Kotiäidit: Miksi ette tee osa-aikatöitä?

Suomessa koko systeemi on rakennettu toisella tavalla, osa-aikatyö ei kannata taloudellisesti. Siitä saatava palkka on tosi pieni.



Lisäksi osa-aikatyötä on tosi vähän tarjolla, se on lähinnä kokopäivätyötä, ja osa-aikatyössä työajat ovat hankalat. Iltaa, viikonloppua, varhaista aamua.



Osa-aikatyöhön meno edellyttäisi että lapsi on päivähoidossa. Jos yksityiselle ei ole tilaa tai ei ole kunnassa juurikaan tarjolla, menettää kotihoidotuen.

Yksityinen pph ottaa kyllä osapäivähoitoisen lapsen, mutta perii päivämaksun, joka on sama tai enemmänkin kuin osa-aikatyöstä saatava palkka. Ei kannata siis.

varhain aamulla alkava työ tai myöhään illalla alakva työ, päivästä tulee pitkä, edellyttää että mies on kotona tuona aikana lasten kanssa, mutta päivästä tulee todella pitkä ja raskas, kun tekee työn ja vielä lapset ja kodin - mieshän on sitten sen kokopäivän töissä eli mies olisi vain sen ajan em. ajoilla kun äiti on töissä..



Yritin itse hetken aikaa osapäivätyötä siten, että saimme miehen kanssa työvuorot lomitettua. Lapset oli kotona, sain kodinhoidotuen - ja sitten muuten pitää muistaa kelalle tarkistuttaa se tulosidonnainen lisäosa !! kun tulot muuttuu .



Se oli helvatin rakstasta. Olin vanhainkodissa hoitotyössä ja kotona odotti niin työpäivien rinnalle kuin vapaapäivillekin "sitä samaa", hoitamista, pyykkiä, muista huolehtimista. Omaa aikaa ei ollut ollenkaan, paitsi tietysti 10 min mittainen työmatka.



Lisäksi hoitotyössä se on vuorotyötä ja olen aina inhonnut sitä ilta-aamu-sahaamista. Minulta kysyttiin ja sanoin, että tuo on raskainta. Iltavuoron jälkeen aamuvuoroon tuleminen ja tuo edes-takas sahaaminen. Silti minulla oli niitä vuoroja.



Tein tuota pienen pätkän ja lopetin kun en vaan jaksanut.

on ollut todella hankalaa, kun palasin hoitovapaalta töihin. Sentään saan osittaista hoitovapaata, mutta mitään kunnon joustoja ei ole. Pomon mielestä töissä joko ollaan tai ei olla. Eli en ymmärrä miten olisin voinut käydä siellä esim 2 krt/vko vaikka aamupäivän tekemässä. Ja edelleen mihin olisin lapset laittanut? Mistä saa hoitopaikan, joka ei maksa enempää kuin ne tienatut eurot?

Ja myös itkeminen siitä, että muualla äidit on osa-aikatöissä ja työn ja perheen yhdistäminen on niin hyvä juttu, mutta Suomessa ollaan pakotettuja pitkiin päiviin tai ei ainakaan ole siistiä sisätyötä jossa voi viilata kynsiä ja lukea lehtiä.

Valitus kotihoidon tuen pienuudesta on turhaa, kaikilla vastanneilla rahaa on tarpeeksi ihan vaan olla kotona. Ja myös itkeminen siitä, että muualla äidit on osa-aikatöissä ja työn ja perheen yhdistäminen on niin hyvä juttu, mutta Suomessa ollaan pakotettuja pitkiin päiviin tai ei ainakaan ole siistiä sisätyötä jossa voi viilata kynsiä ja lukea lehtiä. Noooot tämän ketjun perusteella. Ei ole edes halua. Ja juu, kotonaolo on työtä, josta yhteiskunnan kai kuuluisi maksaa palkkaa - vaikka sille ei selkeästi ole tarvetta. MItäpä siitä sen enempää. En ole ap.

Että kirjoitin tämän noiden muutaman alkupään viestin petusteella, sillä aikaa oli sentään tullut viestejä äideiltä jotka olivat edes yrittäneet/kokeilleet/selvittäneet. Hatunnosto heille.

Ihme itkemistä siitä, että kotiäitipäivän jälkeen olen ihan poikki, ei siihen enää muuta tarvita. Miten ihmeessä työssäkäyvät äidit jaksavat hoitaa sen kotirumban kuormittavan työpäivän jälkeen???? Tätä en ihan oikeasti ymmärrä.

