en muista mistäoon kuullu, että joku oli tajunu suunnilleen synnyttäessä olevansa raskaana.

mut ulkopuoliset ei sitä huomannu. Siskoni synnytti kuukausi häittemme jälkeen ja muutaman vieraan kanssa kun oli puhetta, et siskoni sai vauvan. Olivat ihan ihmeissään, et oliko mun sisko raskaana viimeisillään häissämme. Normipainoinen on.



Aikanaan ihmettelin kun naapurista kuuluin vastasyntynen itkua useamman päivän. He olivat saaneet vauvan, nainen todella hoikka, eikä yhtään näkynyt ulospäin, et oli raskaana, ite oli samaan aikaan vieläpä raskaana.



Kaverin sisko teki raskaustestin ja lähti seuraavana päivänä synnyttämään.



tse olen tehnyt raskaustestin muutamaankin kertaa sen vuoksi kun suoli kuplinut niin, että olen luullut olevani raskaana tietämättäni. Ja tämä siis 3 lapsen jälkeen. Nyt neljännen jälkeen suolikin rauhoittunut:)



En yhtään epäile kympin kertomusta.



Eräs nainen on synnyttänyt kotona kaksoset, ei tiennyt olevansa raskaana.

Vatsa ei tosiaankaan kasvanut yhtään. Tämä nuori nainen sairastaa ms tautia ja lääkäri sanoi, että kohtu on ollut ns halvaantuneesas tilassa ja siksi ei ole tuntenut liikkeitä.

Olen nähnyt tästä naisesta valokuvan viikkoa ennen kuin synnytti ja todellakaan ei voinut sanoa, et olis ollut raskaana.



Elämä vain on niin ihmeellistä. Sitten on vain näitä tyhmiä ihmisiä, jotka ei usko mitään jos ei ole omalle kohdalle sattunut.

ihmisiä kun eivät usko yhtään mitään mitä ei itselle ole sattunut. Monta ihmistä on jo kertonut omista kokemuksistaan, mutta silti pitää inttää vastaan. Ja haukkua muita hulluiksi! :D Mahtaa olla suppea maailmankuva kun ei mitään voi uskoa ennenkuin osuu omalle kohdalle. Eikä asiasta saisi edes keskustella jos aihe on saatu alunperin televisiosta, hauska ketju :D

hoikka pitkä nainen oli jäämässä äitiyslomalle kun sijainen kysyi että "olihan tämä varmasti äitiysloman sijaisuus". Ei näkynyt raskaus ulos päin juurikaan. Itse toki, ja työkaverit, tiesimme hänen olevan raskaana, mutta ulkopuoliset ei sitä huomanneet.

on yksi nainen, josta ei kyllä huomannut raskautta. On pulska, mutta ei nyt todella mikään hurjan lihava. Hänen ruumiinmallinsa vain jotenkin on sellainen, että sen vauvamahan tulkitsi keskivartalolihavuudeksi. Oli nolo tilanne, kun kyselin toiselta raskaanaolijalta kovasti kuulumisia. Hän sanoi olevan tyyliin 3kk laskettuun, niin tämä pulleampi äiti sanoi itsellään olevan kolmisen viikkoa. Leuka meinasi loksahtaa lattiaan, kun en lainkaan ollut tajunnut.



Myös pitkä ja isolanteinen ystäväni oli raskaana ollessaan varsin pienimahainen. Kohtu kai asettui jotenkin lantiokuoppaan.



Itse olen ollut mieletön rantapallo, kun omat lanteeni ovat aika kapeat ja olen 154cm pitkä.



(mutta pahoittelen 10, en usko tuota tarinaa silti)

Minäkin tunnen erään joka synnytti tietämättään. Ja hän oli vielä sairaanhoitaja ammatiltaan! Siinä kohtaa on pakko miettiä että onko kusettanut muita vai onko vain epäpätevä työhönsä...

Minäkin tunnen erään joka synnytti tietämättään. Ja hän oli vielä sairaanhoitaja ammatiltaan! Siinä kohtaa on pakko miettiä että onko kusettanut muita vai onko vain epäpätevä työhönsä...

