Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotiäidit: Miksi ette tee osa-aikatöitä?
27.05.2011 |
Siis en tarkoita mitenkään syyllistää, vaan mielenkiinnosta ihan kyselen, että mitä syitä teillä on, jotka ette käy ollenkaan töissä? Miksi osa-aikatyö ei ole sinun kohdallasi mahdollista?
Kommentit (62)
eivät pakota ja olen luonteeltani laiska. *rikas ja laiska akateeminen kotiäiti*
mietin vaan että kun tosi moni on kirjoittanut että sama se käykö töissä tai ei =sama raha =ei kannata
No kaikki emme tietenkään ole samanlaisia mutta itse en kestäisi olla monta vuotta ilman töitä..ja trust me mulla on ihan sika surkee grillimyyjä duuni mutta kun mä vaan tykkään siitä hektisyydestä ja ihmisistä!
miehen kanssa tehdään molemmat osa-aikatyötä, lapsi meinataan pitää kotona sinne 2v asti ainakin eli ei mitään vuoden ikäistä tarhaan laiteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa työtäni ei voinut tehdä osa-aikaisena ja ilman työnantajan lupaa ei olisi voinut tehdä töitä hoitovapaalla toiselle työnantajalle. Eikä minulla ole koulutusta eikä kokemusta töistä, joita voisi tehdä osa-aikaisesti, ei olisi mitään järkeä ollut hankkiutua vaikka vuodeksi ihan eri alalle vain tehdäkseen sitä muutamana päivänä viikosta.
Toisekseen mulla oli erittäin huonosti nukkuva paljon sairasteleva ja allerginen lapsi. Nukuin ekan puolitoistavuotta yön yleensä niin, että heräsin kymmenisen kertaa ja olin usein todella väsynyt ja elämä usein aika selviytymistä, jotta vain pääsi nukkumaan. Lisäksi lapsen sairaudet vaativat usein lääkärireissuja, testejä ja tutkimuksia, joten työn sovittaminen niihinkin olisi ollut hankalaa.
Ja mihin minä olisin lapsen laittanut hoitoon, jos ei olisi onnistunut sellaista työtä hankkia, jota olisi voinut tehdä limittäin miehen kanssa. Allergioiden vuoksi lasta ei tuosta vaan voinut antaa ihan kenelle tahansa hoidettavaksi.
Käytännössä on työajaton työntekijä eli vapaapäivä on ainoa selkeä päivä ja vapaapäivätkin voivat olla milloin vain viikolla.
Minun täytyisi voida sanella että koska olen töissä (tätä tehtiin esikoisen kanssa joku tovi - oli todella hankalaa!) jos lapsi hoidettaisiin kotona. Ja kotihoidontuen ja kuntalisän menettäessä saisi tehdä aika paljon kodin ulkopuolista työtä jotta se löisi leiville. Ja arvostan liikaa lasteni lapsuutta jotta olisin valmis myymään sen ajan halvalla työnantajalleni.
Keikkatöitä - satunnaisesti voisin tehdä. Mutta tällä tapaa tuo on melko lailla mahdotonta.
jos menisin töihin, edes osa-aikaiseen, pitäisi lapsi laittaa hoitoon/tarhaan. En halua alkaa siihen rumbaan vielä.
Olenhan kotona siksi, että saan olla lapsen kanssa. Töihin menen sitten takaisin, kun hoitovapaa päättyy. Mikä kysymys tämä nyt oli??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai no, nyt meillä onkin mies kotona lapsen kanssa ja hän menisi töihin, jos niitä olisi. Osa-aikaista, kokoaikaista, jotain, kunhan ei tulot tästä enää heikommaksi menisi (ei olis varaa).
Mä opiskelen ja siksi en mene osa-aikatöihin, että 1) pieni lapsi tarvitsee myös äitiään 2) en mä itekään kestäis, jos näkisin lastani vain muutaman tunnin viikossa. Täysipäiväisen opiskelun lisäksi kun tuo tarkoittaisi sitä.
Laiskaksi en tunnustaudu, tein opiskelun ohessa töitä ennen lasta.
Ihan rahassa mitattuna, mun kannattaisi olla työtön, sillä Suomessa tosiaan on aika iisiä olla muiden elätettävänä, kuin tehdä yhtään mitään leipänsä eteen. Eri asia sitten on tietty se, onko se yhteiskunnallisesti kannattavampaa...
Mutta en mä työttömäksi ilmottaudu ihan vaan sen vuoksi, että tiedän, ettei koulutusta vastaavia töitä löydy/niistä voi kieltäytyä liki ilman perusteita (no vaikka just tuo osa-aikatyö).