No, itse olenkin kyllä kokenut kotonaolon äitiyslomilla, vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla ihan lomailuksi lasten kanssa ja vasta töissäkäymisen sellaiseksi välillä jaksamisen rajoilla tekemiseksi. Jaksoin "kotiäitityöpäivien" jälkeen esim. opiskella, mun mielestä se oli sellaista että kun päivän vaan on ja puuhaa lasten ja kodin parissa niin illalla on virtaa tehdä jotain älyllistä.

tuli kahteen kertaan , vain eri otsikolla - tämä kone tai palvelin on tosi hidas ja tuota ensimmäistä ei laittanut menemään, herjasti että ostikko on liian lyhyt,. Mutta tuolla se kuitenkin on... ???

eivät pakota ja olen luonteeltani laiska.

*rikas ja laiska akateeminen kotiäiti*

Pienin lapsista 1v. Viikonloput käyn töissä, joskus viikollakin iltavuoroja, jos saan jonkun pientä vahtimaan. Rakastan työtäni ja saan siitä voimia jaksaa arkea lasten kanssa. Toiset harrastaa kalliita harrastuksia, mä harrastan palkkatöitä. :)

Valitus kotihoidon tuen pienuudesta on turhaa, kaikilla vastanneilla rahaa on tarpeeksi ihan vaan olla kotona. Ja myös itkeminen siitä, että muualla äidit on osa-aikatöissä ja työn ja perheen yhdistäminen on niin hyvä juttu, mutta Suomessa ollaan pakotettuja pitkiin päiviin tai ei ainakaan ole siistiä sisätyötä jossa voi viilata kynsiä ja lukea lehtiä. Noooot tämän ketjun perusteella. Ei ole edes halua. Ja juu, kotonaolo on työtä, josta yhteiskunnan kai kuuluisi maksaa palkkaa - vaikka sille ei selkeästi ole tarvetta. MItäpä siitä sen enempää. En ole ap.

Jos menen töihin, olen poissa kotoa 7.00 - 17.30. Vaihtoehtoista osa-aikatyötä ei ole.

Toisaalta en ole koskaan valittanut kotihoidontuen pienuutta, minusta sen voisi poistaa kokonaan ja samalla muuttaa päivähoidon kustannukset vastaamaan todellisuutta eli hoitomaksuksi 900 e/kk/lapsi. En ymmärrä, miksi lasten hoitamista tulee tukea millään tavalla.

Monissa muissa maissahan suurempi osa äideistä on työelämässä, mutta tekevät osa-aikatöitä. Suomessa on helpommin on-off tilanne eli joko olet kokonaan töissä tai kokonaan kotona.

Monessa muussa maassa niitä todellakin on, juuri esim. aamupäivätöitä, sillä aikaa kun lapset ovat koulussa.

Suomessa se tuntuu olevan mahdotonta tai vain mahdollista, jos on etukäteen se kokoaikapaikka, josta sitten voi ehkä vähentää. Suoraan osa-aikaiseksi ei näytä pääsevän.

olin aluksi osittaisella hoitotuella. Se ei ole kuitenkaan sama kuin osa-aikatyö vaan vähän enemmän. Keskimäärin 6h/pv. Olin perjantait pois. Se oli hyvä järjestely, kun kunnassamme sai pitää lapset 16 pv hoidossa ja siten ph-maksu aleni. Kaikissa kunnissa ei ole tätä mahdollisuutta, vaan joutuu maksamaan koko maksun. Tällöin pienipalkkaisen ei enää kannata mennä töihin, erityisesti, jos kunnassa on kuntalisä. Osa-aikatyö tuskin olisi minullekaan ollut taloudellisesti enää järkevää ja tosiaan töitä ehtii tehdä myöhemminkin. Itse tosin en ole ollut kuin 1.5vuotta/lapsi pois töistä. Ja kun ap viittaa, että työt on sinänsä merkityksellisiä eikä vain taloudellisesti, niin mielestäni töihin meno oli itselle vapaa-aikaa ja lasten kanssa olo rankempaa, mutta antoisampaa.

kysyin ilmeisesti vähän väärin.

Olisin kiinnostuneempi siis tästä kysymyksestä:

Miksi olet mieluummin kotiäitinä kuin osapäivätöissä?

Ap

Olen kotona koska koen sen tarkeana ja antoisana.

