Lapsi ei ymmärrä sosiaalisia suhteita lainkaan!Mikä tässä mättää?
Missäköhän vika? Ikä pojalla 9v. Älykäs kaveri, jolla sosiaalinen vuorovaikutus tökkii pahasti. Haluaa kovin kavereita, muttei onnistu säilyttämään niitä. Tuntuu kuin toiset ei ymmärtäisi häntä eikä hän muita. Jatkuvasti tulee törmäyksiä. Sanoo vääriä asioita väärissä paikoissa, on joustamaton, huono jakamaan, huono sovittelemaan. Nauraa väärissä paikoissa, sählää ja suututtaa toiset.
Hakee jatkuvasti ulos erästä koulukiusaajaansa, vaikka olemme kieltäneet (me vanhemmat). Tämä koulukiusaaja ajaa lapseni joka kerta jos muita on paikalla pois seurasta. Haukkuu rumilla nimillä, pilkkaa vaatteita ja vaikka mitä. Ja poikani vaan menee ja menee uudestaan ja uudestaan tuota poikaa ulos hakemaan. Miksi menee väkisin? Miksi ei ymmärrä että häntä kiusataan?
Kaverittomuus lannistaa häntä mutta ei kai ketään voi noin väkisinkään kaveriksi pakottaa.
Auttakkee!
Kommentit (16)
Onko asseilla mahdollista että ne ovat ikäänkuin sosiaalisia? Vaikka eivät osaa olla?
ap.
ja on tuo dg, joka aiemmin mainittu täällä.
ja hänelle olen selittänyt sarjakuvia piirtämällä miten jossain tilanteessa pitää käyttäytyä. Ja vastaavasti, jos joku asia on mennyt kaverin kanssa pieleen, taas piirretään tikku-ukkoja ja selvitetään miksi kaveri hermostui, mistä se johtui ja mitä pitää ensi kerralla muistaa tehdä toisin.
usein as-lapsen paras ystävä on toinen samoista asioista kiinnostunut as-lapsi.
ei ole itsellä, mutta tutuilla on ja olen opettanut as-lapsia. Tutkituta asia, kaikki täsmää.
viihtyy itsekseen enimmäkseen, koulupäivän jälkeen ei edes kaipaa kavereita. Hänellä on kaksi kaveria, joiden luona kyläillään vuorotellen. Ei pienenä uskaltanut lainkaan ulos, koska häntä kiusattiin.
3
Onko asseilla mahdollista että ne ovat ikäänkuin sosiaalisia? Vaikka eivät osaa olla?
ap.
se tilannetaju nimenomaan saattaa puuttua
Meillä on as- lapsi. On kavereita vielä, mutta sellaista yksinpuheluahan se vähän on. On kuitenkin idearikas ja vielä pidetty kaveriporukassa. He ovat kaikki pieniä vielä, varmasti huomaavat kasvaessaan että lapsi on erilainen.
Joustamattomuus on tuttua. Väärinkäsityksiä tulee. Mm. luulee että hänelle nauretaan jos ei ole itse mukana jutussa ja suuttuu.
siksi usein masennus tulee mukaan jossain vaiheessa, koska aina menee kiville. Onnistuneet sosiaaliset kontaktit on kullanarvoisia niinkuin muutkin onnistumisen kokemukset.
4-5-vuotiaanakaan ei ollut muista lapsista pätkääkään kiinnostunut. Rakenteli vaan kaikenlaista itsekseen. Sitä nuorempana kiinnostui lähinnä toisten lasten tavaroista, ei lapsista itsestään.
Aggressio, tietynlainen tarve hallita ja määrätä tilanteita, tunteettomuus toisten juttuja kohtaan. Sellainen minä-lähtöinen asenne. Ja ilkeänkuuloinen töksäyttely jota hän ei ymmärrä itse ilkeäksi. Ihmettelee kun muut suuttuu jne.
Haluaa kavereita mutta ei jaksa olla seurassa vapaa-ajalla koulun ulkopuolella kuin max. tunnin, usein ei sitäkään, sitten on jo pakko hankkiutua seurasta eroon ja päästä omaan rauhaan. toisethan ei tätä ymmärrä. Tyyppiä pidetään outona.
Missä tällaista voi tutkituttaa?
ap.
