uusperhe -> ero

Asumme yhdessä ostetussa talossa, ei siis 'miehen luona'.



Totta, lapsien erilaisuus ei tunnu heitä itseään haittaavan, mutta meitä aikuisia kyllä. Avomieheni kiinnittää ihan erilailla huomiota asioihin, kun lapseni ovat meillä (ovat joka toinen vkl isällään) ja avopuolison lapset ovat meillä koko ajan.



Kaikki pikkujutut häiritsevät miestä meidän kuuden ollessa koolla. Pyyhkii jatkuvasti keittiön pöytää + muita keittiön tasoja, jota ei tee samallla tavalla minun lasteni ollessa poissa. Saa nauraa, tuntuu naurettavalta näin kirjotettuna : ) Telkkaria laittaa isommalle, siis korostetun isolle, jos lapseni tulee jotain sanomaan siihen jne...



Muuten siis mies on todella kiltti ja huomaavainen, ei koskaan suutu lapsille eikä mitään sellaista, mutta jotenkin on tuollaista pientä 'protestia'. Jonkun asian yhteydessä hän totesi, että "nuo asiat opetettiin meillä jo 10 v. sitten". En enää muista aihetta, mutta tuon otin suurena loukkauksena, että he/hän on tarvittavat asiat lapsilleen opettanut jo hyvissä ajoin. Minun lapseni ovat siis nuo nuorimmaiset, 10 v. ja 12 v..



Välillä olen huomaamatta asioita, mutta välillä ärsyttää todella!



Ap

kun on vaikeaa!!??

Asumme yhdessä ostetussa talossa, ei siis 'miehen luona'. Totta, lapsien erilaisuus ei tunnu heitä itseään haittaavan, mutta meitä aikuisia kyllä. Avomieheni kiinnittää ihan erilailla huomiota asioihin, kun lapseni ovat meillä (ovat joka toinen vkl isällään) ja avopuolison lapset ovat meillä koko ajan. Kaikki pikkujutut häiritsevät miestä meidän kuuden ollessa koolla. Pyyhkii jatkuvasti keittiön pöytää + muita keittiön tasoja, jota ei tee samallla tavalla minun lasteni ollessa poissa. Saa nauraa, tuntuu naurettavalta näin kirjotettuna : ) Telkkaria laittaa isommalle, siis korostetun isolle, jos lapseni tulee jotain sanomaan siihen jne... Muuten siis mies on todella kiltti ja huomaavainen, ei koskaan suutu lapsille eikä mitään sellaista, mutta jotenkin on tuollaista pientä 'protestia'. Jonkun asian yhteydessä hän totesi, että "nuo asiat opetettiin meillä jo 10 v. sitten". En enää muista aihetta, mutta tuon otin suurena loukkauksena, että he/hän on tarvittavat asiat lapsilleen opettanut jo hyvissä ajoin. Minun lapseni ovat siis nuo nuorimmaiset, 10 v. ja 12 v.. Välillä olen huomaamatta asioita, mutta välillä ärsyttää todella! Ap

Minun exäni oli myös tuollainen. Pelastin lapseni ja itseni eroamalla. Huokaileva marttyyri löysi uuden perheen kiusattavaksi. Eka väitti että mun lapset vie hänen kaikki rahat ja sitten eron jälkeen taas sama kuvio.

myös juuri tuollainen "huokaileva marttyyri", kuten joku edellä hyvin kuvasi, ja hänen kanssaan eläminen oli kyllä minulle ja sisaruksilleni todella haitallista. Miehesi ei kyllä kuulosta yhtä pahalta.

Ei hän tosiaan ole paha, mutta tottunut omien lastensa kanssa äärimmäiseen rauhaan ja sellaiseen eloon, että mihinkään ei tarvitse pahemmin kommentoida. Vaikea selittää, mutta toivottavasti tajuatte jotakin!



