Pääsenkö yli PETTÄMISESTÄ?

Mitä minä haluan? En todellakaan tiedä. Tuntuu, että ajatukset pyörivät päässä, mutta en saa niistä kiinni! Jonain iltana kuvittelen, että nyt suhde taas toimii ja olen onnellinen. Seuraavana päivänä tuntuu taas, että mikään ei ole muuttunut. Voi kun joku kertoisi minulle, mitä pitää tehdä, mikä olisi oikea ratkaisu. Ja kyllä, osa minusta uskoo, että lapset on syy pysyä yhdessä vaikka en olisi itse onnellineni.



-ap

Ja tuosta tapauksesta senverran, että miehellä ja tutullani oli suhde, josta sain tietää erään ystäväni kautta. (Oli nähnyt heidät yhdessä.)



Mies halusi kuitenkin jatkaa kanssani ja halusin hänet takaisin.



-ap

Alku voisi olla jännittävää ja herkullisen ihanaa, mutta oikeasti kaikkiin suhteisiin tulee arki AINA! Toisen kanssa saattaisi olla toiset ongelmat joiden takia haluaisit taas jotain vielä parempaa. Sitä elokuvien ihanaa prinssiä tuskin löytyy (tai sellaista joka ei joskus vaihtaisi prinssin roolia rupikonnan kanssa)

Petin miestäni pari vuotta sitten. Omaa tuntoa kaivelee vieläkin.



Luulin, että pääsimme tästä yli puhumalla tuntikausia ja vellomalla asioita eri kanteilta reilun vuoden ajan. Lopulta mieheni sanoi, että asia on käsitelty ja anteeksi annettu.



Mutta nyt jälleen, kun välillemme tulee jotain kränää. Mies vetää ja piikittelee tällä asialla minua. Jos esim. hän on rikkonut jonkin lupauksensa ja minä erehdyn häntä siitä kritisoimaan, hän vetoaa siihen, että mieli voi muuttua kuten minullakin aikanaan muuttui uskollisuuslupaukseni suhteen.



Minä kadun ja hän on aina vahvoilla. Itsekään en tiedä. pääsemmekö tästä yli koskaan. Nyt sitkeilemme lastemme takia, vaikka kyllä minä vilpittömästi tätä miestä rakastan! Mutta entäpä kymmenen vuoden kuluttua, kun lapsemme lentävät pesästä pois. Onko enää mitään välillämme, muuta kuin vihaa ja katkeruutta???

Sinä olet puhdas hänellä ne omantunnontuskat on jotka vaivaa ikuisesti.