Lue keskustelun säännöt.
kotiäiti, joka ei valita?
25.05.2011 |
Onko tuttavapiirissänne kotiäitiä, joka ei valittaisi rahasta, tylsyydestä ja arvostuksen puutteesta?
Omissa kotiäitituttavissani ei ole. Mikä siinä oikein on, että fiksut koulutetut naiset eivät ymmärrä, että kotiin jääminen vaikuttaa ansiotasoon?
Kommentit (28)
mistään, myöskään oikeassa elämässä. Lähinnä harmittaa kun pitäisi loppuvuodesta lähteä töihin ja tää ihanuus loppuu :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse valitan toisinaan tylsyyttä ja oman ajan puutetta.
korkeintaan miehelle joskus valitan, jos on ollut huonopäivä. Tämä on todellakin minun juttuni.
Miksen saisi valittaa, koska se rasittaa vaikka oma valinta onkin. Ja etukäteen ollut tiedossa.
Valittaahan ihmiset työstäänkin vaikka senkin ovat itse valinneet.
en kyllä valita tutuille, naapureille jne vaan ainoastaaq miehelleni ja joskus parhaalle ja läheisimmälle ystävälleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tiedä, miten he aikovat töihin menneessään hoitaa sitten kaiken, kun työn määrä väkisinkin tuplaantuu.
en tiedä, miten he aikovat töihin menneessään hoitaa sitten kaiken, kun työn määrä väkisinkin tuplaantuu.
Töissä ollessa lapset eivät ole päivisin hoidettavana kotona = ei lounaiden valmistelua, ei lasten ulkoilutusta, ei päivän aikana tulevaa siivottavaa.
t. kotona useita vuosia aikoinaan ollut nykyinen töissäkävijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain silloin, kun nämä työssäkäyvät äidit ovat valittaneet rahanpuutettaan. Ihmetelleet, että miten saada rahat riittämään jne. En mä ole kehdannut sanoa, että mä voin makoilla kotona eikä rahasta ole pulaa, kun arjen pyörittämisestä puhutaan.
Tuli painettua töitä ennen esikoista 11 vuotta, ja sitten päätin perustaa perheen mieheni kanssa. Nyt kaksi lasta, leikki-ikäinen ja vauva, ja elämä on kyllä tosi makeeta! Mikään aiemmin koettu ja eletty ei kyllä mene edelle. Joka ikinen aamu ajattelen, että asiat voisi olla huonommin, eli niin, että pitäis raahautua aamulla töihin, sitä samaa duunia TAAS vääntämään. Joskushan sekin aika koitta vielä, mutta ei onneks vähään aikaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin pitkän linjan kotiäitinä valitan välillä. Mutta en kyllä kovin paljon. Tämä on minun juttuni. Varmaan jotain pientä työtä kehittelen, mutta toivottavasti sellaista, että voin tehdä kotoa käsin. En taida tietää ketään, joka ei ikinä mistään valittaisi. Työssäkäyvät valittavat töistään ja kotona olijat kodista. Huolten määrä on vakio.
en tiedä, miten he aikovat töihin menneessään hoitaa sitten kaiken, kun työn määrä väkisinkin tuplaantuu.
Ei mulla kyllä mikään tuplaantunut reilun 4 vuoden kotiäitiyden jälkeen kun töihin palasin. Päinvastoin kaikki helpottui. Ikävintä oli tietenkin, että lapsia näki niin paljon vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tiedä, miten he aikovat töihin menneessään hoitaa sitten kaiken, kun työn määrä väkisinkin tuplaantuu.
Töissä ollessa lapset eivät ole päivisin hoidettavana kotona = ei lounaiden valmistelua, ei lasten ulkoilutusta, ei päivän aikana tulevaa siivottavaa. t. kotona useita vuosia aikoinaan ollut nykyinen töissäkävijä
Joo, ei ulkoilua eikä koti tarvitse niin paljon siivousta, mutta työvaatteet pitää silittää, lounaseväät laittaa valmiiksi, päiväkotivaatteet (ja retkieväät, milloin mitäkin) laittaa valmiiksi, hoidella ehkä työasioita...
en tiedä, miten he aikovat töihin menneessään hoitaa sitten kaiken, kun työn määrä väkisinkin tuplaantuu.