Minä taasn haluan olla lasten elämässä, tehdä heidän kanssaan juttuja yms. Lapset saavat kiukutella, sekin kuuluu elämään ja kaikkeen opetteluun. Sekin tuottaa miehelle vaikeuksia, kun hän ei ymmärrä, miksi joku kiukuttelee. Enkä tosiaan ole nähnyt kertaakaan (ollaan tunnettu 4 vuotta), että hänen lapsensa kiukuttelisivat, joka on minusta taas outoa. Enkä halua sellaista, että lapset tahoillaan istuvat omissa huoneissaan (mitä hänen lapsensa tekevät tosi paljon).

Meitä on kuusi kpl, joten jossain se näkyy / kuuluu että porukkaa on : )



Minä äitinä koen nuo asiat tosi raskaasti ja tosiaan monesti olen sitä mieltä, että lapseni eivät täysin kuuluu porukkaan. Tämä kaikki tuntuu loitontaneen minua miehestäni, koska lapset ovat osa minua ja lasten hyvinvointi on kaiken a ja o.



ap

miksi tunnet vain, etteivät lapsesi kuulu?



Teitä on nyt siis 6, ja se että se näkyy ja kuuluu johtuu vain niistä sinun lapsista, kuten kerroit, jos olisivat myös rauhallisia, niin ei se kuusikaan näy ja kuulu ihmeemmin.



Olette miehesi kanssa liian erilaisia, tottuneet aivan toisenlaiseen elämään, uskon, että hankaluuksia tulee vielä eteen, toivottavasti selätätte ne.



Puhutko näistä asioista paljon miehesi kanssa?

miksi tunnet vain, etteivät lapsesi kuulu? Teitä on nyt siis 6, ja se että se näkyy ja kuuluu johtuu vain niistä sinun lapsista, kuten kerroit, jos olisivat myös rauhallisia, niin ei se kuusikaan näy ja kuulu ihmeemmin. Olette miehesi kanssa liian erilaisia, tottuneet aivan toisenlaiseen elämään, uskon, että hankaluuksia tulee vielä eteen, toivottavasti selätätte ne. Puhutko näistä asioista paljon miehesi kanssa?

Koen monesti, että juuri lapseni eivät kuulu joukkoon, koska minä taas tulen miesten lasten kanssa todella hyvin juttuun. He kertovat minulle paljon enemmän asioita kuin isälleen jne. Mutta totta tietysti tuo, että minä + lapseni porukkana emme siis kuulu täysin tähän perheeseen.

En tarkoittanut, että lapseni pitäisivät meteliä, vaan se, että he eivät aina kotona ollessaan istu omissa huoneissaan. Ja niin kuuluu ollakin - jos katsotaan telkkaria, minusta on kivaa katsoa sitä kaikin, jos sii ohjelma kiinnostaa kaikkia. Tuollaisia pikkujuttuja, jotka minusta tekevät sen yhteisen elon tunteen. Ei niin, että lapset ovat 'omillaan' ja vanhemmat touhuavat omia juttuja.

Meillä tosi harvoin käy ketään yökylässaä, sattuneesta syystä. Kun olin kolmisin lasten kanssa, meillä saattoi arkenakin olla joku kavereista yötä. Tästäkin koen olevani aina välikädessä, minä antaisin luvan meille yökyläilyyn, mutta mies välttämättä ei. Tai sitten vastaa "ihan sama" ja minä sitten rivien välistä luen, että älä ihmeessä.

Jos pihalla lapseni jättää hetkeksi pyörän johonkin (meillä siis omakotitalo), ettei vie varastoon, mies on saattanut pistää sen sinne varastoon. ARgh, tuosta sanon aina, että miksi laitoit, toinen on hetken kotona, ja lähtee kohta taas pyörällä johonkin, niin sitä aikaa se ei näkösällä pihalla saa olla. Oikeesti, nämä ei mene minun jakeluun...

Tiedostamme molemmat tämän ongelman, mutta emme siitä kovin rakentavasti keskustelua saa aikaiseksi. Enkä minä halua muuttaa meitä kolmea samaan muottiin heidän kanssaa. Ja se yhteinen tapa toimia, ajatukset ja toiveet ovat meillä näköjään kovin kaukana toisistaan, valitettavasti.

ap

jopa miesten lasten kannalta, mieshän ei taida paljoa kärsiä sinällään, koska heti puuttuu ja toimii itsekkäästi. Eli laittaa fillarin pois, koventaa tv:n ääntä, jos joku lapsistasi puhuu tms.



