Rehellisesti, millaisia teidän 14-17 vuotiaat ovat?

Ihan kauheita ne kaikki ovat olleet.

En heidän suosiostaan tiedä, mutta kai niillä kavereita on ollut. Ulkonäöstäkään en osaa tarkemmin sanoa, mutta noin suurin piirtein yhtä viehättäviä kuin vanhempansa siinä iässä - ja se on aika hyvä.



En ole pettynyt, ja annan tehdä omia valintoja joskin lain sallimissa rajoissa.

kavereita on ja koulu menee ok, harrastaa tanssia ja bändisoittoa



sitten on yksi 14v joka on ihan mahdoton ja känkkää joka asiasta, nätti ja sporttinen, kavereita on ja koulu menee hyvin, harrastaa yleisurheilua



en todellakaan ole pettynyt kumpaankaan, ihania ja rakkaita molemmat

eivät ole suosittuja, ovat ulkonäöltään siedettäviä. En ole heihin ikinä pettynyt.

poika on komea, kavereita on ihan hirveästi, menestyy opiskelussa, kuntoilee. Todellinen ylpeydenaihe, mutta luonteessa on paljon omahyväisyyttä, jonka toivon menevän ohi iän myötä. On vuoroin itserakas ja vuoroin hauraan epävarma itsestään. Petyin siihen, että perui ajatuksensa täydellisestä nollalinjasta alkoholin ja tupakan kanssa. Pidän hänestä todella, arvomaailma tuntuu olevan kohdallaan. Monin tavoin kypsä ikäisekseen ja velvollisuudentuntoinen. Ahkera, auttaa koulun ohessa mm. mummua ja hoitaa pieniä serkkujaan.



15v poika on kivan näköinen ja tumma poika kuten veljensäkin, mutta ei varsinaisesti komea. Hoikkia kumpikin. Hän on sydämellisempi ja sosiaalisesti miellyttävämpi minun mielestäni, mutta keskittyy vain kouralliseen kavereita. Älykäs ja filosofinen ajattelija, joka toisaalta kärsii fiksujen kavereiden puutteesta. Tällä hetkellä hänessä ärsyttää saamattomuus ja laiskuus, joka ulottuu puhetapaankin. Toivon, että tämä piirre menee ohi murrosiän jälkeen, koska ilmaantuikin vasta yläasteella.



Kumpikin ovat todella helppoja murrosikäisiä, käyttäytyvät kauniisti.

Luotettava, kypsä, fiksu, keskustelutaitoinen, hyväkäytöksinen, kiltti, on kavereita, kaunis, lahjakas, harrastaa intohimoisesti musiikkia ja teknisiä töitä.



Olen hyvin onnellinen ja ylpeä hänestä.

Aivan ihania ovat molemmat.



Menestyvät koulussa, tyttö kaunis ja poika komea.

Ovat suosittuja kaveriporukoissaan.

Ovat jopa kavereita keskenään. Harrastavat menestyksekkäästi kilpaurheilua.



Ovat hyviä esimerkkejä pikkusisaruksilleen (samat vanhemmat juu, vaikka ikäeroa on) ihanasti paapovat vauvaa.



Hyväkäytöksisiä, pukeutuvat hyvin. Ei mitään persevilkkuu vaatetusta, pipo päässä sisälläkin-juttuja.



Kaikenkaikkiaa aivan loistavia pakkauksia. Juuri tänään mietin vauvaa nukuttaessa, että kuinka onnellinen ole kaikista viidestä lapsestani:)



Tokihan he osaavat räiskyä, mutta ei silti mitään haistatteluja vanhemmille yms.