Töissä ollessa lapset eivät ole päivisin hoidettavana kotona = ei lounaiden valmistelua, ei lasten ulkoilutusta, ei päivän aikana tulevaa siivottavaa. t. kotona useita vuosia aikoinaan ollut nykyinen töissäkävijä
Joo, ei ulkoilua eikä koti tarvitse niin paljon siivousta, mutta työvaatteet pitää silittää, lounaseväät laittaa valmiiksi, päiväkotivaatteet (ja retkieväät, milloin mitäkin) laittaa valmiiksi, hoidella ehkä työasioita...
Ei mun tarvitse lounaita laittaa evääksi, syön töissä. Harvoin myös silitän, ei vie siis paljoa aikaa. Lapislla aika harvoin sellaisia retkiä, johon kotoa tarvisi eväät. Eikä työasioitakaan ole hoidettavana kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tiedä, miten he aikovat töihin menneessään hoitaa sitten kaiken, kun työn määrä väkisinkin tuplaantuu.
Töissä ollessa lapset eivät ole päivisin hoidettavana kotona = ei lounaiden valmistelua, ei lasten ulkoilutusta, ei päivän aikana tulevaa siivottavaa. t. kotona useita vuosia aikoinaan ollut nykyinen töissäkävijä
Joo, ei ulkoilua eikä koti tarvitse niin paljon siivousta, mutta työvaatteet pitää silittää, lounaseväät laittaa valmiiksi, päiväkotivaatteet (ja retkieväät, milloin mitäkin) laittaa valmiiksi, hoidella ehkä työasioita...
Kyllähän vaatteita käyttää kotona ollessaankin?
Minä olen ns jakkupukutöissä enkä ihan hirveästi joudu silittemeään. Kauluspaitoja satunnaisesti, mutta eipä ole suuri rasite.
Päiväkotivaatteet? Kyllähän kotonakin käytetään vaatteita. Työasioita hoitelen useinkin iltaisin, mutta se on sitten sitä töissäkäyntiä, ei hommien tuplaantumista.
t. se entinen kotiäiti
kaikki samat kotityöt on hoidettava, kun kotonaollessakin, lounaan laittoa lukuunottamatta. Koti ei myöskään kovin siistinä pysy, kun viimeisen koululaisen lähdettyä kouluun on aikaa yleensä tunti tai pari, kunnes ensimmäiset saapuvat jo koulusta. Talo siis täynnä kavereita melkein aamusta iltaan. Lisäksi kotona ollessa saattoi lasten harrastusajatkin valita niin, että iltaisin oltiin jo kotona kaikessa rauhassa. Nyt harrastuskuljetusralli pyörii kaiken iltaa töiden jälkeen.
Mielenkiintoinen ajatus. Kyllä minulle tuo on sitä kotona olemisen luksusta, ajatella keskellä päivää tilaisuus ulkoilla, leikkiä lasten kanssa ja jopa tehdä samalla niitä pihatöitä. Kyllä minäkin sanoisin että töihin mennessä työn määrä tuplaantuu tai ainakin aikaa niiden samojen kotitöiden tekemiseen on vähemmän. Yhtä paljon meillä siivotaan, laitetaan ruokaa kuin töissä ollessakin, pyykkiä pesen jopa vähemmän kun ne eiliset sisävaatteet menee hyvin toisenkin päivän jos ei näkyvää likaa ole. Unohdan vaan aina että täällä palstailevat kotiäidit jotka jokaikinen päivä kahdesti päivässä vääntävät osso buccoa lounaaksi ja päivälliseksi erikseen :D Kauhulla jo odotan töiden alkua...
kaikki samat kotityöt on hoidettava, kun kotonaollessakin, lounaan laittoa lukuunottamatta. Koti ei myöskään kovin siistinä pysy, kun viimeisen koululaisen lähdettyä kouluun on aikaa yleensä tunti tai pari, kunnes ensimmäiset saapuvat jo koulusta. Talo siis täynnä kavereita melkein aamusta iltaan. Lisäksi kotona ollessa saattoi lasten harrastusajatkin valita niin, että iltaisin oltiin jo kotona kaikessa rauhassa. Nyt harrastuskuljetusralli pyörii kaiken iltaa töiden jälkeen.
