Miten suhtautua empaattisesti ihmiseen, jolla

(omasta näkövinkkelistäni pieneen) ongelmaan empaattisesti vaikka itse olisinkin kokenut kuinka kovia. Tiätkö kun elämänkokemus ei ole kuin veteen piirretty viiva vain?

Mulla on yhdellä elämänalueella täysi katastrofi jossa on oikeasti terveys uhattuna ja sit kaveri valittaa samasta aiheesta jotain täysin kosmeettista lillukanvartta. Kyllä se vaan rassaa, ei sille voi mitään! Toisaalta ei haluaisi menettää vanhaa kaveria, mutta toisaalta tuntuu niin kauhealta kun itse antaisi mitä vaan että ongelmat olisi tasoa lillukanvarsi.. Kiitollisena suutelisin ihan jokaista lillukanvartta ja kiittäisin Jumalaa siitä.

suhtautuminen muiden kokemuksiin tulee yleensä luonnostaan. Jokaisella on omat senhetkiset murheensa.

Mulla on yhdellä elämänalueella täysi katastrofi jossa on oikeasti terveys uhattuna ja sit kaveri valittaa samasta aiheesta jotain täysin kosmeettista lillukanvartta. Kyllä se vaan rassaa, ei sille voi mitään! Toisaalta ei haluaisi menettää vanhaa kaveria, mutta toisaalta tuntuu niin kauhealta kun itse antaisi mitä vaan että ongelmat olisi tasoa lillukanvarsi.. Kiitollisena suutelisin ihan jokaista lillukanvartta ja kiittäisin Jumalaa siitä.

Siis jos joku selittää että tapahtui sitätätätota niin täytyyhän teidän nyt panna paremmaksi ja kertoa miten itselle kävi jne. Osaatteko ollenkaan asettua toisen ihmisen asemaan? Toivon toki myös että kaverinne ovat tukeneet teitä omissa huolissanne.

työkaverini on myös kova drama queen, kaikki on joko tosi upeasti tai aivan kamalasti, ei mitään siltä väliltä.



Minua auttaa, kun ajattelen, että tämä ihminen ei osaa nähdä harmaan eri sävyjä, on vain mustaa ja valkoista.

Minulta kuoli mies ja arki yh:na on ollut vaikeata. En jaksa/osaa suhtautua kovinkaan empaattisesti niihin tuttaviin, jotka jupisevat minulle, kun mies on viikonlopun reissussa ja ovat koko viikonlopun yh:na. Niin.. mitä he oikein odottavat, että sanon heille.

ns. pienet ongelmat ovat suuria?

Jos ja kun itse rypenyt suon pohjalta takaisin maan pinnalle...

Mutta toki kenelläkin ongelma kuin ongelma on ongelma iso tai pieni...

Toivon mukaan joku edes sai ajatuksesta kiinni.

ihminen OSAA PITÄÄ TURPANSA kiinni silloin kun toisella on ihan konkreettisilla mittareilla mitattuna huomattavasti vaikeampaa kuin itsellä. Ihan oikeasti. Sen verran pitää olla järkeä päässä.



Ja todellakin ap itse aina välillä ihmettelen samaa. KAveri joka makaa perse levällään päivät pitkät kotona, kehtasi valittaa mulle, kuinka raskasta on, kun hänen täytyy ajaa autolla lapsia virikehoitoon toiselle puolelle kaupunkia, ja sitten keksiä itselleen tekemistä... JA itse roudasin kolmea lasta kahteen eri päiväkotiin ja tein siihen päälle 8h töitä, enkä ikinä olisi vienyt heitä hoitoon, jos ei olisi ollut pakko. Ja ennen kuin joku alkaa jotain länkyttämään, niin ei, kaverin lapsilla ei ole mitään erityissyytä olla pk:ssa, ja ei, he eivät siellä viihtyneet, eikä sieltä syntynyt mitään pysyviä kaverikontakteja, saati tulevia luokkakavereita.



Mutta ihan toisin päin, en mäkään olisi ikinä kehdannut valittaa väsymystä naapurille kun mulla oli 2-v ja vauva, vaikka välillä väsyttikin. Naapurilla kun oli 1,5v, todella huonosti nukkuvat kaksosvauvat ja vaikeavammainen 10 v esikoinen. Kyllä mä pidin turpani rullalla ja otin aina kun pystyin sitä 1,5-v ikäistä meille leikkimään.