Lasten ollessa pienia tein silloin talloin keikkatoita. Lahinna rahan takia, siita oli tiukkaa. Toissa ikavoin lasten luokse, ja vaikka homma oli sinansa ihan kivaa ei se ollut minun oman alan juttuja (korkeakoulututkinto toiselta alalta). Lisaksi lastenhoidossa oli aina kauhea jarjestely etta paasin paivaksi tai kahdeksi toihin.

Osapaivatyo olis mielestani ihanteellinen ratkaisu vahan isompien lasten kanssa. On vain todella vaikea loytaa koulutusta vastaavaa osapaivatyota. Tosin monesti osapaivatyon pienempi palkka menee hoito- matka ym. kuluihin. Tyossakaynnista on muitakin kuluja, esim. vaatteet ja lounas.

Eli vastaus, pienten lasten kanssa kotona koska haluan ja se on tarkeaa, isojen kanssa ei osapaivatoita koska niita ei ole tarjolla.

arvokkaampaa käyttää aika lasteni hoitoon kuin töissäkäymiseen. Uskon myöhemmin arvostavani enemmän tätä kotiäitiysaikaa kuin työvuosiani.

yrittänyt kehitellä kotoa käsin tehtävää työtä, jolloin hoitopaikkaa ei tarvisikaan. Viihdyn kotiäitinä. Joskus on päiviä, että on iltaisin rättipoikki, ei aina. Mutta en ymmärräkään tätä kilpailua, kellä on rankinta. Kiva olisi, jos osa-aikatyö olisi useammalle mahdollista, sitä on Suomessa pidetty melkeinpä kirosanana.

Toisekseen osa-aikatyö ilman päivähoitopalveluita olisi mahdotonta, sillä miehellä vaativa työ, joka sisältää paljon matkustelua. Ja lapset haluamme pitää "kotihoidettuina".



Kolmanneksi, meillä ei ole tarvetta lisärahalle.



Kun lapset menevät kouluun, osa-aikatyö kuulostaa todella hyvältä idealta. Haluan kuitenkin olla aina kotona samaan aikaan lasten kanssa.



Eli lyhyesti: Lasten syntymän jälkeen mulle ainoa riittävä motiivi kodin ulkopuoliseen työhön on ollut rahan tarve. Ja toistaiseksi tilanteemme on ollut etuoikeutettu.

joskaan ei todellakaan yleistettävissä



Luin juuri tänään Markkinointi&Mainonta -lehdestä suomalaisen kahden lapsen äidin haastattelun, jossa hän totesi, että Tanskassa työelämä on huomattavasti rankempaa ja työpäivät pidempiä kuin Suomessa ja äitiysloma lyhyempi. Hän on toimariksi ylenneenä pyrkinyt tuomaan suomalaista ajattelua yrityksensä työkulttuuriin.



OLen itsekin asunut Ruotsissa ja työskennellyt mm. AuPairina perheessä ja kyllä se aikataulujen ja työruuhkan sovittelu todella vaati AuPairin vaikka lapset olivat päiväkodissa päivät, ei tietoakaan mistään ollaan vaan ja pikkuhiljaa tehdään töitä kun jaksetaan, kuten täällä aina välillä annetaan ymmärtää. Näin myös kaikissa alueella olevissa perheissä.

ja mitä muuta voisin tehdä ilman koulutusta tai työkokemusta? Työn pitäisi olla ilta / viikonlopputyötä. Ottaisiko joku kaupan kassalle suht korkeasti koulutetun? Luultavasti tarjolla olisi parempia (kokemusta ja jatkuvuutta) työntekijöitäkin. Omalta työnantajaltakin pitäisi kysyä lupa saako edes tehdä muita töitä...



Eri asia jos olisin esim hoitoalalla, silloinhan voisi tehdä keikkaa.

kun he ovat pieniä. En ole valinnut työssäkäyntiä ja lasten hoidattamista vierailla.

Asumme ulkomailla viisumilla, jonka turvin mies on ainoa meidän perheestä joka saa tehdä töitä. Aluksi se tuntui luksukselta, mutta nyt (melkein vuoden jälkeen) on alkanut ahdistaa.. Lapset eivät enää ole mitään ihan pieniä (4, 8 ja 11, kaksi vanhinta siis päivät koulussa), joten mua ei edes tarvita täällä kotona kovin kipeästi :/



Vapaaehtoistöitä teen sen minkä kuopuksen kanssa oleminen antaa myöten.