Musta on kiva käydä töissä ja enpä usko lapsianikaan vahingoittavan sen, että ovat viisi-kuusi tuntia päivässä päiväkodissa (ei, ei ole kunnallinen pk nollamaksuluokassa, vaan maksan pienistä tuloistani hoitomaksua, enkä vie nollamaksulaisten paikkoja). Mä pidän tärkeänä myös sitä, että lapseni ymmärtävät, että leivän eteen tulee jotain myös tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitus kotihoidon tuen pienuudesta on turhaa, kaikilla vastanneilla rahaa on tarpeeksi ihan vaan olla kotona.
Ja juu, kotonaolo on työtä, josta yhteiskunnan kai kuuluisi maksaa palkkaa - vaikka sille ei selkeästi ole tarvetta.
Et taida tietää juurikaan näistä asioista.
Jokaisen päivähoidossa olevan lapsen hoidosta maksetaan tuhatkunta euroa kuukaudessa. Jokaisesta kotihoidetusta lapsesta maksetaan ilman kuntalisää (jota jaetaan hyvin marginaaliselle porukalle) 0-300 e kuussa.
Jotta laske ja mieti siinä onko tässä jokin epäkohta.
Minäkin laskin aikoinani, että verot, bensakulut ja osaksemme jäävät päivähoitomaksut huomioiden esim. puolikkaan työviikon tekeminen olisi puhtaasti harrastusluontoista hommaa. Siitä ei olisi iloa meidän perheellemme, eikä tosin myöskään yhteiskunnalle rahallisessa mielessä. Siispä jatkoin hoitovapaatani, eli helpotln sekä oman perheemme että yhteiskunnan taakkaa pitämällä omat lapseni omassa kodissaan poissa päiväkodista.
Hyötyjä ratkaisusustani oli lukemattomia, ja suurin ilo ja hyöty tietysti omille lapsilleni jotka saivat viettää lokoisia kotipäiviä omaan rytmiin mamman huomassa ilman aikaisia aamuja ja mitään päivähoidon varjopuolia.
Eli käytännössä järkeviä vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi: joko eläminen ilman jatkuvaa rahapulaa, jolloin äiti töissä koko päivän ja lapset hoidossa koko päivän. Tai rahapulan sietäminen, hankintojen lykkääminen ja mielikuvituksen käyttäminen, jolloin äiti ja lapset kotona. Aivan. Kyse on arvoista, vaikkakin jotkut sitkeästi siltä silmänsä sulkevat eivät halua myöntää. Kyse on puhtaasti arvovalinnoista ja siitä haluaako valita tuon kivikkoisemman tien lasten vuoksi. Minä halusin ja se on ollut ihana tie kaikkinensa.
Jokaisen päivähoidossa olevan lapsen hoidosta maksetaan tuhatkunta euroa kuukaudessa. Jokaisesta kotihoidetusta lapsesta maksetaan ilman kuntalisää (jota jaetaan hyvin marginaaliselle porukalle) 0-300 e kuussa.
että jokaisen päivähoidetun lapsen hoidosta maksaa YHTEISKUNTA tonnin, suunnilleen. Veronmaksajat suomeksi sanottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisinko vauvan mukaan vai tekisinkö ne työt kotona? Jos jälkimmäinen, niin missä ihmeen välissä tekisin töitä koko ajan hereillä olevan vauvan kanssa? Entä kuka antaisi minulle sellaisen työn, jossa ei tarvitse koskaan käydä työpaikalla?
No joo, juuri nyt taidan olla virallisesti äitiyslomalla. Sen jälkeen olen vanhempainlomalla (mikä onkaan nimeltään) eli kukaan ei oletakaan minun tekevän ns. oikeita töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
54 tiivisti kaiken! Asiaa. Olen täysin samaa mieltä kaikesta!
Kyse on arvoista, vaikkakin jotkut sitkeästi siltä silmänsä sulkevat eivät halua myöntää. Kyse on puhtaasti arvovalinnoista ja siitä haluaako valita tuon kivikkoisemman tien lasten vuoksi. Minä halusin ja se on ollut ihana tie kaikkinensa.
4kk vauvan kanssa, se ei oikeen pärjää kotona itsekseen. eikä sitä työpaikallenikaan voi ottaa. onneksi tuloja on sen verran paljon että voin tämän 9kk nauttia kotona olosta hyvällä omalla tunnolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
54 tiivisti kaiken! Asiaa. Olen täysin samaa mieltä kaikesta!
Kyse on arvoista, vaikkakin jotkut sitkeästi siltä silmänsä sulkevat eivät halua myöntää. Kyse on puhtaasti arvovalinnoista ja siitä haluaako valita tuon kivikkoisemman tien lasten vuoksi. Minä halusin ja se on ollut ihana tie kaikkinensa.