Minäkin tunnen erään joka synnytti tietämättään. Ja hän oli vielä sairaanhoitaja ammatiltaan! Siinä kohtaa on pakko miettiä että onko kusettanut muita vai onko vain epäpätevä työhönsä...

että ihan synnytti tietämättään.... Meinaatko että yht'äkkiä havahtui että mikäs piru tuolla mun jalkovälissä roikkuu ja siitä möykystä menee naru mun sisälle? =)

että niillä naisilla jotka eivät ole tajunneet olevansa raskaana, syynä tietämättömyyten on ollut joku mielen kieltomekanismi. Jotain oireita on pakko ollut olla, ehkä pieniä oireita mutta kuitenkin. Esim. tuo nro 10 tapaus, väsymys ja Snickersin himo. Mutta veikkaan että elämäntilanne kun on ollut tuo, vajaa vuosi seurustelua ja oliko uutta asuntoa ostamassa (asuntolaina, jolloin moni ei ajattele hankkivansa lapsia heti alussa). No joka tapauksessa ehkä on saattanutkin käväistä mielessä että voisko tää olla sitä, mutta mieli on kieltänyt asian ehdottomasti ja tunkenut sinne jotenkin tajunnan perille.

eikö sukulaiset ja tuttavat ole huomanneet raskautta. Mulla on yksi tuttu joka oli ollut tosi hoikka ja timmissä kunnossa. Sitten alkoi lihomaan, mahan kohdalle kertyi semmoista löysää lölleröä. Hänen laskettuun aikaan oli 2kk kun sain tietää raskaudesta, tosiaan suu loksahti auki. Yleensä lihavallakin naisella maha muuttuu pinkeäksi raskauden aikana, mutta tällä tutulla näytti vain löysää läskiä kertyneen. Sivustapäin katsomalla ei maha pullottanut pallona eteenpäin.



Mutta tämä tuttuni tietysti itse tiesi olevansa raskaana, mutta ulkopuoliset ajatteli hänen vain lihoneen.

kärsin ihmeellisistä haamupotkuista ja kuplinnasta mahassa, tiedä sitten liittyykö se muutaman vuoden takaiseen sektioon vai ruokaaine-allergiaan... kuukautiset ovat olleet epäsäännölliset aina ja vaikka olen muuten hoikka, kerään kuten äitinkin ihrat mahaan.

välillä on aamupahoivointia ja iskiashermo kipuilee, kovan väsymyskin on tullut tutuksi. on siis hyvin mahdollista, etten tajuaisi raskautta ennenkuin suunnileen synnytyksen käynnistyessä :D

niin ja tyttäreni kummitädin raskaudesta ei tiennyt kukaan muu kuin tämä henkilö itse, on hoikka kuin mikä ja pari viikkoa ennen synnytystä käytti vielä kireitä farkkuja sekä tiukkaa trikoopaitaa, jonka helma oli tungettu pöksyihin. en ollut uskoa että tämä ihminen oli synnyttänyt, jankkasin vain että "huono vitsi" kun kuulin asiasta

Maha kasvaa paljon enemmän kuin vauvan koon verran, kun sinne pitää mahtua myös lapsivesi, istukka ja kasvanut kohtu kaikkine lihaksineen ja pehmikkeineen. Mihin se kaikki meni, jos et sitä huomannut?

Olen suunnilleen samoissa mitoissa kanssasi, ja musta kyllä huomaisi ihan takuulla, jos vatsan kohdalle laitettaisiin ylimääräiset 10 kg.

Eikö sulla ollut mitään oireita? Pahoinvointia, venymiskipuja, väsymystä, liitoskipuja?

tajusin ne vasta kun synnytyksestä oli kulunut jonkin aikaa. olinhan minä jatkuvasti väsynyt, mutta kuvittelin sen johtuvan töistä. haalein itselleni ihan hirmuisesti vuoroja, koska tarkoituksena oli ostaa ensimmäinen koti. pahoinvointia oli hetkittäin, mutta kuvittelin sen johtuvan huonosta ruokavaliostani. tosiaan vetelin snickersejä ja marseja aina nopeasti ruokatuntien sijasta. mistään liitoskivuista tms en tiedä mitään.. ja koska menkat tosiaan tulivat ihan loppuun saakka säännöllisinä, en missään vaiheessa edes osannut kuvitella olevani raskaana. sairaalasta kotiuduttuamme olin ihan äimän käkenä, kun sylissä olikin jokin aivan vieras pieni ihminen. minun piti olla äiti, mutta en osannut - enhän tuntenut tätä pientä. meni tosi pitkä tovi, ennen kuin "normaali" äidinrakkaus heräsi poikaa kohtaan.

niin..ja.. kiloakaan minulle ei tosiaan raskauden aikana tullut.