Ja erittäin paha neuvoa puoleen tai toiseen, mitä pitäisi tehdä. Suostuisiko mies lähtemään pariterapiaan, jossa voisi rakentavammin keskustella syyllistämättä ketään ja pohtia uusia tapoja toimia, joká olisi kaikkien kannalta mahdollista ja ainakin sopuisampaa. Sitä voisi kokeilla.



Eroa ei varmaan ihan ensimmäisenä kannata tosissaan pohtia.

jopa miesten lasten kannalta, mieshän ei taida paljoa kärsiä sinällään, koska heti puuttuu ja toimii itsekkäästi. Eli laittaa fillarin pois, koventaa tv:n ääntä, jos joku lapsistasi puhuu tms. Ja erittäin paha neuvoa puoleen tai toiseen, mitä pitäisi tehdä. Suostuisiko mies lähtemään pariterapiaan, jossa voisi rakentavammin keskustella syyllistämättä ketään ja pohtia uusia tapoja toimia, joká olisi kaikkien kannalta mahdollista ja ainakin sopuisampaa. Sitä voisi kokeilla. Eroa ei varmaan ihan ensimmäisenä kannata tosissaan pohtia.

Ja minä en täysin osaa asettua hänen asemaansa.

Miksi pyörä pihalla häiritsee? Oikeasti en tajua.

Pyörätelinettä ei edes voida hankkia, olen ehdottanut useasti, mutta ei osteta.

Ja onko se ainoa vaihtoehto, että minä ja lapseni muutamme tapojamme. Kuulostan itsekkäältä, mutta minä sitten puolestani 'ahdistun', kun muut lähes kuiskivat toisilleen, puhuvat 'vain asiaa', hänen lapsensa ovat kuin haluaisivat tuottaa isälleen mahdollisimman vähän harmia.

En tietenkään halua erotakaan, monesti yritän miettiä, että paljon vaikeampaakin voisi olla jne. Mutta tuo ajattelu ei aina sitten tilanne päällä toimi. : )

pariterapia olisi varmasti paikallaan, mutta onko meillä siihen tarpeeksi intoa, en osaa sanoa. Jotenkin sitä vain mennään ajanjakso kerrallaan. Välillä paremmin ja välillä kurjemmin.

ap

Ja minä en täysin osaa asettua hänen asemaansa.

Miksi pyörä pihalla häiritsee? Oikeasti en tajua.

Pyörätelinettä ei edes voida hankkia, olen ehdottanut useasti, mutta ei osteta.

aika ehdottomalta ja kireältä miehesi. Jos talo on yhteinen, niin onhan sinullakin ja lapsillasi ihan samat oikeudet elää kuin hänellä. Osta hyvä nainen omaan pihaasi pyöräteline, mitä sitä kyselemään ja muutenkin anna lastesi olla omassa kodissaan kuin kotonaan. Ja jos ei onnistu, niin sitten kyllä jättäisin tuollaisen tyrannin.

Ja minä en täysin osaa asettua hänen asemaansa. Miksi pyörä pihalla häiritsee? Oikeasti en tajua. Pyörätelinettä ei edes voida hankkia, olen ehdottanut useasti, mutta ei osteta.

aika ehdottomalta ja kireältä miehesi. Jos talo on yhteinen, niin onhan sinullakin ja lapsillasi ihan samat oikeudet elää kuin hänellä. Osta hyvä nainen omaan pihaasi pyöräteline, mitä sitä kyselemään ja muutenkin anna lastesi olla omassa kodissaan kuin kotonaan. Ja jos ei onnistu, niin sitten kyllä jättäisin tuollaisen tyrannin.

Annankin lasten elää elämäänsä, kuten olemme tottuneet, mutta se juuri sitten aiheuttaa sitä närää : )

Joo, toki voisin sen pyörätelineen ostaa, etten siihen tarvitse miehen lupaa, mutta olen yrittänyt sitä myötäillä, että jos hänestä päiväsaikaan jonkun pyörä on väärässä paikassa, niin jos olisi se teline edes...

