Näin kotiäitinä voin todeta että kyllä ne ongelmat perheissä

Niinkö luuet, ettei vaadi!



No sitten ymmärrän täysin miksi itse et ole jäänyt kotiäidiksi/isäksi, kun mielikuvasi kotiäidistä on tuo...

Ihminen voi tehdä pitkää päivää (on nyt kuitenkin edes jonkun aikaa lasten kanssa illalla) ja olla tosi hyvä vanhempi. Sitten voi olla kotona kaiket päivät ja lapsi on silti 'yksin'. Kyse on siitä, että onko oikeasti läsnä vai ei. Jos minä kotona huhkan kaikkea tai vaikka istuisin vaan sohvalla, mutta ynähdän vaan jotain epämääräistä, kun lapsi kertoo päivästään tai varsinkin ongelmistaan, niin yksin se lapsi on elämänsä kanssa. Ja vaikka minä tulisin kotiin iltaseiskalta arkisin, mutta sen jälkeen oikeasti kuuntelen mitä mulle sanotaan ja yhdessä vaikka ongelmia pohditaan, niin musta lapsen elo on silloin turvallisempaa kuin ensimmäisen esimerkin. Tietty varsinkin alle kouluikäiset tarttee sitä ihan huolenpitoa päivän aikana ja jos tulee kolaus, niin puhaltajaa, mutta jos perheessä yksi aikuinen tulee ajoissa kotiin niin eiköhän se riitä.

juontuu siitä että vanhemmilla ei ole aikaa lapsille.Ovat kokouksissa menossa ties missä ovatkaan ja pikku hiljaa lapset oppii olemaan yksin lisää ja lisää.Meillä ei onneksi ole tätä tilanetta syntynyt vaikka ovat jo isoja koululaisia.Olen ottamassa heidät vastaan koulusta ja kuuntelen murheet ja ilot aina.Näinkin on käynyt että muiden perheiden ONGELMAT TULEE MEILLE.SE ON IKÄVÄÄ.Turha syyllistää ketään muuta kuin työnantajia lisätöistä.

minä olin kotona eikä kukaan tullut tyhjään kotiin. Miten tämän selität?