4-v potkii ja lyö.. miten toimin kun ei usko puhetta eikä kiinni pitämistä!?

on hieman hedelmätön tapa synnyttää asiallista argumentointia. MInulla ei ole haluja kiistellä tällä sävyllä. Sanon vain, että en itse kannata ns. holding-menetelmää, koska se on minusta lähinnä väkivaltaa hellyyden nimikkeellä.



On asia erikseen varjella lasta vahingoittamsta itseään kuin paikottaa hänet alistumaan henkisesti pakkosylittämisellä.

4v lapsen lyödä, potkia tai räkiä teitä kohden. Minusta tuo olisi kauhean loukkaavaa ja myös kipeää tekevää.

Laittakaa oma mielenne järjestykseen ja vasta sitten pystytte ohjaamaan lasta. Jos on itse kiukkutuulella, ei pysty rauhoittamaan lasta.



4-vuotiaan kanssa ei tarvitse neuvotella loputtomiin. Päivärytmin ruoka-aikoineen tulee olla säännölliset. Eli katsotaan pikkukakkonen ja sitten syödään. TV napsautetaan kiinni ohjelman jälkeen.



Äitiltä vaaditaan ryhtiä, että lasten kanssa pärjää. Loputon vatvominen tyyliin eipäs-juupas uuvuttaa molemmat.

Ellei lapsi tule syömään vaikkapa sen pikkukakkosen jälkeen, korjataan ruoka pois ja iltapala on seuraava ateria.



Itse olen pärjännyt kolmen pojan kanssa juuri tuolla (toisinaan väsyttävän) säännöllisen päivärytmin avulla. Ruuat, ulkoilut, lukuhetket, levot-kaikki ovat toistuneet samana päivästä toiseen kotioloissa.Kyläilyt ja matkat toki sotkevat ohjelmaa, mutta kotona siihen palataan heti.

Yksi poika on toisia voimaksatahtoisempi, mutta loppupeleissä minun on oltava se vahvempi. Lapsi ei voi määrätä, kaaoshan siitä seuraisi.

Minä pidän jäähyä huonona rangaistuksena. Kirjoitin eilen samasta aiheesta eli osa lapsista haluaakin erilleen toisista , siis aiheuttaa itselleen jäähyt.

Minusta lapsen käytökseen pitää puuttua ennen kuin mitään pitoa tai jäähyjä tarvitsee edes ajatella. Pelihän on menetetty siinä vaiheessa, jos noihin toimiin tarvitsee ryhtyä.

Lapsilla on oltava säännöt ja kontakti hoitavaan aikuiseen. Aikuisen oma esimerkki on myös ratkaisevaa.

Se, miten aikuinen näyttää turhautumisensa, on malli lapselle.

Jos lapsi kiukuttelee pukemisen kanssa, ei siinä juuri ole muuta vaihtoehtoa kuin pukeminen.

Ellei syöminen kelpaa ruoka-aikaan, syödään seuraavalla aterialla.

Jos kylässä riehutaan, rauhoitetaan lapsi.

on hieman hedelmätön tapa synnyttää asiallista argumentointia. MInulla ei ole haluja kiistellä tällä sävyllä. Sanon vain, että en itse kannata ns. holding-menetelmää, koska se on minusta lähinnä väkivaltaa hellyyden nimikkeellä.

On asia erikseen varjella lasta vahingoittamsta itseään kuin paikottaa hänet alistumaan henkisesti pakkosylittämisellä.

Siihen oli kuitenkin ehkä helpompi ottaa tiukka linja tietyssä ikävaiheessa, koska kärsijänä oli isompi sisarus. Jos aikuinen on se, jota potkitaan, vanhempien itsensä on ehkä helpompi sietää, mutta jos ajattelet, että lapsi potkii toista lasta tai vaikka vierasta aikuista samaan tahtiin, ymmärrät, että niin ei TODELLAKAAN saa tapahtua.

väittäisin, että oman vanhemman lyöminen on sittenkin lapsen kannalta pahinta. Eihän hän pysty pitemmän päälle luottamaan ihmiseen, joka antaa lyödä itseään. Sellainen aikuinen ei vain ole enää turvallinen lapsen silmissä.

riehumistilanteisiin? Oletko siihen mennessä jotenkin itse ollut jo tosi tiukkana, ärtyneenä tai poika kokenut jäävänsä vaikle huomiota? Ärsyttävää vastata näin, mutta minusta lääke on pikemminkin lämmin syli kuin aresti.

