Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut tai haluaisitko käydä psykoterapiassa?
25.05.2011 |
Ihan mielenkiinnosta täällä kyselen, valmistun piakkoin psykoterapeutiksi.
Kommentit (36)
En haluaisi käydä enää, mutta Kela vaatii. On jo kaikki asiat puhuttu. Terapiaa takana useampi vuosi.
enemmän kuin sen 3 vuotta? Mikä sinua on vaivannut?
Itse olen käynyt 3v Kelan tukemaa psykoterapiaa. Terapeuttini ei ollut minun se oikea, mutten kehdannut sanoa tästä, kilttityttö kun olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halunnut tilittää pahaa oloani läheisille. Hommasin kognitiivisen psykoterapeutin ja kävin avautumassa rahalla. Ja kyllä kannatti!!!
apua pakkomielteeseeni, joka on syöminen. Mutta en tiedä, löytyykö apua oikeasti mistään. Itseni kanssa yksin en pärjää.
voi kätkeä taakseen käsittelemättömiä tunteita, esim. pettymystä, surua, vihaa, häpeää jne. Psykoterapia voi auttaa näkemään ne tunteet ja sitä kautta voit päästä pakkomielteestäsi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Itse olen käynyt 3v Kelan tukemaa psykoterapiaa. Terapeuttini ei ollut minun se oikea, mutten kehdannut sanoa tästä, kilttityttö kun olen.
[/quote]
Kävin siis kolme vuotta terapeutin luona, josta en pitänyt, koin kuitenkin hyötyneeni siitä, vaikka sairastan edelleen masennusta.
En vain pysty kestämään sitä tunnetta, että maha ei ole tupaten täynnä. Olen kyllä muutenkin ihminen, joka ei jaksa mitään vastoinkäymisiä, menee siitä mistä aita on matalin, antaa periksi, jos menee vaikeaksi jne..
voi kätkeä taakseen käsittelemättömiä tunteita, esim. pettymystä, surua, vihaa, häpeää jne. Psykoterapia voi auttaa näkemään ne tunteet ja sitä kautta voit päästä pakkomielteestäsi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän terapiani ihan hukkaan mennyt, onhan se aina luksusta, jos joku kuuntelee (joutuu kuuntelemaan) itseä kaksikin tuntia viikossa. Mutta uskon, että olisin saanut enemmän hyötyä itselleni masennukseeni, ahdistukseeni ja pelkotiloihini, jos terpautti olisi ollut toisenlainen. Kuten totesin, minun on vaikea ajautua konflikteihin ihmisten kanssa, enkä saanut vaihdettua tarapeuttia, ettei hänelle tule paha mieli.
Kertomasi perusteella välttelet vaikeita tilanteita. Tunteet ovat usein aika piilossa, ne tulevat esiin vasta luottamuksellisessa suhteessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain pysty kestämään sitä tunnetta, että maha ei ole tupaten täynnä. Olen kyllä muutenkin ihminen, joka ei jaksa mitään vastoinkäymisiä, menee siitä mistä aita on matalin, antaa periksi, jos menee vaikeaksi jne..
voi kätkeä taakseen käsittelemättömiä tunteita, esim. pettymystä, surua, vihaa, häpeää jne. Psykoterapia voi auttaa näkemään ne tunteet ja sitä kautta voit päästä pakkomielteestäsi. Ap
että kaikkien lihavuuden takana on aina ongelmia. Jotkut polttavat, jotkut keräävät jotain innokkaasti, jotkut juovat, joistakin vaan maistuu ruoka niin ihanalta.
Eihän terapiani ihan hukkaan mennyt, onhan se aina luksusta, jos joku kuuntelee (joutuu kuuntelemaan) itseä kaksikin tuntia viikossa. Mutta uskon, että olisin saanut enemmän hyötyä itselleni masennukseeni, ahdistukseeni ja pelkotiloihini, jos terpautti olisi ollut toisenlainen. Kuten totesin, minun on vaikea ajautua konflikteihin ihmisten kanssa, enkä saanut vaihdettua tarapeuttia, ettei hänelle tule paha mieli.
Mitä suuntausta terapeuttisi edusti? Voisitko harkita uutta terapiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kysyä tällaista. Mitä tarkoitetaan sillä asioiden käsittelemisellä? Jos ihmisen äiti on vaikka kuollut, niin miten sitä asiaa pitäisi käsitellä? Meinaan vaan sitä, että aina sanotaan, että ihmisellä x on ongelma, kun hän ei ole esim. käsitellyt äitinsä kuolemaa.
