Aiemmin pidin, sittemmin alkoi ottaa ärsyttää (ja huolella) bloggaajan marttyyriasenne. "En saa syödä about mitään hyperallergisen lapsen takia ja näen nälkää mutta minähän en imettämistä lopeta!", "pyöräilen joka aamu töihin ja pelkään halkaisevani kalloni mutta pyöräilen silti!", jne jne jne. Lisäksi alkoi rassata se jonkinlainen kitinä ja korostus rahanpuutteesta; ei raaski ostaa sitä ja tätä, etenkään itselleen, mutta samaan aikaan tehdään vaikka mitä muuta rahaa vievää. Logiikka?
Aiemmin pidin, sittemmin alkoi ottaa ärsyttää (ja huolella) bloggaajan marttyyriasenne. "En saa syödä about mitään hyperallergisen lapsen takia ja näen nälkää mutta minähän en imettämistä lopeta!", "pyöräilen joka aamu töihin ja pelkään halkaisevani kalloni mutta pyöräilen silti!", jne jne jne. Lisäksi alkoi rassata se jonkinlainen kitinä ja korostus rahanpuutteesta; ei raaski ostaa sitä ja tätä, etenkään itselleen, mutta samaan aikaan tehdään vaikka mitä muuta rahaa vievää. Logiikka?
Taisi loppua minun osaltani blogin lukeminen.