Koulutetut ihmiset: montako lasta?

kolme lasta nuorimmalla ja vanhimmalla liki tasan kahdeksan vuotta ikäeroa. Keskimmäisellä ja nuorimmalla melkein viisi.



Sain ensimmäisen lapseni 20-vuotiaana. Olin jo päässyt kauppakorkeaan opiskelemaan. Raskaus oli seurasta omasta huolimattomuudesta. Suoritin opinnot kuudessa vuodessa. Äitiyslomalla kotona en kyllä viihtynyt kummallakaan kerralla vuottakaan ja niidenkin aikana suoritin opintoviikkoja 20-30 kummallakin kerralla. Kolmannen lapsen synnyttyä olin ollut työelämässä muutaman vuoden. Äitiyslomalla en viihtynyt silloinkaan kuin reilun vuoden. Töihin paluussa ei ilmennyt ongelmia.

Meillä molemmilla korkeakoulututkinto ja 3 lasta. Ekan saadessani olein 26v, nyt tenavat 12v , 14v ja 17v.

olen nyt 29v. Lapsia on kolme: 10v, 7v ja 5v. Esikoisen sain siis 19-vuotiaana. Koulutukseltani olen kasvatustieteiden maisteri ja nyt olen vakityössä ollut muutaman vuoden. Opiskelin siinä lastenteon lomassa. Tyytyväinen olen tähän elämäntilanteeseen!

2lasta, 4v erolla.

Ekan sain 33v, sit keskenmeno ja toka 37v. Uran vuoksi en lasten hankkimista jättänyt noin myöhään mutta ei ollut sopivaa miestä isäksi.



Olen VTM, rahoitushommissa. Kv-potitiikkaa.



Urastakin olen luopunut siinä mielessä että nyt on aika huolehtia noista lapsista ja tehdä töitä sen verran että kehtaa palkkansa nostaa, ei enmpää.

lapsia kaksi 2v ikäerolla, syntyneet kun olin 27 ja 29 v. Mies minua 10v vanhempi. Toivoisin vielä ainakin yhtä lasta lisää. Kummankin lapsen kanssa olen ollut vuoden kotona eli lasten välissä ehdin myös vuodeksi töihin. "ura" hitaasti nousujohteinen, en pidä kotiin jäämistä välillä minään ongelmana.

Ihanneolosuhteissa haluaisin enemmän lapsia, mutta putoan kelkasta aika pahasti, jos olen vielä pidempään kotona. En haluaisi nimittäin laittaa näitä tarhaan ennen kuin parivuotiaina. Joten ei enempää lapsia ainakaan toistaiseksi ja luultavasti ei ollenkaan. Lääkäri, eka lapsi 28v:na, mutta yritystä oli sitä ennen useampi vuosi ja hoidoilla lopulta lapset sitten saatiin.

ikäeroa on 10 vuotta - joka on ihan jees.

En olisi jaksanut kahta esim. kahden vuoden sisään. Nostan kyllä hattua niille, jotka jaksava - minä en olisi...

Ensimmäisen sain 25 vuotiaana ja toisen 34vuotiaana.En missään nimessä olis halunnut lapsia pienellä ikäerolla. Tämä sopii meille loistavasti.

Ammatiltani olen laskenta-asiantuntija, mieheni on yrittäjä.

Molemmat, minä ja mies, maistereita. Lapsia 2. Mies olisi tehnyt 3.

Aikoinamme mietimme kun tapasimme, että lapsia tehdään 0,1,2 tai 3.



Minä en halunnut 3. lasta.

Mies myös korkeakoulutettu.

Lapsia 2, iät nyt 5 ja 7.



Takana työuraa tutkijana, asiamiehenä ja viestintäpäällikkönä, nyt omasta halusta jatko-opiskelija/apurahatutkija. Ja haluaisin tukevassa hiprakassa lausua näin perjantai-iltana kaikille, ettei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä asoita. Se on aina jonkun propagandaa. Sinun oikea tapasi on se, joka sinusta tuntuu oikealta.

...mutta hallitus päätti että ei. Well, meitä on tässä laivassa muitakin kuin minä.

ja promillet päälle ;)

ikäero 10 min. ja olin 35 vuotias kuin sain lapset. Kotona olin 1,5 vuotta ja sen jälkeen tein lyhennettyä työaikaa kunnes lapset täyttivät 3 vuotta.

mä käyn vain töissä. Mulla on kolme lasta noin kolmen vuoden välein. Olin 28-vuotias opiskelija kun esikoinen syntyi. Kaksi nuorinta ovat menneet päiväkotiin noin vuoden ikäisinä, mutta ei sekään ole johtunut oikeastaan "urasta" vaan asunto- ja opintolainoista.

DI, 2 lasta, eka kolmekymppisenä, toinen pari vuotta myöhemmin. Vuoden/reilu olin molemmista kotona. Mieheni oli myös n vuoden kotona kun palasin töihin.



Vaikka minulla "ura" onkin, ajattelen elämää pidempänä jatkumona ja tällaiset isot asiat menevät aina työn edelle. Työelämässä kun ollaan todennäköisesti lähemmäs 40 vuotta ja siitä ei kuitenkaan jää mitään niin merkittävää ja oikeasti tärkeää käteen kuin mitä perheestä jää.

2 lasta.

Kotona olen ollut lapsista yhteensä 6,5 vuotta.



Töissä ydessä Suomen suurimmista yityksistä tällä hetkellä. Ja kuten joku jo sanoi, se että on nainen on riski uralle. Nainen on aina toisen luokan kansalainen työelämässä, oli ammattitaito mikä vaan. Ennen lapsia ura ei etene, koska ajatellaan että kohta se rupeaa tekemään niitä. Ja lasten jälkeen ura ei etene, koska ajatellaan että se vaan hoitaa sairaita lapsia kotona. Eli koskaan ei ole hyvin. Varsinkin pörssiyhtiöt kunnostautuvat naisten lasikaton asettamisessa alas ja sukupuolisyrjinnässä. Minullekin on sanottu suoraan, että asemaani organisaatiossa vaikuttaa lapsilukuni. Että näin...



En hae uraa vaan vakaata elantoa perheelle. Ja ekan lapsen sain 27v, lapset syntyneet 2 ja 3 vuoden välein.

Lähihoitaja olen. Esikoinen 21 vuotiaana.

niin pelkästään naisena oleminen on riski. Vaikka sinä et lapsia tekisi ja vannoisit niin työnantajalle, niin hedelmällisessä iässä oleva nainen on aina riski työnantajalle siinä mielessä, mistä puhutaan.



Itse olen FM (tutkija) ja kolme lasta. Esikoisen sain 26v opiskelijana ja siitä tasaista tahtia kolme lasta. Nyt olen 31v. Ja olen ehtinyt luoda uraa lasten välissä.



Mulle ura ei kuitenkaan merkitsee kaikkea vaan enemmän perhe ja lapset. Eipä sitä kukaan kuolinvuoteellaan ole miettinyt, että olisinpa tehnyt enemmän töitä...

opettaja, 4 lasta, eka lapsi 25 v:nä, siitä lähtien kotiäitinä, alle vuoden ikäerot, opettajan hommissa ei uraa, mutta lasten kanssa, kotiäitinä ollessani, olen yrityksen laadunhallintapäällikkö, vastaan siis yrityksen laadunhallintajärjestelmästä ja auditoinneista ym.



Tarkoituksena väitellä tohtoriksi ja päästä tutkijaksi, mutta perhe on se kaikista tärkein prioriteetti aina.