Ota yhteyttä ainakin kouluun, ihme ettei opettaja ole tunnistanut aspergeriksi... Sitten perheneuvolan kautta hakemaan aikaa nepsy-tutkimuksiin.
4-5-vuotiaanakaan ei ollut muista lapsista pätkääkään kiinnostunut. Rakenteli vaan kaikenlaista itsekseen. Sitä nuorempana kiinnostui lähinnä toisten lasten tavaroista, ei lapsista itsestään.
Aggressio, tietynlainen tarve hallita ja määrätä tilanteita, tunteettomuus toisten juttuja kohtaan. Sellainen minä-lähtöinen asenne. Ja ilkeänkuuloinen töksäyttely jota hän ei ymmärrä itse ilkeäksi. Ihmettelee kun muut suuttuu jne.Haluaa kavereita mutta ei jaksa olla seurassa vapaa-ajalla koulun ulkopuolella kuin max. tunnin, usein ei sitäkään, sitten on jo pakko hankkiutua seurasta eroon ja päästä omaan rauhaan. toisethan ei tätä ymmärrä. Tyyppiä pidetään outona.
Missä tällaista voi tutkituttaa?
ap.
tai suoraan perheneuvolaan. Sieltä testien kautta mentiin meillä eteenpäin neuropsykologin testeihin ja lastenneurologi kirjoitti tutkimustulosten selvittyä meille aspergerdiagnoosin.
T. kahden as-lapsen äiti
Siis onko diagnoosista käytännön hyötyä? Miten voi diagnoosin jälkeen tukea sosiaalisia suhteita?
Siis onko diagnoosista käytännön hyötyä? Miten voi diagnoosin jälkeen tukea sosiaalisia suhteita?
neuvoja kotiin, neuropsykologi haastatteli myös meitä vanhempia ja kertoi moniakin hyviä vinkkejä. Vaikeampi tapaus meillä saa terapiaa, toisen kanssa sovelletaan samoja oppeja omatoimisesti.
Kouluun voi saada avustajan, jos ongelmia on paljon.
Paljon auttoi jo se, kun saattoi kertoa diagnoosista, sanoa suoraan kavereille, ettei osaa olla ihan samanlainen aina kuin toiset. Kavereita on onneksi löytynyt esim. harrastusten paristakin.
On olemassa jonkun verran kirjallisuutta aiheesta, ihan hyviä vinkkejä kirjoistakin löytyy.
T. kahden assin äiti
Vai miten testataan?
Lisäksi sanoisin vielä että pojan kohellus, joka on kai jonkinlaista stressinpurkamista koetaan koulussa ärsyttävänä. Sitten käydään lyömässä tai tönäistään rappuja alas tms. Näitä on koulussa selvitelty.
Joku ihmetteli ettei opettaja ole huomannut. Ei tosiaan ole. Hänestä poika on normaali ja sillä on kavereita. Tilanne on se, että on milloin minkäkin porukan laitamilla. Ns. kaverit vaihtuvat jatkuvasti,kun saa ärsyttävyyden takia kenkää milloin mistäkin porukasta. Kokee että kavereita ei ole. Eikä varmaan oikein olekaan. Esim. kylään ei luokkakavereille kutsuta jne..
ap
ei vaadi välttämättä sairaalajaksoa.
Suosittelen diagnoosia, koska se auttaa ymmärtämään itseä, omaa erilaisuutta, auttaa löytämään muita samanlaisia ja on mahdollisuus myös kuntoutukseen. Aspergerdiagnoosi on tarvittaessa peruste asevelvollisuudesta vapauttamiseksi ja siitä voi olla hyötyä myös ammatinvalinnan kanssa jos on tarpeen hakea erityisvalinnan kautta.
Itse käytän diagnoosiakuin takataskussa olevaa valttikorttia, jota näytetään silloin kun siitä on hyötyä, muuten asiaa ei kamalasti toitoteta.
3
En tiedä. Tuntuu kuin joku ymmärryksen palanen puuttuisi lapselta. Normaalistihan lapsi tajuaa kun joku jatkuvasti esim. kiusaa, ettei sellaisen seuraan hakeudu. Ja monet muut jutut, tuolle lapselle joutuu rautalangasta vääntäen opettaa kuinka toimitaan eri tilanteissa eikä mene perille sittenkään.
t. ap vielä