Kouluikäisiltä meillä oletetaan, että siivoavat omat jälkensä. Sen lisäksi tyhjäävät tiskikoneen ja täyttävät mahdolliset likaiset astiat koulusta tultuaan. Omat välipalajäljet toki myös tiskikoneeseen asti jne. Tällöin kotiintulevalla vanhemmalla on siisti keittiö, missä laittaa ruokaa.
Ja siis omat sotkut siivotaan toki myös, eli lähinnä pölyä/hiekkaa kertyy kouluikäisten jäljiltä. Ja siihenkin voi osallistua imuroimalla.
Äiti/isä ei ole piika. Isot lapset voivat hyvin hoitaa oman kortensa yhteiseen kekoon.
t. se entinen kotiäiti
Olin kotona 10 vuotta ja tosi onnellinen työelämään paluusta.
Kotiäitiys oli minulle ainakin tosi yksinäistä aikaa vaikkakin tietusti mukavaakin. Aikuinen lähipiiri työskenteli ja heillä oli tavallaan oma sosiaalinen verkosto koko ajan kunnossa. Jäin hieman ulkopuoliseksi kaikesta.
Kotona olo myös turruttaa vaikka lapset ovatkin ihania ja puuhaa riitti todellakin koko päiväksi.
Kun palasin takaisin töihin, sain vanhan ystäväverkoston toimimaan paremmin ja ihan erilaista energiaa elämääni työn kautta. Mielenkiinto omaan elämään kasvoi ja aloin eritavalla laittamaan erilaisia päämääriä, jotka koskivat vain minun asioitani. Tunsin vahvempaa itsenäisyyttä.
Työt eivät tuplaantuneet, todellakaan. Aloin voimaan paljon paremmin ja olin paljon aktiivisemmin läsnä lasten elämässä, vaikkakin ajallisesti lasten kanssa vietetty aika lyheni (lapset tosin nyt isompina nauttivat yhä enenevässä määrin tietysti korvaavasti omasta kaveriseurasta).
Lasten kanssa ulkoilu TYÖTÄ? Mielenkiintoinen ajatus. Kyllä minulle tuo on sitä kotona olemisen luksusta, ajatella keskellä päivää tilaisuus ulkoilla, leikkiä lasten kanssa ja jopa tehdä samalla niitä pihatöitä. Kyllä minäkin sanoisin että töihin mennessä työn määrä tuplaantuu tai ainakin aikaa niiden samojen kotitöiden tekemiseen on vähemmän. Yhtä paljon meillä siivotaan, laitetaan ruokaa kuin töissä ollessakin, pyykkiä pesen jopa vähemmän kun ne eiliset sisävaatteet menee hyvin toisenkin päivän jos ei näkyvää likaa ole. Unohdan vaan aina että täällä palstailevat kotiäidit jotka jokaikinen päivä kahdesti päivässä vääntävät osso buccoa lounaaksi ja päivälliseksi erikseen :D Kauhulla jo odotan töiden alkua...
Ei lasten kanssa ulkoilu ole töitä, mutta kyllä meillä siihen aikaa kului noin 2-4 tuntia aikavälillä 9-17.
Enkö minä enää vaan muista :), vai miksi kuvittelen että töihin palattuani kotityöt typistyivät illallinen - pyykit - viikkosiivous sektorille. Johon tosiaan osallistuvat aina muutkin kuin minä. Kotona ollessa oli muutakin päivän mittaan "työllistävää" = lasten kanssa tekemistä jne. Kyllä silloinkin illaksi jäi illallisen laitto ja pyykkejä :)
Olis kiva löytää edes yksi virhe tai puute siitä ihmisestä, mutta ei...