Ben Furmanin muksuoppi

Ja pääsee pois kun oikeasti rauhoittuu..kokeile!!!

4-vuotias on jo sen verran iso, että ymmärtää puhetta ja tietää, mikä on sallittua.

Ota katsekontakti ja puhu napakasti, että noin ei saa tehdä.



Olen työskennellyt lasten parissa ja nuo tilanteet hoidettiin sylissä pitämällä. Joku hoitaja kokeili jäähyä ja yhdelle hankalalle lapselle se oli joka kerran työvoitto;halusi erilleen muista lapsista ja viihtyi omassa seurassaan. Myöhemmin todettiin eräs kehitysviive.



Omia lapsia on kolme ja puhumalla on selvitty.



Lyömistä ja potkimista ei missään tapauksessa saa sallia. Syliin vaan tiukasti, joka ikinen kerta.

on kyllä ohiksen mielestä väkivaltaa. Pakotamisen täytyy olla yhtä suuri loukkaus ruumiillista koskemattomuutta kohtaa kuin patteriin pyykkinarulla sitoisi. Vielä sietämättömämmäksi koko menetelmän tekee se, että sitä käytetään erityislapsiin, joilla on muutenkin usein hankaluuksia esim. niin sanotun keskilijan ylittämisen kanssa.

meillä ei kumpikaan rauhoittunut sylissä pitoon, vaan kiukkuaminen vain yltyi.



Meillä kausi meni kohtuullisen pian ohi, menetelmällä: ensin kielletään (niin, että lapsi varmasti ymmärtää että on kielletty. riehuva lapsi ei näe, eikä kuule).

Sitten kielletään toisen kerran ja uhataan arestilla. Meidän arestipaikka on tuulikaappi - myös kylässä. (siksi kun siellä ei ole leluja ja ovessa on ikkuna josta näen lapsen) Ja siellä ollaan täysin huomiotta minuutti per ikävuosi. Sitten sinne mennään ja selitetään lapselle, miksi hän oli arestissa. Ja sovitaan että enää ei riehuta/kiukutella/jne.



KERTAAKAAN ei saa uhata rangaistuksella jos sitä ei sitten kanssa toteuteta!

riehumistilanteisiin? Oletko siihen mennessä jotenkin itse ollut jo tosi tiukkana, ärtyneenä tai poika kokenut jäävänsä vaikle huomiota? Ärsyttävää vastata näin, mutta minusta lääke on pikemminkin lämmin syli kuin aresti.

esim.

lapsi: haluan katsoa vielä yhden tv-ohjelman.

minä: sovimme äsken että saat katsoa vielä yhden ja sitten syömään.

l: mä HALUAN katsoa vielä yhden

m: katsotaan sitten lisää viideltä kun pikkukakkonen alkaa. mutta nyt syödään ruoka. tule pöytään.

l: EI, EI, EI, mulla EI ole nälkä

m: nyt on ruoka-aika, nyt syödään.

tästä se sitten lähtee. eli en osaa selittää missä kaikissa tilanteissa lyöminen tapahtuu, mutta melko usein siihen taitaa liittyä tuo pettymys. yritä siinä nyt sitten halata!

halaan ja pusin ihan joka ikinen päivä, joten sylin puutteesta ei laps kerta kaikkiaan voi kärsiä! en halua missään nimessä tukahduttaa lapsen tunteita enkä aiheutta hänelle traumoja, mutta lyöminen ja potkiminen on sietämätöntä ja muistutan siitä ihan joka kerta. siis katson silmiin ja sanon tiukasti "ei saa lydä, lyöminen sattuu!", mutta se ei tehoa. ei alkuunkaan!

sitä että lapsi olisi sopinut. Eli sinä sanelet miten tehdään, ja jos lapsen OMA tahto onkin eri, ni jakelet rangaistuksia. Ei kuulosta järkevältä.

kaikkitietävä teidän tapauksenne suhteen enkä noin muutenkaan, mutta minulle tuli tuosta viimeisestä jotenkin mieleen sellainen liian vauvamainen suhtautuminen lapseen. Rajattomuus ja liian löperö meininki! Enkä todellakaan tarkoita tilalle mitään armeijamaista, ankeaa kuria, vaan sylin lisäksi aikuisen jämäkkyyttä.



