Koulutetut ihmiset: montako lasta?

-Ekan jälkeen palasin töihin, kun vauva oli 4,5 kk, mies jäi kotiin.

-Jäin taas kotiin, kun vauva oli 9,5 kk, toinen lapsi syntyikin sitten samaan syssyyn ja palasin töihin, kun vauva oli 7 kk, mies jäi kotiin.

-Lapset menivät hoitoon (ensin hoitaja kotona ja myöhemmin tarhaan), kun olivat 11 kk ja 2 v 5 kk.

-Sitten olimmekin molemmat pitkän pätkän töissä.

-Kolmannen lapsen saimme isompien ollessa 3 ja 4. Menin töihin, kun vauva oli 9 kk ja jäin taas hetkeksi kotiin, kun lapsi oli 1 v 4 kk.

-Nyt olen töissä ja pian alkaa äitiysloma.



Onhan tämän toki aika rassaavaa, kun töissä on aina pienen pätkän kerrallaan, mutta toisaalta teen projektiluonteista työtä ja kaipaan itsekin vaihtelua. Joka kertaa alkaa aina uusi projekti uudella asiakkaalla, joten tämä sopii ihmiselle, joka sopeutuu nopeasti uuteen ympäristöön ja oppiin uudet hommat ripeästi.



Äitiyslomilla olen kyllä opiskellut, mutten juuri mitään töihin liittyvää. Nyt kun työelämää on takana jo 12 vuotta, on töihin paluu aina vain helpompaa.



Jos emme olisi saaneet lapsia tai olisimme saaneet vain 1-2, olisin varmasti edennyt urallani nyt pidemmälle. Välillä se toki harmittaa, mutta meille molemmille suurperhe on ollut elämän suurin haave.



En kyllä allekirjoita väitettä, että IT-alalta ei voisi olla poissa. Samat hommat täällä pyörii, nimet vaan vähän muuttuu. Mutta konsultin työssä nyt työt muuttuu muutenkin koko ajan.



Rohkeutta vain peliin! Kukaan ei ole työelämässä korvaamaton. Minä tosin valmistuin tosi nuorena, 23-vuotiaana ja ensimmäisen lapsen saimme, kun olin 28, joten olin jo ehtinyt tehdä yhtä ja toista työrintamalla ennen ensimmäisen lapsen syntymää.



Suurin osa kollegoistani saa ensimmäisen lapsen 30+, mikä on toki ihan ok, jos haaveena on se nrmi 1-2 lasta.

Ikäero 3 vuotta.



Itse olen markkinointipäällikkö, ensimmäisen lapsen sain 32-vuotiaana.



Uran ja lasten yhdistämisessä ainakin meillä aivan välttämätöntä on ollut se että myös mies on samassa pulkassa. Olemme jakaneet niin vanhempainvapaat kuin muutenkin kaiken lastenhoidon tasaisesti. Kun toinen tekee pitkää iltaa, toinen aloittaa aikaisin niin että voi hakea lapset neljältä. Vuorotellaan, niin että lasten päivä ei veny yli 8-tuntiseksi.

Mulla 2 lasta, miehellä 1 tai 1,7 kuten hän itse ilmoittaa. Molemmat akateemisia, mutta emme miellä itseämme uraihmisiksi, ihan normaaleja työssäkäyviä ollaan. Eka mun lapsi syntyi, kun olin 26. Lapsilla ikäeroa 7 vuotta.

Eka syntyi, kun olin 24v. ja vastavalmistunut. Olin kuitenkin ollut jo vuosia oman alan töissä (mm. tutkijana). Palasin töihin v. 2003 kun poika oli vuoden ja sain nykyisen vakkarityöpaikkani, jossa urani on ollut hyvin nousujohteinen. Olen kolmatta kertaa tuosta työstäni äitiyslomalla mutta ei se ole vaikuttanut mitenkään siihen, että olen eittämättä hyvä, pätevä ja kaikin puolin tehokas :-)

mies sen jälkeen reilut puoli vuotta.

Eka syntyi, kun olin 24v. ja vastavalmistunut. Olin kuitenkin ollut jo vuosia oman alan töissä (mm. tutkijana). Palasin töihin v. 2003 kun poika oli vuoden ja sain nykyisen vakkarityöpaikkani, jossa urani on ollut hyvin nousujohteinen. Olen kolmatta kertaa tuosta työstäni äitiyslomalla mutta ei se ole vaikuttanut mitenkään siihen, että olen eittämättä hyvä, pätevä ja kaikin puolin tehokas :-)

Olen maisteri, joka ollut kotiäitinä 9 vuotta neljän lapsen kanssa (ikäerot 1,5-2 v). Nyt tehnyt muutaman vuoden uraa, nuorin meni päiväkotiin 3-vuotiaana.



Molemmat voi saada: rauhalliset ihanat kotivuodet lasten kanssa sekä uran!

Kirjastonhoitaja, kirjaston johtajanakin olen työskennellyt, mutta en lastenteon jälkeen

Lapsia 4, ikäerot 1v9kk, 4vlähes5kk, 3v9kk.

Olin 33v. saadessani ekan lapsen



Siis olen itse jättäytynyt kelkasta. Lapset tärkeämpiä

ikäeroa on 10 vuotta - joka on ihan jees.

En olisi jaksanut kahta esim. kahden vuoden sisään. Nostan kyllä hattua niille, jotka jaksava - minä en olisi...