Varmasti oli vaikeaa olla yhtäkkiä äiti, se nimittäin ei ole niin helppoa aina niillekään, jotka ovat tienneet odottavansa. Esim. itse olin pitkään ihan hukassa äitiyteni kanssa.

Miten parisuhteenne kävi tuollaisen shokin jälkeen.

Ja mä kyllä uskon, että noin voi käydä. Tuttavapiirissä on yksi, joka tiesi vasta synnyttäessään olleensa raskaana, ja erään duunikaverin kohtu oli juuri samoin kuin sinulla. Hän tiesi kylläkin olevansa raskaana mutta kukaan muu ei sitä tajunnut.

Josta asian näki silmin päälle. Siinä on pakko olla jokin sisäinen kieltomekanismi, ettei liikkeet yms tule tietoisuuteen. Olen siis täysin varma raskaudesta.

esim. Kättärillä tai Naistenklinikalla synnyttää vuodessa useampia naisia, jotka vasta synnytyssalissa kuulevat olevansa raskaana.



Vatsa on ihan normaali loppuraskauden vauvavatsa. Jostain ihmeellisestä syystä he eivät ole asiaa huomanneet. Osa heistä on ihan tolkuissaan olevia, työssä käyviä ihmisiä. Mukana toki päihteiden käyttäjiä, psyyken potilaita jne.

huusi että mahaan koskee kun ambulanssi vei,

ja hoitsut sanoi että olet raskaana, vauva täältä syntyy ja tämä väitti, että ei ole vaikka pää näkyi jo. en halua pahaa sanoa, mutta tämä perhe ei tainnut olla kovin korkeastikoulutettua sakkia

Voihan tietysti olla tosi lihava, mutta luulisi silti, että huomaisi, että nyt on jotain ylimääräistä tossa vatsan kohdalla. Ja vauvan liikkeet! Mulla ei noin vkon 20 jälkeen ollut mitään epäilystä raskaudesta, kun yksiön asukki möyri niin etten nukuttua saanut.



Käsittämätöntä.

kun syksyllä tulin kerhoon vauva kainalossa. Ei kuulemma ollut tajunnut lainkaan mun odottavan. Jotenkin se mun odotusmaha on painunut tuonne sisälle, ei pullistunut ulos.



Mutta kyllä mä muuten sen odotuksen itse huomasin, olo oli tukala sen mahan kanssa ja lapset on potkineet niin vimmatusti että jotain olis ollut pakko tehdä jollei olis raskautta tajunnut :) Ihmettelen kyllä minäkin niitä jotka ei muka huomaa mitään ihmeellistä olossaan koko raskauden aikana.

pulska muttei mikään mielettömän lihava äiti. Jossain vaiheessa tuli puheeksi kesäsuunnitelmat, ja mamma tokaisi, että eipä tässä kauheasti suunnitelmia voi tehdä kun lapsi syntyy minä päivänä tahansa.



Mä olin ensin aivan hölmistynyt, en tiennyt, mistä lapsesta se puhuu. Hitaasti mulle valkeni, että tuolla sen läskien seassa ilmeisesti tosiaan on lähes syntymään valmis vauva. En todellakaan ollut huomannut mitään. Olin ihan kauhuissani, että mitäs nyt pitäisi sanoa.



No, tilanne meni onneksi leppoisasti, en ilmeisesti ollut ainoa, joka ei ollut raskautta huomannut. Äiti osasi itsekin nauraa asialle ja sanoi, että pitäis varmaan vähän laihduttaa synnytyksen jälkeen :D



Mut joo, en kyllä niitä ymmärrä, jotka eivät ITSE huomaa olevansa raskaana.

