainitaan kyllä molemmat toistemme kilot säännöllisesti ja toisinaan yritämme kannustaa toisiamme vaikkapa lopettamaan herkkujen syönnin tai valitsemaan kaupassa jotain terveellisempää (siis lähinnä jättämään sokeriset tuotteet kauppaan). Huomauttaa kyllä, mutta ns. rakastavassa mielessä. Kumpikin rakastamme toisiamme kiloineen kaikkineen, on tästä juteltukin. Ei kilot sinänsä meitä häiritse, ainoastaan se, että pysyisimme terveinä. Jos läskinä, niin edes hyväkuntoisena läskinä.

Ja jos huomauttaisi, niin se ois entinen mies. Ihan oikeasti. Meillä siis "vain" seurustelusuhde, ei lapsia emmekä asu mitään. Jos tuo katsoisi asiakseen alkaa mun kiloista (ehkä 7 ylimääräistä) huomauttelemaan, niin en mä vaan voisi jatkaa sen kanssa miettimättä koko ajan, että miks se sanoi noin, eikö se rakasta, inhoaako se mun vartaloa... Kiitos koulukiusaajat, oon "hieman" herkkä tuollaisten asioiden suhteen.

emmekä asu mitään

Alkaisinko äkkiä laihduttaa tai käydä salilla, jotta kelpaisin..

Ehei. Ellen kelpaa näin, ei voi mitään. Aina löytyy uutta virhettä, vaikka vartalon saisikin hänen mieleisekseen.

Toivotavasti muut kuin ulkoiset syyt pitävät meidät parina jatkossakin.

toisaalta pidän itse huolen siitä ettei paino nouse yli 52kg (no raskausaikana toki oli 64kg).

sanoo että miten olenkin saanut niin naisellisen kauniit muodot. voi kun voisin itsekin olla samaa mieltä ! Rakkaus on sokea.

Mieheni on huomautellut kiloistani tyyliin "ei sua viitti pannakaan kun sä oot niin ruma noiden kilojes takia."

Tätä kun kuuntelin aikani, niin totesin, ettei mua tosiaan tartte panna. Lopetin siis seksin kokonaan. Kahden vuoden kuluttua mies ei enää puhunut kiloistani.



Nyt meillä on taas seksielämää, mutta suhde ei ole todellakaan palautunut ennalleen. Edelleen mielessäni soivat ne miljoonat sanat, millä mies on minua loukannut.

Hän ei voi sietää lihavia, mutta pitikö hänen silti avoimesti halveksia puolisoaan?

Exä kyllä haukkui, vaikka silloin ei olisi ollut mitään syytä. Tällä uudella miehellä voisi syytä ollakin, mutta ei ikinä huomauttele. Mun mielestä avioliitossa pitäisi päteä samanlaiset kohteliaisuussäännöt kuin muissakin ihmissuhteissa. Harva sitä kaverilleenkaan töksäyttelee läskeistä tai jollekkin sukulaiselleen. Miksi nämä tavat moni unohtaa parisuhteessa?

Ei sillonkaan, kun raskauden jälkeen kroppa oli mitä oli. Ja nytkin pitäisi 5 kiloa saada pois, mutta ei mies sitä ole sanonut.



Toki yhdessä välillä puhumme siitä, että yritämme kuntoilla ja syödä terveellisesti jne. Mutta ei kumpikaan arvostele toisen ulkonäköä. Joskus on yhdessä todettu, että kummallekin on tainnut tulla muutama ylimääräinen kilo ja ollaan yhdessä päätetty kiinnittä enemmän huomiota liikuntaan ja ruokaan. Mutta viakka itse toteaisin, että on kamala läski olo, mies ei ikinä sano, että olisi lihanva tai että kropalle pitäisi tehdä jotain.