Minuun ei äidin kuolema tehnyt suurta vaikutusta, koska meillä ei ollut koskaan läheiset välit. Esikoisena minulta odotettiin huimia, kun taas sisarukset saivat nauttia ihan erilaisesta lapsuudesta. En koe, että minun pitäisi käsitellä äidin kuolemaan, mutta jos minun pitäisi, mitä se käsittely oikein olisi? Ajattelua, puhumista ,vai mitä? Kilttityttösyndrooma aiheuttaa senkin, että pitäisi suorittaa käsittelyäkin, vaikkei se ole ehkä tarpeenkaan. Ja miten se ilmenee, ettei ihminen ole käsitellyt esim. läheisen kuolemaa?
Eihän terapiani ihan hukkaan mennyt, onhan se aina luksusta, jos joku kuuntelee (joutuu kuuntelemaan) itseä kaksikin tuntia viikossa. Mutta uskon, että olisin saanut enemmän hyötyä itselleni masennukseeni, ahdistukseeni ja pelkotiloihini, jos terpautti olisi ollut toisenlainen. Kuten totesin, minun on vaikea ajautua konflikteihin ihmisten kanssa, enkä saanut vaihdettua tarapeuttia, ettei hänelle tule paha mieli.
Mitä suuntausta terapeuttisi edusti? Voisitko harkita uutta terapiaa?
varaa uuteen terapiaan. Kävin yksilöpsykoterapiassa, jossa annoin mielyttävän kuvan itsestäni. Olisin toivonut, että terapeutti olisi haastanut minut ja kyseenalaistanut sanomisiani. Mutta ei hän osannut, oli itse vieläkin kiltimpi tyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioiden käsittelemisellä mainitsemassasi tilanteessa ihan arkielämässä tarkoitetaan vaikka suremista itkemällä, puhumalla ja asiaa miettimällä. Toisia auttaa musiikki, liikunta tms. Suurin osa hyötyy puhumisesta, jos ei ammatti-ihmiselle niin läheisille tai vaikka vertaisryhmässä saman kokeneille.
Monesti käsittelemätön asia tai tässä tapauksessa surematon suru jää ihmisen mieleen asumaan ja vaikuttaa sieltä käsin elämään. Läheisen kuoleman käsittelemättä jättäminen voi vaikeuttaa yleensäkin elämästä nauttimista ja aiheuttaa helposti sen, että muiden vastoinkäymisten yhteydessä asia nousee pintaan.
Sinun tapauksessasi äitisi kuolema varmasti herätti monenlaisia tunteita, ei välttämättä niin paljoa surua.
Ap
Että terapia ei onnistu sen takia että olen valinnut terapeutin väärin. Itse olen myös kiltti tyttö ja vaikea näyttää tunteita. Suljen ne ikäänkuin sisälleni ja yritän vain miellyttää. Itse sairastan myös masennusta. Sairastanut jo ainakin 3v.
Eihän terapiani ihan hukkaan mennyt, onhan se aina luksusta, jos joku kuuntelee (joutuu kuuntelemaan) itseä kaksikin tuntia viikossa. Mutta uskon, että olisin saanut enemmän hyötyä itselleni masennukseeni, ahdistukseeni ja pelkotiloihini, jos terpautti olisi ollut toisenlainen. Kuten totesin, minun on vaikea ajautua konflikteihin ihmisten kanssa, enkä saanut vaihdettua tarapeuttia, ettei hänelle tule paha mieli.
Mitä suuntausta terapeuttisi edusti? Voisitko harkita uutta terapiaa?
varaa uuteen terapiaan. Kävin yksilöpsykoterapiassa, jossa annoin mielyttävän kuvan itsestäni. Olisin toivonut, että terapeutti olisi haastanut minut ja kyseenalaistanut sanomisiani. Mutta ei hän osannut, oli itse vieläkin kiltimpi tyttö.
Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kun terapiasta on kulunut viisi vuotta, voi tietyillä ehdoilla saada Kelan tukea uuteen terapiaan. Ikävää ettet saanut tarvitsemaasi apua!
Ap
silloin on usein kyse turvallisuuden tunteen tavoittelusta.
Itsellä 8 vuoden jakso läskinä, johon liittyi ahdistusta ja epävarmuutta, paljon sukuriitoja, perintötaisteluja... Sitä ennen olin normaalipainoinen. Nyt elämä tasapainossa ja painokin laskee.
En vain pysty kestämään sitä tunnetta, että maha ei ole tupaten täynnä. Olen kyllä muutenkin ihminen, joka ei jaksa mitään vastoinkäymisiä, menee siitä mistä aita on matalin, antaa periksi, jos menee vaikeaksi jne..
voi kätkeä taakseen käsittelemättömiä tunteita, esim. pettymystä, surua, vihaa, häpeää jne. Psykoterapia voi auttaa näkemään ne tunteet ja sitä kautta voit päästä pakkomielteestäsi.
Ap
Mua kiinnostaa vaan suunnattomasti.
Kyllä, kyse voi olla myös siitä.
Ap
En haluaisi käydä enää, mutta Kela vaatii. On jo kaikki asiat puhuttu. Terapiaa takana useampi vuosi.