Miten kiljukaula vaiennetaan (nukkumaanmeno)

Just 2v täyttänyt tyttö kyseessä. Ei yritä karata sängystä tms. mutta on ottanut oikein tavakseen kiljua jatkuvalla syötöllä, korkeelta ja kovaa "äitii, äitii, äitiii!" Ja asiaahan oli sit, että haluaa toi, haluaa kirjan, haluaa vettä, haluaa pois... Hyörii, pyörii, kiljuu.



Joo, tähän mennessä olen ajatellut, että pitää tuntea olonsa turvalliseksi ja jaadi jaadi jaadi, eli huudellut takaisin, että olen paikalla, olen olemassa, käy nukkumaan, hyvää yötä... ja välillä käynyt peittelemässä takaisin sänkyynsä...



Tänään päätin, että en perhana reagoi tuohon huuteluun paria kertaa enempää. Napero kiljui 1,5 tuntia yhtä soittoa äitiä! Pakko sitä oli sit välillä käydä vaientelemassa, kun veli vieressä ei todellakaan saanut unta siinä metakassa. Tosin eipä se olis saanut varmaan silloinkaan, jos oisin hypännyt jatkuvasti hyssyttelemässä ja silittelemässä. Nukuttamisesta ei tuu mitään, tyttö alkaa vaan seurustelemaan mun kanssani. Eikä poika saa nukuttua, jos olen samassa tilassa, koska alkaa höpöttää ja pölöttämään ja asiaa on aina iltaisin muutenkin ihan mahdottomasti. Tällä hetkellä ei ole mahdollista noita kahta laittaa eri huoneisiinkaan nukkumaan. Meidän makkariin ei lastensänky mahdu ja isomman siskon makkariin vielä vähemmän (eikä koululainen varmaan muutenkaan arvostaisi kauheasti, jos joutuisi huoneensa jakamaan)



Siis MITEN toi kiljukaula saadaan oikein vaiennettua. Kun sen saa hiljaiseksi, nukahtaa kyllä suht nopeasti. Onko tää nyt ihan silkkaa temppuilua? Mä helposti itse pidän tyttöä kauheen pienenä, kun on kooltaan tosi pieni, eikä puhu vielä kovinkaan paljon ;D Jotenkin onnistun aina ajattelemaan, ettei NOIN pieni vielä osaa venkoilla silleen oikeasti...