Oletko ollut tai haluaisitko käydä psykoterapiassa?

Kiitos terapeutille vastauksesta, olen yrittänyt selvittää tätä asiaa saamatta koskaan siihen kunnon vastausta. Ihmiset usein mieltävät surun ja käsittelemisen samaksi asiaksi. Jos ei sure, ei käsittele asiaa, ajatellaan.



Olen miettinyt asioita paljon äidin kuoleman jälkeen, hän oli aina epäoikeudenmukainen minua kohtaan, tajusi sen itsekin kuolinvuoteellaan ja pyysi anteeksi. Olen ajatellut asioita, jotka aiheuttivat äitini käytöksen. Tulin siihen tulokseen, että hän yritti tehdä toisin kuin oma äitinsä, joka suosi ainoastaan ensimmäista lasta. Äitini oli numero 3, eikä hän saanut lainkaan huomiota. Minäkin olen tehnyt tieten asioita toisella tavalla kuin äitini. Joissain asioissa olen onnistunut, joissain olen mennyt metsään, kuten äitinikin.

Mua kiinnostaa vaan suunnattomasti.

Kyllä psykoterapiasta voi hyötyä, vaikka ei suurempia kriisejä olisikaan. Se on ennenkaikkea itsetuntemusta lisäävää työskentelyä.

Ap

tai jos on, on erittäin vastuuton ja huono sellainen.



Mitä teet täällä vauva-lehden keskustelupalstalla jakamassa "viisauttasi" lyhyiden keskustelupätkien perusteella? Missä terapiakoulutuksessa terapeutin tehtävä on "analysoida" terapeuttilähtöisesti ihmisen problematiikkaa? Koulutuksesi taitaa olla aika heppoista, tai sitten et ole oppinut siitä mitään.



Kommenteillasi murennat vastuullisten ja oikeasti pätevien ja empaattisten terapeuttien työtä.

vajaa viisi vuotta. Kognitiivinen terapia. Paranin depressiosta. Kovaa työtä se oli, 2 x viikossa, eikä todellakaan mitään "juttelua". Silti yksi parhaita kokemuksiani.

tai jos on, on erittäin vastuuton ja huono sellainen. Mitä teet täällä vauva-lehden keskustelupalstalla jakamassa "viisauttasi" lyhyiden keskustelupätkien perusteella? Missä terapiakoulutuksessa terapeutin tehtävä on "analysoida" terapeuttilähtöisesti ihmisen problematiikkaa? Koulutuksesi taitaa olla aika heppoista, tai sitten et ole oppinut siitä mitään. Kommenteillasi murennat vastuullisten ja oikeasti pätevien ja empaattisten terapeuttien työtä.

höpäjät?! Tämä ystävällinen ihminen on vastannut ihan tavallisiin YLEISLUONTOISIIN kysymyksiin, hän ei ole pyrkinyt ratkaisemaan mitään. Hän vaikuttaa erittäin mukavalta ja empaatiiselta, mutta myös kriittiseltä. Kriittisyys usein katoaa, kun työhön leipääntyy.

Ei ollut tarkoitus analysoida liikaa ihmisiä. Pahoittelen jos sait väärän kuvan.



Ap

Sain työterveysasemalta lähetteen 2-3 vuotta sitten, mutta en jaksanut etsiä sitä psykoterapeuttia. Sen verran kävin keskustelemassa, että huomasin olevan hyvin vaikeaa puhua omista asioistani ventovieraalle. Siihen se sitten jäi. Tiesin, etten kuitenkaan osaisi kertoa psykoterapeutille niistä asioista, jotka syvimmällä vaivaavat.



Elämä kyllästyttää muutenkin. Jos tässä nyt vielä parikymmentä vuotta elää, niin kai sen kestää ilman psykoterapiaakin. Uskon jo tietäväni, mitä tämä elämä on sisimmältään, farssia ja turhuuden tavoittelua.

olen nimittäin tänään viimeeksi soitellut terapeutteja läpi ja yrittänyt varata tutustumiskäyntejä. Olen 26-vuotias yhden lapsen äiti ja olen nyt vasta tajunnut että olen ollut monesti todella masentunut ja jo ihan pikkutyttönä.. Nyt sitten synnytyksen jälkeen mieheni auttoi ymmärtämään että kaikki ei ole kohdallaan. Ja olen luullut että elämä vaan välillä on hankalaa, luullut jotenkin että ansaitsen tämän kaiken.



Mitenköhän monta vuotta terapiaa on edessä, on nimittäin aika monenlaista ongelmaa...syömisongelmaa(just ahmimista), ahdistuneisuutta... Lisäksi ongelma meillä on tuo terapian rahoittaminen, olen itse opiskelija ja mieheni suhteellisen heikosti palkatulla alalla. Nytkin menee kaikki kädestä suuhun:(

Rohkaisen sinua vielä yrittämään!



Ap

Varaa ihmeessä useampikin haastatteluaika ja katso olisiko joukossa joku jonka kanssa voisit aloittaa työskentelyn. Kelalta voit hakea rahallista tukea psykoterapiaan, katso ihmeessä Kelan sivuilta lisätietoja. Rohkeutta sinulle!



Ap

ja kiittää kaikkia vastanneita!

"Mitä tarkoitat sillä että Kela vaatii? Ap"



Kela maksaa kuntoutustukea vain, jos noudattaa kuntoutussuunnitelmaa. Kuntoutussuunnitelma on taas vuodesta toiseen "psykoterapiaa". Ja ei ole Kelan vaan kunnan järjestämää.

tästä on jo vuosia. Halusin puhua vaikeasta nuoruudestani, vanhempien erosta, isän juomisesta, vaikeista pelkotiloistani ja ocd-oireista joista kärsin lapsena joista vanhempani eivät tienneet mitään koska luulin olevani hullu ja salailin niitä etten joudu "hoitoon"... nuorena aloin itse juoda ja olin väkivaltaisessa seurustelusuhteessa asuen hirveässä spurguluolassa...

Halusin puhua tästä kaikesta, ja varasin ajan yksityiselle, koska en luottanut oman kylän kunnallisen psykoterapeutin vaitioloon. Tämä yksityinen kuitenkin sanoi heti ekalla käynnisllä ettei minun kannata käydä yksityisellä, tulee kuulemma kalliiksi. Sanoin etten halua kotikuntaani, joten hän kirjoitti lähetteen lähikaupunkiin. Tuli heti sellainen tunne ettei tätä yksityistä kiinnostanut minun asiani, vaan hän halusi siirtää minut muualle. Tästä lähikaupungin sairaalan osastolta, jonne sain lähetteen kuitenkin soitettiin etten oikeastaan kuulu heille koska en asu kyseisessä kaupungissa ja kehotettiin ottamaan yhteyttä kotikuntaani... joten annoin olla, ketään ei kiinnostanut. en tähän päivään mennessä ole hakeutunut mihinkään puhumaan asioistani.

nuorempana YHTS:n psykoterapiassa. Joutavanpäiväistä turinaa itsestään

selvistä asioista - hukkaan heitettyä aikaa.

lähinnä isäni kuoleman takia. Tai isäni kuolema sai minut hakemaan apua, elämästäni löytyy paljon traumaattimisia asioita, joita käyn kerran tai kaksi viikossa psykoterapeutin kanssa läpi. Täytyy kyllä sanoa, että en pystyisi toimia ollenkaan jos en siellä kävisi.

Tulet vielä tekemään hienoa vielä hienoa työtä, kiitos siitä!

Miten ja missä olet ajatellut työskennellä?



Anteeksi että olen utelias, ammattina kiinnostaa nimittäin minuakin.