Olen myös aivan samaa mieltä- en vain osannut ilmaista itseäni yhtä selkeästi.
tulisi mieleenikään hoidattaa omia alle 2-vuotiaita muilla ihmisillä. Pienten paras paikka on äidin (tai isän) kanssa kotona. Se kuinka rankkaa tuo kotiäitiys on, riippuu varmaankin perheestä. Minusta on rankkaa laittaa ruokaa neljä kertaa, kinastella uhmiksen kanssa, siivota, vaihtaa joskus kymmeniä vaippoja, lenkkeillä koiran kanssa joka päivä ja kaikkea muuta päälle. Joka ilta olen väsynyt ja vapaapäiviä tai -hetkiä ei tästä työstä ole. En kuitenkaan vaihtaisi tätä varsinaiseen työelämään vielä. Osa-aikatyö tarkoittaisi molemmille vanhemmille vain lisää työtä ja minun pienellä palkallani se lisätyö ei toisi euroakaan lisää eli melko köyhiä oltaisiin silti. Opiskelua olen kyllä harkinnut mutta en tiedä miten se käytännössä onnistuisi.
Suomessa verotus on kovaa koska meillä on niin hyvä sosiaaliturva (esim. kotihoidontuki) joten siksi en usko että osa-aikaisuudesta kotiäitiyden ohella tulee varteenotettavaa vaihtoehtoa massoille tai ainakin se edellyttäisi koko hyvinvointivaltion rakenteiden romuttamista. Tällaisessa hyvinvointivaltiossa on mielestäni hyvä elää ja tämä on lapsiystävällistä myös. Todellisuudessa äidillä on Suomessa paremmat mahdollisuudet valita työn tai kodin väliltä kuin muualla vaikka tuo osa-aikaisuus ei olekaan helppoa. Sitä en ymmärrä jos joku haluaa olla pelkkä kotiäiti vielä kouluikäisillekin. Töitä täytyy tehdä kaikkien jotka pystyvät niin saadaan pidettyä hyvinvointivaltio kasassa.
mikä miellyttää, olen aika nirso mitä suostun tekemään.Toiseksi mulla ei oo velkaa joten ei sitä rahaa sillä tavalla tarvitse tienata joka kuukausi.
en halua suorittaa suorittamisen perään koko elämääni, vaan nauttia tästä hetkestä ja elämänvaiheesta. Työ ei ole minulle mikään itseisarvo.
Ei ole mummoja auttamassa eikä edes taloudellisesti kannattaisi. Pitäisi ottaa hoitaja kotiin, joka käytännössä söisi palkkani. En ymmärrä miksi ketään jaksaa tällainen asia ihmetyttää, että pitää avata ketju tätä varten. Miksihän edes vastasin tähän...
sellaisia kotiäitejä, jotka eivät enää saa lapsistaan mitään hoitorahaa tai muuta yhteiskunnan tukea. Mutta eipä tässä ketjussa tainnut olla kuin yksi sellainen äiti.
Muut vastasivat sitten äitiyslomalta tai hoitovapaalta, jolloin kysymys on minustakin ihan älytön: Miksi ihmeessä pitäisikään mennä töihin, kun yhteiskunta maksaa lasten hoitamisesta. Ja miten se olisi edes mahdollista, kun pieniä lapsia ei voi jättää yksin kotiin, eli ne pitäisi laittaa päivähoitoon. Mikä kotiäiti se sitten muka olisi, jolla lapset on päivähoidossa?
Alue: Aihe vapaa
Minä en ole edes harkinnut osa-aikatöitä saatika palaamista vakipaikkaani. Hoidan kahta lasta kotonani ainakin siihen asti, että nuorimmainen on 2,5-vuotias. Minulla on korkeakoulutus, mutta vakityöni ei ole järin kiinnostava. Lisäksi siellä ei ole mahdollisuutta tehdä osa-aikahommia. Pitäisi siis etsiä uusi työpäikka.
Lisäksi lapset pitäisi laittaa työn ajaksi päivähoitoon, joka todella söisi työstä saatavan palkan yhdessä matkakulujen kanssa. Ei kannata. Mies tekee todella pitkiä päiviä epäsäännöllisinä aikoina, joten kun tulisin illalla kotiin, saisin hoitaa kodin ja lapset yksin. Siis kaiken sen, minkä voisin tehdä myös päivällä kotona ollessani. Meillä miehen palkka on niin pieni, että en voi edes rehvastella jääväni kotiin hyvän toimeentulon vuoksi. Päin vastoin, aina loppukuusta meidän perheessä elellään hyvin tiukoilla ja mietitään mihin rahaa voi laittaa.
En näe, että "työnteko olisi omaa perheen tulevaisuutta", pikemminkin päinvastoin. Minusta tehtäväni äitinä on olla lasten kanssa kotona silloin kun he ovat pieniä ja antaa heille turvallinen ja rakastava huolenpito. Työmaailma saa etsiä sillä välin tekijänsä muualta, en halua katsellakaan työpaikkaani päin. Sen aika koittaa myöhemmin. Työ ei ole minulle elämä, lapset ovat.