4-vuotias on jo niin iso, että hän kyllä osaa normaalisti jo hillitä aggressioitaan, jos häneltä sitä vaaditaan. Meillä oli yksi lapsista aika pitkään suoranainen raivopää ja sen annettiin mennä iän piikkiin jonkin aikaa. Siihen oli kuitenkin ehkä helpompi ottaa tiukka linja tietyssä ikävaiheessa, koska kärsijänä oli isompi sisarus. Jos aikuinen on se, jota potkitaan, vanhempien itsensä on ehkä helpompi sietää, mutta jos ajattelet, että lapsi potkii toista lasta tai vaikka vierasta aikuista samaan tahtiin, ymmärrät, että niin ei TODELLAKAAN saa tapahtua. Ja ilmaisit, että lapsenne on aggressiivinen myös muualla kuin kotona, joten teillä ON ongelma.



Kuten tässä todettiinkin jo, 4-v ymmärtää jo varsin paljon ja osaa käyttäytyä halutessaan normien mukaisesti, ainakin noin pääasiassa, ja kykenee hillitsemään aggressioitaan. Jos ette määrätietoisella ja johdonmukaisella toiminnalla (jossa lapselle annetaan myös vastuuta ja ymmärretään ettei hän ole mikään vauva) saa itse tilannetta haltuun, kysykää apua neuvolasta.



Minä suosittelen pitämää lapsella tiukempia rajoja ylipäätään. Tuo riehuminen on todennäköisesti merkki siitä, että lapsi hakee epätoivoisesti rajoja ja sääntöjen tuomaa turvaa omaan sisäiseen kaaokseensa vanhemmalta. Jos lähes kaikki on lapselle sallittua, hän voi olla hyvin sekaisin ja nuo kieltotilanteet tuntua ylitsepääsemättömiltä.

on kyllä ohiksen mielestä väkivaltaa. Pakotamisen täytyy olla yhtä suuri loukkaus ruumiillista koskemattomuutta kohtaa kuin patteriin pyykkinarulla sitoisi. Vielä sietämättömämmäksi koko menetelmän tekee se, että sitä käytetään erityislapsiin, joilla on muutenkin usein hankaluuksia esim. niin sanotun keskilijan ylittämisen kanssa.

Kerrotko vielä miten pitäisi hoitaa tilanteet, joissa esim juuri se erityislapsi on vaaraksi itselleen ja ympäristölleen? Olisin tosi kiinnostunut kuulemaan.

Mulla ei itselläni ole erityislasta, ja pidän itsekin kiinni pitämistä ikävänä juttuna, omat lapseni ahdistuvat siitä selkeästi. Mies välillä pitää väkisin sylissä, jos muksu riekkuu, ja yritän aina rakentavasti asiasta keskustella.

MUTTA mä kyllä tunnen hyvinkin läheisesti pari erityislasta, ja todella olisin kiinnostunut tietämään, miten SINÄ toimisit vaikeasti autistisen teinin kanssa, joka suutuspäissään mm. yrittää lyödä päänsä läpi ikkunasta? Ja on siis siinä kerran onnistunutkin. Kerro ihmeessä.

Ja onko sinusta parempi antaa tunteitaan täysin hallitsemattoman 3-4-vuotiaan ( ystäväni lapsi) purran omat käsivartensa veriseksi sohjoksi, kun ei raivoltaan muuhun pysty? Kerron nyt vielä, että tämä ystäväni lapsi on jo 10 ja aivan ihana lapsi nykyään. Monia pieniä erityisyyksiä hänellä on vieläkin, mutta tuo tunteiden hallinta on jo huomattavasti keskivertolasta paremmalla tasolla, koska sitä piti niin paljon pienenä harjoitella. Ja juuri mm niin, että äitinsä piti niinä pahimpina hetkinä lukossa sylissä vaikka pari tuntia ja rauhoitteli ja rauhoitteli ja rauhoitteli....

Mutta nyt ois tosiaan kiva kuulla ne oikeat toimintatavat, kiitos.

Meidän tyttö on semmoinen että potkii,lyö,raapii ja saattaa räkiäkin.Lähinnä minua ja se tuntuu pahalta.Viimeksi löi minua namiremmillä ja se sattui jo pidemmän aikaakin.Miettinyt että osa syy siihen luultavammin on että pikkusisko vie suurimman osan ajastani ja isi on PALJON poissa ja silloin ku on paikalla ei paljoa touhuu lapsen kanssa.Jonka takia minä olen huonolla tuulella usein. Yritän ottaa nyt rangaistukset mukaan tähän tilanteeseen.Toivon mukaan auttaa koska lapsen isä ei vedä yhtä köyttä kanssani näissä asioissa.Olen monesti tehnyt ns.sääntöjä mutta aina ne pilataan isän taholta joka on turhauttavaa.Mutta voimia sinne myöskin.