Ja mitä vielä onkaan edessä, kun minunkin lapseni saavuttavat kunnolla murrosiän, oikeesti silloin viimestään tulee niitä tosi ongelmia.

Ei tästä mitään taida tulla!

ap

Jaa, olette tainneet päästä alun kuherruskuukaudesta ohi ja nyt on alkanut se vaihe, jolloin ei ole niin hauskaa :( Nyt alatte etsiä paikkaanne teidän yhteisessä perheessä. Onnea ja menestystä, tässä vaiheessa moni luovuttaa :)

Jos luin oikein, niin minusta teiltä puuttuu se uusperheen tärkein voimavara, aikuisviikonloppu. Siis se, jolloin kummankaan lapset eivät ole kotona ja milloin hoidetaan parisuhdetta.

meillä on sama tilanne, hiukan tietenkin erilainen perhe. ollaan eroamassa. kamalalta kuullostaa tuollainen luettuna, mutta meillä se on täyttä totta. yritetään elellä villasukat jaloissa omissa huoneissamme, ettei rauhaa rakastava isäpuoli hypi seinille.



joskus kirjoitin tänne, ja kaikki olivat sitä mieltä, että minun kurittomat kovaääniset huutajakakarat aiheuttavat harmia miehelle, mutta onneksi löysin tämän ketjun.

Väkää nyt mukula tälle miehelle. SE pelastaa kaiken. Kunnes...ja kierre jatkuu ja maapallo pyörii radallaan. Aamen!

tuo on aika tyypillinen perhekuvio, ei vain uusperheissä. Isä haluaa "raskaan työpäivän jälkeen istua rauhassa nojatuolissa lukemassa lehteä, jonka hänen vaimonsa hänelle kantaa". Ovathan miehen omatkin lapset jo ymmärtäneet yskän ja tottuneet olemaan omissa huoneissaan, joten ap lapsineen ei ole tilannetta mitenkään aiheuttanut. Lapset ovat ilmeisesti ilahtuneet oikeasti äitipuolesta ja sisarpuolista, jos lapset siis tulevat loistavasti toimeen keskenään ja lapsipuolet kertovat mielellään asioita äitipuolelle. Kyse on nyt vain kompromisseista. Miehen täytyy vähän sietää perhe-elämää ja ap voi ymmärtää, että jotkut oikeasti nauttii hiljaisuudesta. Yhteinen tahto on a ja o.

Toki aikaa menee, että kaikki loksahtaa paikalleen - ja joka asiahan ei tietenkään välttämättä loksahda koskaan : )



Tärkeintä on miettiä, mitä on valmis tekemään suhteen/perheen eteen ja mitä elämältä sitten loppujen lopuksi haluaa. Aina ei ole yhtä ainoaa vastausta, mutta jostain se ratkaisu pitäisi löytyä.



Tsemppiä!

lapsi parin vuoden päästä lähteä kotoa. En tiedä sitten onko se sinun vai miehen, mutta tilanne elää jälleen. Ei perheeksi hitsautuminen hetkessä käy.

panostaa sinun ja miehen väleihin. Jos te molemmat olette hyvällä tuulella auttaa se koko perhettä. Minusta se kuullostaa oikein hyvältä sopeutumiselta, että lapset tulevat keskenään hyvin toimeen.



Onko tämä niitä toisella on paremmin varaa kuin toisella ongelmia, joten onko pitääkö lasten säilyttää entinen elintasonsa vai pitää kaikilla lapsilla olla sama elintaso? Ne tuntuvat olevan yleisiä eikä niihin ole oikeaa vastausta.

eriluontoiset lapset, jotka kuitenkin tulevat toimeen yhdessä, hyvin, sehän on loistavaa!



Jos lapsesi ovat tiellä, asutte ilmeisesti miehen luona, ette yhteisessä kodissa?



Oletko siis miehen kanssa monista asioista eri mieltä, ja ovatko ne tärkeitä kysymyksiä?