..olin edellisenä ehtoona töissä vielä iltavuorossa. vuoron päätyttyä klo 9 lähdin kavereiden kanssa istumaan iltaa biljardibaariin. siinä sitten ennen puoltayötä kotimatkalla, tuli vatsa ihan tolkuttoman kipeäksi. luulin, että kuolen. todellakin olen hoikka vartaloltani (170/59) eikä missään näkynyt mitään ulospäin. tosin perse oli hieman levinnyt viime aikoina, mutta ajattelin sen johtuvan suunnattomasta snickershimostani. paiskin töitä yötäpäivää, joten ei tullut juuri katsottua mitä sinne suuhun päivän aikana laittaa.. ja kuukautiset tulivat ihan loppuun saakka normaalisti. seurusteltu oltiin miehen kanssa vajaa vuosi, joten ei todella ollut tarkoituksena tapahtua näin. ehkäisynä meillä oli sekä pillerit, että kondomi!!! päivystykseen matkalla vatsakipuni vain paheni pahenemistaan ja luulin, että suolistoni räjähtää. ajattelin, että tämäkö on nyt sitten sitä kauhealta kuulostavaa umpisuoliongelmaa.. sisällä sairaalassa useampi hoitsu ihmetteli vieressä, että mikäs minulla oikein on. eihän ne siellä ensiavussa voineet kuvitella, että minä - pelkkää luuta ja nahkaa- muka synnyttäisin kohta 3,2 kilosen pojan!!! puolisen tuntia siellä kärvistellen joku keksi kutsua lääkärin paikalle ja tämä siinä sitten tutkiessaan tajusi tehdä sisätutkimuksen ja huudahtikin saman tien että "tämä tyttö synnyttää". pelästyin ihan hirmuisesti, ajattelin että sieltä tulee nyt ulos jokin ihan pieni verimöykky, että saan keskenmenon. puolitoistatuntia myöhemmin kuulin synnyttäneeni 50 senttisen ja 3,2kiloisen pojan, jonka näin tosin vasta seuraavana päivänä. voin kertoa, että KUKAAN ei uskonut tätä todeksi. soitin aamulla klo 6 pomolle, että en voi tunnin päästä millään olla töissä, koska synnytin viime yönä. edelleen, näin neljä vuotta myöhemmin saan kaikille selitellä tätä yllätysraskautta. kukaan ei usko tarinaa äitini kertomana, ennen kuin tämä näyttää valokuvia minusta päivää ennen synnytystä. niin että kyllä se vain voi olla totta. lääkäri selitti minulle, että en ollut ilmeisesti siksi tuntenut vauvan liikkeitäkään, koska kohtuni on sisäänpäin kääntynyt ja vauva on koko ajan ollut kiinni selkärangassa.

ja minä kun niin olisin halunnut kokea normaalin raskauden, tai oikeammin TIETOISEN sellaisen.

että mahassa on 50 cm ja 3,2 kiloa jotain ylimääräistä! Huono trolli

..olin edellisenä ehtoona töissä vielä iltavuorossa. vuoron päätyttyä klo 9 lähdin kavereiden kanssa istumaan iltaa biljardibaariin. siinä sitten ennen puoltayötä kotimatkalla, tuli vatsa ihan tolkuttoman kipeäksi. luulin, että kuolen. todellakin olen hoikka vartaloltani (170/59) eikä missään näkynyt mitään ulospäin. tosin perse oli hieman levinnyt viime aikoina, mutta ajattelin sen johtuvan suunnattomasta snickershimostani. paiskin töitä yötäpäivää, joten ei tullut juuri katsottua mitä sinne suuhun päivän aikana laittaa.. ja kuukautiset tulivat ihan loppuun saakka normaalisti. seurusteltu oltiin miehen kanssa vajaa vuosi, joten ei todella ollut tarkoituksena tapahtua näin. ehkäisynä meillä oli sekä pillerit, että kondomi!!! päivystykseen matkalla vatsakipuni vain paheni pahenemistaan ja luulin, että suolistoni räjähtää. ajattelin, että tämäkö on nyt sitten sitä kauhealta kuulostavaa umpisuoliongelmaa.. sisällä sairaalassa useampi hoitsu ihmetteli vieressä, että mikäs minulla oikein on. eihän ne siellä ensiavussa voineet kuvitella, että minä - pelkkää luuta ja nahkaa- muka synnyttäisin kohta 3,2 kilosen pojan!!! puolisen tuntia siellä kärvistellen joku keksi kutsua lääkärin paikalle ja tämä siinä sitten tutkiessaan tajusi tehdä sisätutkimuksen ja huudahtikin saman tien että "tämä tyttö synnyttää". pelästyin ihan hirmuisesti, ajattelin että sieltä tulee nyt ulos jokin ihan pieni verimöykky, että saan keskenmenon. puolitoistatuntia myöhemmin kuulin synnyttäneeni 50 senttisen ja 3,2kiloisen pojan, jonka näin tosin vasta seuraavana päivänä. voin kertoa, että KUKAAN ei uskonut tätä todeksi. soitin aamulla klo 6 pomolle, että en voi tunnin päästä millään olla töissä, koska synnytin viime yönä. edelleen, näin neljä vuotta myöhemmin saan kaikille selitellä tätä yllätysraskautta. kukaan ei usko tarinaa äitini kertomana, ennen kuin tämä näyttää valokuvia minusta päivää ennen synnytystä. niin että kyllä se vain voi olla totta. lääkäri selitti minulle, että en ollut ilmeisesti siksi tuntenut vauvan liikkeitäkään, koska kohtuni on sisäänpäin kääntynyt ja vauva on koko ajan ollut kiinni selkärangassa. ja minä kun niin olisin halunnut kokea normaalin raskauden, tai oikeammin TIETOISEN sellaisen.