Ollaan ylempiä toimihlöitä molemmat, mutta ei omia alaisia.

it-ala. Kolmas lapsi tulossa. Esikoisen sain 30v, ikäeroa seuraaviin noin 2,5v.



Esikoisen syntymän jälkeen ryntäsin tukka putkella takaisin töihin heti äippäloman jälkeen kun pelkäsin tuota samaa kelkasta putoamista. Tokan kanssa olin kotona melkein 2v ja nyt kolmosen kanssa ajattelin olla sen 3v.



Nyt ajattelen, että ehdin töitä ja uraa kyllä tehdä vielä seuraavat 30v. Vuos tai kaks sinne tai tänne ei merkitse mitään. Tällä alalla putoaa kelkasta jo muutaman kk poissaolon jälkeen joten ihan turha sinne kiirehtiä.

4 lasta. 19v. ensimmäinen, ikäerot 13v, 3v, 2v.

3 lasta

1. lapsi 23 v:nä

minä PsL ja mies TkT. Lapsia 2, heillä ikäeroa 2,5 v. Opiskelin ja menin työelämään nopeasti (valmistuin PsM:ksi 23-vuotiaana). Lapset sain reilusti alle 30-vuotiaana, mutta minulla oli jo vakituinen työpaikka. Esikoinen meni hoitoon 1,5-vuotiaana. Kuopuksen jälkeen olin kotona 2 v. Lisurin tein sitten hoitovapaan jälkeen työn ohella.



Mies on koko ajan tehnyt paljon töitä. Hänen alallaan ja asemassaan ei voi olla kunnolla edes viikkoa pois töistä. Toisaalta voi helposti olla kotona esim. lasten sairastaessa tai neuvolakäynneillä, mutta ihan täysin irti töistä ei pysty olemaan. Opiskelukaverinsa (nainen) on tipahtanut työkelkasta pahasti saatuaan kaksi lasta vaikka miehensä on hoitanut osansa hoitovapaista.

3 lasta, lapset 01, 03 (ikäero 1v 11kk)ja 2010.

Ekan sain 26 v opiskelijana. Kuopus tuli iltatähdeksi, töissä olin kerennyt kerätä jo kannukset.

Naisena oleminen on jo itsessään riski uralle. Lapsen tekeminen ei takaa tuhoa uralle, ja lapsen tekemättä jättäminen ei varmista uran kehittymistä. Eli mieti mitä elämältä toivot.

Pikkulapsiaika menee kuitenkin nopeasti ja töissä ehdit olla. Jos kuitenkin haluat toteuttaa äitiyttä olemalla 3 v hoitovapaalla, niin silloin voit kyllä unohtaa uran.

ammatti henkilöstöpäällikkö, maisterin koulutus, lapsen sain muutaman vuoden yli 30-vuotiaana. Toista ei ole näköpiirissä.

1 lapsi, sain hanet 36v.

Finanssitalossa tuotepäällikkönä tällä hetkellä. Tässä uudessa tehtävässä aloitin hiljattain hoitovapaan jälkeen.



Lapset 5v., 3.v ja 1.v. Ikäeroa kaikilla n. 2 vuotta. Lasten välillä olen käynyt töissä (vajaan vuoden kerrallaan) päivittämässä tietoja ja hyvin olen pärjännyt. Lapset ovat olleet vain pari kuukautta päiväkodissa, muuten kotihoidossa.



Tällä kokemuksella voin sanoa, että hyvin voi luoda uraa ja tehdä lapsia. Itselläni nyt ikää viikkoa vajaa 34v.

joten katson itseni koulutetuksi. Mikään ura-ihminen en kyllä ole vaan asiantuntijana valtionhallinnossa. Lapsia on kolme, joista ensimmäisen sain 27-vuotiaana, toisen 28 vuotiaana ja kolmannen 32-vuotiaana.

Markkinoinnissa olen töissä.



Lapsilla osalla isohkot ikäerot: 1. -2. lapsi ikäeroa 2 vuotta (molemmat opiskeluaikoina, olin 22 esikoisen syntyessä), 3. lapsi syntyi 5 ja puoli vuotta toisen jälkeen (olin mennyt töihin tässä välissä), 4. lapsi syntyi 2 ja puoli vuotta 3. lapsen jälkeen. 5. lapsi on 4 ja puoli vuotta 4. lasta nuorempi.



Kotona olen ollut muista lapsista reilun vuoden, mutta kuopuksesta vajaa 3 vuotta. Eikä tuossa kolmessakaan vuodessa pudonnut kärryiltä töiden osalta. Seurasin omaa alaani + pidin suhteita yllä työpaikalle (= kävin mm. juhlissa jne).

Kolme lasta, ikäeroa 2,5 vuotta sekä ekalla ja tokalla että 2. ja 3.lapsella. olin 31 v esikoisen synnyttyä. Uraa ja töitä ehtii tehdä vielä 30 vuotta ;)

Mutta olen tutkija, joka kai perinteisesti ammattina mielletään aika urakeskeiseksi elämänvalinnaksi. Lapsia 2, esikoisen syntyessä olin 27, ikäero 2,5 vuotta ja yhteensä olen ollut pois töistä yli 4 vuotta lasten takia. En koe siitä olleen mitään haittaa, vaikka nopeasti kehittyvällä alalla olenkin. Toki muut samanikäiset ja nuoremmatkin ovat uraputkessa pitemmällä, mutta en koe sitä menetykseksi. Onhan mullakin kuitenkin kymmeniä vuosia vielä aikaa.