Omaa rahaa en kaipaa (eikä taloudellisesti edes tarvittaisi ylimääräistä), mutta kaipaan työyhteisöä. Kotiäitiys on täällä harvinaista, ja ainakaan toistaiseksi en ole löytänyt mukavia "kollegoja" joiden kanssa jakaa arkea.

Ihme itkemistä siitä, että kotiäitipäivän jälkeen olen ihan poikki, ei siihen enää muuta tarvita. Miten ihmeessä työssäkäyvät äidit jaksavat hoitaa sen kotirumban kuormittavan työpäivän jälkeen???? Tätä en ihan oikeasti ymmärrä.

Riippuu tietenkin vähän työstäkin, mutta kyllä minun vaativa asiantuntijatyöni on minulle kevyempää kuin pienten lasten kanssa kotona oleminen oli. Vähän isompien lasten kanssa olisi jo ehkä helpompaa, mutta alle 2-vuotiaat ovat ainakin minulle olleet todella väsyttäviä. Ja sitä paitsi kotitöitä on vähemmän, kun koko perhe on pois kotoa sotkemasta 8-10 tuntia päivässä.

Olen kahteen kertaan tehnyt osa-aikatöitä lastenhoidon ohella. Toisella kerralla tein osa-aikaisesti (25-35%) etätöitä ja se sopi pitkiä päiväunia nukkuvan esikoisen kanssa oikein hyvin, piti oman mielen virkeänä.



Kahden lapsen jälkeen palasin puoliaikaisena (2-3 pv/vko) varsinaisiin töihini työpaikalle ja koin sen erittäin stressaavana. Tuli itselle sellainen olo, että töiden olisi pitänyt edetä samaa vauhtia kuin niillä, jotka oli teki täyttä työaikaa. Pomo teki vähän väliä mun puolesta asioita, että mun hommat olisivat edenneet nopeammin ja itse aloin stressata niistä odotuksista tulosten suhteen ja siitä, että muut tekee mun töitä. En kuitenkaan enää jäänyt kotiin, vaan aloin sitten tehdä kokopäivätöitä. Harmittaa, sillä olisin mieluummin tehnyt osa-aikaista, se vain ei työpaikkakulttuuriin jotenkin istunut.



Nyt mietin 80% työajan mahdollisuutta (4 pv/vko), siinä jäisi enemmän aikaa työlle ja toisaalta vähän enemmän näkisi lapsiakin. Alkaa mennä kyllä jo aiheen ohi...

samaa.



Menin osa-aikatöihin, nuoremman ollessa 1v6kk. Aluksi etsin viikonlopputöitä, ja vaikka olinkin korkeammin koulutettu kuin `kaupan kassa`tai myyntihenkilö, hain myös paria tällaista asiakaspalvelutyötä. Ei tärpännyt. Mutta unelmieni työ sitten tärppäsikin ja aloitin 50% työajan ja kolme lastani aloittivat aluksi kotihoidossa kunnan kautta saimme hoitajan kotiin ja nyt ovat kohta vuoden olleet vuoropäiväkodissa. Olisin saanut 700e käteen, jos olisin jäänyt kotiin enkä mennyt töihin. Kun aloitin työt, sain n. 1100e käteen sekä lisäksi tuli bensakulut n. 300e/kk sekä hoitomaksut n. 200e. Jokainen voi laskea `KANNATTIKO`minun palata töihin... Todellakin, koko perheemme on voinut paremmin, itse, lapset ja mieheni. Sain vakituisen työn, lapset saavat olla n. 3-8 pvä /kk hoidossa ja minä pääsen rentoutumaan töihin. Nautin työstäni niin paljon, etten ole päivääkään katunut tätä. Olin kuitenkin n. 5v kotona ja vaikka kuinka olisin saanut n. 700e käteen kotona, - ei kahta kertaa tarvinnut miettiä.



Osa-aika työ on mahdollista, hoitoajat ja maksut ovat pienempiä eikä pitäisi aina laskea paljonko tienaa ilman että tekee yhtään mitään, omaa perheen tulevaisuuttahan se työnteko on. Mutta omassa lähipiirissäni olen huomannut, että ne kotona luuhaavat ovat yleensä huonosti koulutettuja, tyytymättömiä omaan työhönsä jos edes ovat missään olleen koskaan töissä. Eivät myöskään tiedä mitä tekisivät ja siksi jäävät mielummin töihin...toki tiedän lastentarhanopettajia jotka olleet vuosi kotona, mutta ymmärrän toisaalta kyllä miksi.