Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puuttuako kouluikäisten kaverisuhteiden kiemuroihin vai ei? Vinkkejä kaivataan.
25.05.2011 |
Minulla on kaksi alakouluikäistä lasta ja ongelmaksi on muodostunut, että lapsiani pomputellaan/kohdellaan huonosti kavereiden puolelta. Lapseni ovat molemmat kilttejä sopeutujia, eivätkä tunnu lainkaan pitävään puoliaan. Kavereita riittää lähes joka päivälle ja kumpaakaan ei juuri kiusata (tietääkseni), siksi olen tähän saakka katsonut tilanteita läpi sormien. Esimerkkeinä esim. usein eräs tyttö saattaa soittaa lapselleni aamulla, että voiko tulla samaa matkaa. Hetken päästä puhelin usein soi, ettei tulekaan samaa matkaa tyttöni kanssa vaan meneekin x:n kanssa. Tyttöäni tämä ei haittaa, sillä tytölläni on vakikaveri kenen kanssa kulkee koulumatkat päivittäin, mutta minun mielestäni tuollainen peruminen "paremman seuran" perusteella on epäkohteliasta. Lisäksi jos joskus oma tyttöni kysyy samaisia lapsia matkaseuraksi on vastaus usein kieltävä, kun kuulema x ei halua. Omalle tytölleni olen opettanut, että aina mahtuu mukaan muitakin kavereita. Myös poikani kaveripiirissä (kyseessä 3 lk:set)muiden kaltoin kohtelu ja huonot käytöstavat ovat arkipäivää. Esim. tänään poikani soitti kaverilleen, että voiko tulla samaa matkaa, kaveri oli vastanut puhelimeen vaan että ei voi ja paiskannut luurin korvaan. Kyseessä kaveri, jonka kanssa poikani leikkii useamman kerran viikossa ja kyseinen poika usein itse kysyy poikaani eikä toisinpäin. Muutama viikko sitten kyseinen kaveri oli lähdössä perheemme kanssa erääseen tapahtumaan, mutta viime hetkellä perui kun eräs toinen kaveri oli kysynyt mukaan vielä kivempaan juttuun. Ikinä en olisi antanut oman lapseni perua tuollaisessa tilanteessa, mutta kaverin vanhemmille tämä oli ilmeisesti ihan ok. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä, jotta lapseni pomputtelu loppuisi vai pitääkö tehdä mitään. Syytän myös itseäni, että olen kasvattanut lapseni liian nyhveröiksi. Itse olen oppinut vasta aikuisiällä pitämään puoleni ja olin lapsena ihan samanlainen.
Kommentit (23)
tuo on ihan vain huonoa käytöstä. Kiva koulu -projekti puuttuu käytännössä vain selkeisiin kiusaamistapauksiin, ei se ole tapa ulkoistaa lastenkasvatus.
saa/voi puuttua huonoon käytökseen? Eikö sinun mielestäsi lasten kasvatukseen voi osallistua useampi taho? Toivon sydämestäni, ettet itse työskentele koulumaailmassa/lasten parissa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva koulu on projekti, joka on suunnattu koulukiusaamisen vähentämiseen ja ehkäisemiseen.
Se ei ole mikään koulun kasvatusmetodi tms. vaan ihan kiusaamisen hoitoon luotu työkalu.
Ja tuo pompottaminen on huonoa käytöstä, se ei täytä koulukiusaamisen kriteereitä, varsinkin kun osa siitä ei edes tapahdu koulussa.
Joten se Kiva koulu ei sinua nyt auta yhtään, vaikka kuinka keuhkoaisit.
Ja ei, en työskentele koulumaailmassa, mutta jos työskentelisin, se rajaus olisi silti ihan sama.
Ei ole minun keksintöni.
t. kahden alakouluikäisen äiti
Alue: Aihe vapaa
tuossa voi puhua jo kiusaamisesta. Näiden poikani kavereiden kohdalla ei onneksi ihan tuollaista ole, mutta olen kyllä peloissani miettinyt miten tilanne kehityy vuosien kuluessa. Nyt pojan kaverit ovat mielestäni tätä muiden huonoa kohtelua lukuunottamatta ihan fiksuja ja mukavia poikia, enkä missään nimessä toivoisi kaverisuhteiden katkeavan. ap