Miten miesten päänuppi kestää armeijassa?

Helppoa siellä oli. Olet paikalla, kun sanotaan, teet kuten sanotaan. Ruoka tulee aina lopulta, samoin lepohetket. Sen kuin suorittaa.

Niin helppoa, että tuli oltua vuosi ekstraa ylikessuna ennen opintojen alkua.

T: RUK 218

 Yövartiossa tuli joskus selailtua sotilaskortteja, kun olivat sunnuntai-iltana jääneet siihin päivystäjänpöydälle väen palatessa sorvin äärelle. Pysyi hyvin hereillä pari tuntia niitä katsellen. Siellä oli muudan raavas sälli joka oli 162 cm ja 85 kiloa. Ei ollut rasvakas mutta tanakkaa laphinlihaa. Oli myös joku 170cm ja 50-kiloinen ja kaikenlaisia. lyhin amhti olla 160 ja pari kolme lähes 2-metristä

Miksi täällä halveksitaan sauvakävelyä? En tiedä, onko sitä intissä, mutta hyvä olisi jos on. Se nimittäin voi tuntua kevyeltä, mutta on fyysisesti tehokasta.

Valtamedian mukaan siellä on nykyään vain naisia. Aina kun tehdään juttua armeijasta tai NATO-harjoitusten tai ydinaseiden "kauttakulun" ihanuudesta suomalaisille, otetaan kuviin naissotilas. Siis ei miesten tarvitse kestää enää komentelua ja kähmyämistä, kun uusi aika toi meille tasa-arvon armeijaankin.

 Yksi poika pisti kerran viikonlopuksi suksensa kuivauskaappiin kun suksivarasto oli jo teljetty umpeen. Maanantaina olivat vastassa soututoolinjalkaiset sukset kun oli niissä vähän mahduttaminen sinne

Mikäs siellä armeijassa oli ollessa?

Sen kun teki, mitä käsketään.

Laikkea hupaisaakin sattui, nuori kun oli, kunto riitti hyvin.

Intti oli periaatteessa partioleiri missa joutui kanniskelemaan tyhjää asetta mukanaan ja välillä sai sitten tehdä jotain jänniä juttuja jos tuuri kävi.

Jokseenkin huolestuttavaa, että meillä on porukkaa jotka eivät edes moiseen kykene 6kk.

Kuumotusta mienasi pukata p-kaudella kun luuli muka olevansa aukkiinmenovaarassa, mutta ei ollut pelkoa kun ampui vaan huonosti ja laitti kirjallisiin kokeisiin ettei halua millaisiinkaan johtohommiin. Sitten vielä ennen armeijaa kun muuannen kylän vanahn  miehen kanssa tuli puhetta että olen ylioppilas niin loihe hän julistamaan että ilman muuta sitä sitten aukkiin joutuu.

Mutta ovat ne kuumotteiset alkuviikot siltki muakvia muisteltavia, hyvä säähi oli, lämmintä kesää. Tupa- ja aluepalvelun aikana pihan neulaset, hiekka, lehdet ja pöly saivat kyytiä kun harja niitä sivummalle huiski. Niinkuin siitähi olisi jotain käytännön apua jollekulle ollut. Ammuntapisteelle oli 1,3 kilometrin matka ja toimitsijahommissa apupoikina toimimme kun oli erityisempiä silmäätekevien ampumakilpailuja jonain kolemapana syyspäivänä

Hailakan siniset silmät ja pellavapää. Uljaana seisoen mäntykankaalla suomen kovakuntoinen sotilas katsoen auringonnousuun. Säteet ruohikon pisaroista kimmeltäen. Vaimeaa metallin kilinää kun osasto valmistautuu liikkeelle lähtöön. Kohti tehtävää, isänmaa , koti ja uskonto mielessään.

Suomen urhoollinen sotilas, erikoisjoukot, valmiina puolustamaan maata.

