Lue keskustelun säännöt.
Miten oppisi rakastamaan itseään?
29.05.2011 |
Lapsesta saakka minulla on ollut tunne, että olen pelkkä pilipali- ihminen.
Synnyin ei-toivottuna lapsena teini- ikäisille alkoholistivanhemmille.
Koko lapsuuttani varjosti turvattomuus ja rakkauden puute.
Koulussa jouduin kiusatuksi kotiolojeni takia, muutenkin koulu meni rimaa hipoen, koska kotona aina tapeltiin, enkä aina saanut edes yöllä nukuttua.
Ehkä pahinta on, että kun sain ainoan lapseni, kymmenen pisteen poika osoittautui parivuotiaana kehitysvammaiseksi.
Arki on ollut aikamoista taistelua, mutta vaikka en itsestäni välitäkään, pienen poikani puolesta olen oikea leijonaemo, joka osaa ja jaksaa vaatia kaikkia tukitoimia, mitä lapselle vain ikinä löytyy.
Mies on hyvin pettynyt ja vihainen, kun lapsi ei ole ns. normaali. Hän kyselee joka päivä, mistä tällainen lapsi on rangaistus?
Aluksi pidin noita kysymyksiä naurettavina, mutta nyt olen alkanut ajatella, että lapsi on tuollainen, koska minä olen niin huono.
On olemassa sanonta"hiiri pystyy synnytrtämään vain hiiren", ja tämä sopii mielestäni minuun.
Rakastan poikaani yli kaiken, mutta itseäni inhoan.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän olet hyvä ja rakastettava ihminen, koska pystyt rakastamaan kehitysvammaista poikaasi. Se osoittaa, että sinulla on suuri sydän - ja mikään ei ole elämässä tärkeämpää. Sinulla on se kaikista tärkein ominaisuus.
Itsensä rakastaminen lähtee sitä kautta, että huomaa, että minulle on elämässä tehty väärin, minä en ole siihen syyllinen, väärinkohtelu ei johdu siitä että minä olisin huono - vaan minua on kohdeltu väärin.
Yritä nähdä itsesi pienenä tyttönä: avuttomana, hellyttävänä, viattomana. Se on sinun syvin olemuksesi ja se olemus on sinussa vieläkin, haudattuna johonkin syvälle. Helli mielikuvissasi tätä pientä viatonta lasta, jota kohdellaan väärin. Huomaat, että hän on hyvä ja rakastettava ihminen.