Tarttisin tsemppausta (yritän irti väärästä suhteesta)

haluta miestä, jolle en olisi tärkein nainen elämässä.

kuulostaa enemmänkin pakkomielteeltä. Jos mies oikeasti jättäisi vaimonsa ja aloittaisi normaalin arjen kanssasi, se ei enää olisikaan niin erikoista ja jännittävää. Tuskin edes osaisit luottaa häneen, koska tiedät jo että hän on pettäjä. Mies on vaan huomannut että sulta irtoo piparia, ja olet ihan kivaa viihdykettä, mutta et kuitenkaan niin kivaa, että hän haluaisi jättää turvallisen ja mukavan elämänsä rakastamansa puolison kanssa. Sun täytyy vaan itse päättää ettet enää halua olla hänen salainen leikkikalunsa.

Etkö voi jättää sitä varattua ilman että sulla on uusi?

Ei meidän suhde ole mitään "erityistä tai jännittävää", vaan tuntuu siltä, että olen tullut kotiin. Me viihdymme hirveän hyvin yhdessä, teemme paljon yhdessä muutakin kuin seksiä. Näemme useamman kerran viikossa. Juttelemme kaikesta, käymme kävelyllä, mies laittaa asuntoani ja on valmis antamaan mulle lapsen, jota kovasti haluaisin.



Rakastan miestä enkä koskaan tekisi mitään pahaa hänelle. Vaimolle kertominen ei olisi tyyliäni.



Tiesin tottakai kun tämä alkoi että mies on naimisissa mutta en arvannut hänen olevan sielunkumppanini. Hän rakastaa myös mua ja haluaisi että olen onnellinen. Hän tietää että menen treffeille tänään.



Oikeasti kirjoitin tänne jos sattuisi olemaan joku joka olis käynyt läpi saman, jotai tsemppausta että teen oikein kun yritän tavata muita mielenkiintoisia miehiä ja vinkkejä miten unohtaa elämäni suurin rakkaus? ap.

Ei meidän suhde ole mitään "erityistä tai jännittävää", vaan tuntuu siltä, että olen tullut kotiin. Me viihdymme hirveän hyvin yhdessä, teemme paljon yhdessä muutakin kuin seksiä. Näemme useamman kerran viikossa. Juttelemme kaikesta, käymme kävelyllä, mies laittaa asuntoani ja on valmis antamaan mulle lapsen, jota kovasti haluaisin.



Rakastan miestä enkä koskaan tekisi mitään pahaa hänelle. Vaimolle kertominen ei olisi tyyliäni.



Tiesin tottakai kun tämä alkoi että mies on naimisissa mutta en arvannut hänen olevan sielunkumppanini. Hän rakastaa myös mua ja haluaisi että olen onnellinen. Hän tietää että menen treffeille tänään.



Oikeasti kirjoitin tänne jos sattuisi olemaan joku joka olis käynyt läpi saman, jotai tsemppausta että teen oikein kun yritän tavata muita mielenkiintoisia miehiä ja vinkkejä miten unohtaa elämäni suurin rakkaus? ap.

siinä selvä keino, ikävä hälvenee ajan kuluessa



koita kestää ensimmäiset kuukaudet

mitä mieltä ootte tällaisesta vinkkelistä

Tipuin aikanani korkealta ja kovaa vastaavanlaisen miehen kanssa. Tämä oli tosin sillä erotuksella että me molemmat oltiin sinkkuja ja meidän ystävyys lämpeni hyvin läheiseksi. Minä tunsin olevani kotona ja oltiin miehen kanssa päivittäin tekemisissä, minulla oli hänen kanssaan hyvä olla.



Mies kuitenkin alkoikin seurustelemaan toisen naisen kanssa ja minä jäin kuin nallikalliolle. Olin vain kuvitellut kaiken, paitsi omia tunteita joista miehelle sanoinkin.



Toisinaan vieläkin mietin miksi kaikki meni niin kuin meni. Meillä molemmilla oli toisenlaiset onnenavaimet käsissämme. En kuitenkaan kadu mitään. Enkä enää lähtisi miehen mukaan jos joskus vielä tilaisuus tulisi. Minulla on nyt oma perhe ja olen onnellinen tahollani, niin kuin tälläkin miehellä.



Joskus vain pitää satuttaa itsensä kunnolla ennen kuin osaa irottaa. Tsemppiä ap, ja koita tehdä itsellesi selväksi, että sinulle on tarjolla paljon muutakin. Päästä irti miehestä.

Ja valitettavasti jälkikäteen huomaat, montako vuotta heitit elämästäsi hukkaan. Toivottavasti et liian montaa.



Ja ihan oikeasti: etkö halua perhettä lapsellesi, isän joka on läsnä!!!

Yli kuukausi taas kulunut ja ihan yhtä sidoksissa tähän mieheen. Eikö tosiaan ole mitään rakentavia vinkkejä ja apua antaa?