 Pyörälenkki Jeesiöön olisi kiva kokea uudestaan. Siinä kai otettiin aikaa siintä, kuka pikaisimmin syklaa sen läpi. Valamarrssi Savukoskelle 2003 ei tuntunut eka yönä mahtavalta kun Kivitunturille laitetussa teltassa heräsi johonkin yövartioon kaiketi, reidet melko kovaa helisten kaikesta edellispäivän pyöräilystä

https://www.kaleva.fi/jaakariprikaatin-alokkaat-hikoilivat-kaksi-viikko… 1. tahi 2. jk joutui tuolloin uutisiin

Onneksi oli huolehtiva äiti olemassa. Tiiä mitä bakteereja ja tulehduksia olis muuten tullu alokkaiden alapäähän.

Ei kaikilla kestäkään. On ihan tutkittukin että mitä älykkäämpi on, sitä vaikeampi intti voi olla (ei siis välttämättä - se älykkyys kun ei ole yksiselitteinen juttu). Mä en yksinkertaisesti sopeutunut sinne ja oli pakko lähteä. Oli paras ratkaisu myös niille tupatovereille, sillä en saanut nukuttua ollenkaan. Ajatelkaa jos olisi silmät ristissä valtavan univelan kanssa soheltanut jonkun kranaatin tai vastaavan kanssa. Helposti menee henki useammaltakin kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Ei siellä päänuppi niin kovilla ollut. Peräpää sen sijaan oli hyvinkin kovilla.

Totta persekipu siellä oli jatkuvaa.

Vierailija kirjoitti:

kaiklle mamman pikku tissiposkille jotka ei intissä muka kestä!



Itse EN koskaan ottaisi sivaria miehekseni. Jos ei ole valmis omaa maatansa puolustamaan, niin tuskin myöskään omaa perhettänsä!

Tissiposket on näköjään alapeukuttaneet. No senhän ymmärtää. Korkatkaapa vaikka lonkero ja tilatkaa woltilta jotain kivaa puputettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Hailakan siniset silmät ja pellavapää. Uljaana seisoen mäntykankaalla suomen kovakuntoinen sotilas katsoen auringonnousuun. Säteet ruohikon pisaroista kimmeltäen. Vaimeaa metallin kilinää kun osasto valmistautuu liikkeelle lähtöön. Kohti tehtävää, isänmaa , koti ja uskonto mielessään.

Suomen urhoollinen sotilas, erikoisjoukot, valmiina puolustamaan maata.

Olevinaan hyvääkin sarkasmia? Vi tun kirjainyhdistelmävassari

Lähtökohtaisesti sivarit eivät kyllä kuulu reserviin, eivätkä joutuisi sodan tullen rintamalle. Mutta varmaankin tekemään muuta yleishyödyllistä, kuten naiset tai muut reservin ulkopuolisetkin.

Suosittelin pojalleni sivaria, saa vähän opetusta esimerkiksi ensiavusta tai tulipalon sammutuksesta sekä työkokemusta (vaikka ei saakaan palkkaa). On pasifisti ja lempeä luonne. Eikä tarvitse katsoa, kun tulee sinkkiarkussa kotiin.

Kyllä nyt Suomen armeijassa pitää molemmat päät kestää. Eri asia on venäjän armeijassa.

No ompa ahdistavaa. Meet sinne määrätyks ajaks, tiiät koska pääset pois. Saat ruuan ja vaatteet ja nukkumapaikan nenäs eteen. Teet vaan niinku käsketää, ei tartte paljoo ees ite ajatella jos et haluu erottua joukosta. Ompa kauheeta. Mulle jo ruuhkavuosia elävälle toi kuulostaa lomalta.

Tietenki jos on auktoriteettiongelmia niin tuolla on vähän vaikeampaa

Tuleeko siellä kellekään oikeasti niin äitiä ikävä, että jättää koko homman kesken?