..olin edellisenä ehtoona töissä vielä iltavuorossa. vuoron päätyttyä klo 9 lähdin kavereiden kanssa istumaan iltaa biljardibaariin. siinä sitten ennen puoltayötä kotimatkalla, tuli vatsa ihan tolkuttoman kipeäksi. luulin, että kuolen. todellakin olen hoikka vartaloltani (170/59) eikä missään näkynyt mitään ulospäin. tosin perse oli hieman levinnyt viime aikoina, mutta ajattelin sen johtuvan suunnattomasta snickershimostani. paiskin töitä yötäpäivää, joten ei tullut juuri katsottua mitä sinne suuhun päivän aikana laittaa.. ja kuukautiset tulivat ihan loppuun saakka normaalisti. seurusteltu oltiin miehen kanssa vajaa vuosi, joten ei todella ollut tarkoituksena tapahtua näin. ehkäisynä meillä oli sekä pillerit, että kondomi!!! päivystykseen matkalla vatsakipuni vain paheni pahenemistaan ja luulin, että suolistoni räjähtää. ajattelin, että tämäkö on nyt sitten sitä kauhealta kuulostavaa umpisuoliongelmaa.. sisällä sairaalassa useampi hoitsu ihmetteli vieressä, että mikäs minulla oikein on. eihän ne siellä ensiavussa voineet kuvitella, että minä - pelkkää luuta ja nahkaa- muka synnyttäisin kohta 3,2 kilosen pojan!!! puolisen tuntia siellä kärvistellen joku keksi kutsua lääkärin paikalle ja tämä siinä sitten tutkiessaan tajusi tehdä sisätutkimuksen ja huudahtikin saman tien että "tämä tyttö synnyttää". pelästyin ihan hirmuisesti, ajattelin että sieltä tulee nyt ulos jokin ihan pieni verimöykky, että saan keskenmenon. puolitoistatuntia myöhemmin kuulin synnyttäneeni 50 senttisen ja 3,2kiloisen pojan, jonka näin tosin vasta seuraavana päivänä. voin kertoa, että KUKAAN ei uskonut tätä todeksi. soitin aamulla klo 6 pomolle, että en voi tunnin päästä millään olla töissä, koska synnytin viime yönä. edelleen, näin neljä vuotta myöhemmin saan kaikille selitellä tätä yllätysraskautta. kukaan ei usko tarinaa äitini kertomana, ennen kuin tämä näyttää valokuvia minusta päivää ennen synnytystä. niin että kyllä se vain voi olla totta. lääkäri selitti minulle, että en ollut ilmeisesti siksi tuntenut vauvan liikkeitäkään, koska kohtuni on sisäänpäin kääntynyt ja vauva on koko ajan ollut kiinni selkärangassa.

ja minä kun niin olisin halunnut kokea normaalin raskauden, tai oikeammin TIETOISEN sellaisen.