Jos ystäväsi on sinun ongelmiasi kohtaan empaattinen, miksi ihmeessä et kykene samaan. Jos sinulla on syöpä ja ystäväsi on tukenut sinua, miksi et tue häntä nyt, kun hänellä on flunssa ja se sotkee hänen tarkkaan määriteltyä elämäänsä. Ei se, että olet ystävällesi empaattinen, vähennä syövän merkitystä. Se vain tarkoittaa sitä, että ymmärrät myös arjen hankaluuksia.



Jos taas ystäväsi ei millään tavalla osoita myötätuntoa tai tukea sinun ongelmasi suhteen, niin ei hän sitä tukea ansaitse itsekään.



Minä en vain ymmärrä, miksi jotkut ongelmat ovat elämässä vakavampia kuin toiset. Minun hyvä ystäväni kuoli syöpään ja heti perään isälläni todettiin syöpä. Myös hän menehtyi kaksi kuukautta diagnoosin jälkeen. Kaverillani todettiin synnytyksen jälkeinen masennus. Olisiko pitänyt todeta kaverilleni, että oletpa ainakin elossa ja että älä valita turhasta? Kun se pienikin juttu voi muodostaa aika isoja virtoja ja vaikuttaa monen ihmisen elämään pysyvästi.

esim. mä en oo puhunu kuin muutamalle harvalle ja valitulle. Sen takia jotkut sellaiset, jotka aina valittavat elämänsä kurjuutta voivat pitää mitättöminä mun niitä ongelmiaa, joista puhun ääneen. Kun he eivät tunne mua kunnolla eivätkä tiedä, et mulla on ollu aika paljon isommat romahdukset kuin heillä. En vaan viitti puhua sellaisille, joilla ei ole vastaanottokykyä.



Että tällainen näkökulma.

mieltä nro ysin kanssa. Ap, miten ne muiden sinun mielestäsi pienet ongelmat ovat sinulta pois? Varmasti maailmasta löytyy paljon pahempiakin kohtaloita kun sinun on joten tuolla logiikalla et sinäkään saa valittaa tipan tippaa. Kaikilla meillä on omat harmimme eikä niiden luokitteleminen vähennä niiden määrää mitenkään. Miksi on niin niin vaikeaa olla empaattinen ihan oikeasti?

Kaverillani todettiin synnytyksen jälkeinen masennus. Olisiko pitänyt todeta kaverilleni, että oletpa ainakin elossa ja että älä valita turhasta? Kun se pienikin juttu voi muodostaa aika isoja virtoja ja vaikuttaa monen ihmisen elämään pysyvästi.

Tottakai synnyksen jälkeisestä masennuksesta saa valittaa vaikka toisella olisi kuollut koko suku! Mutta kun asia on tasoa (täysin keksitty esimerkki) mulla on elämä pilalla kun ei ole autoa ja kaveria rassaa niin kun hieno auto onkin beige kun harmaa olisi ihanin ja pitäiskö vaihtaa kun egoni ei mahdu tuon väriseen!

Mutta jos itsellä on ollut vaiketa ja on ehkä edelleen, ei vaan jaksa olla empaattinen jollekin, joka valittaa ns pikkumurheitaan. Tai korjataan, että kaikki eivät jaksa, joku ehkä jaksaa.

mieltä nro ysin kanssa. Ap, miten ne muiden sinun mielestäsi pienet ongelmat ovat sinulta pois? Varmasti maailmasta löytyy paljon pahempiakin kohtaloita kun sinun on joten tuolla logiikalla et sinäkään saa valittaa tipan tippaa. Kaikilla meillä on omat harmimme eikä niiden luokitteleminen vähennä niiden määrää mitenkään. Miksi on niin niin vaikeaa olla empaattinen ihan oikeasti?

mulla on kyllä suuria ongelmia, mutta on myöskin pieniä, jotka muuttuvat suuriksi. Esim. olen "yliherkkä" kosketukselle ja joskus vaan keittää yli, kun joku koskee koko ajan. Tuntuu pahalta.



Ehkä toiselle se pieni ongelma on suurempi kuin luulet?

mun mies jätti minut ennen vauvan ristiäisiä ja siitä saakka olen kasvattanut lasta yksin (yli 10 vuotta jo).



Olen kaverini tuki ja turva siinä mielessä että aina kun hänellä menee miehensä kanssa huonosti, tulee purkamaan sitä minulle. Saunotan ja kuuntelen kaverin jutut enkä oikeastaan kerro edes omaa mielipidettäni asiaan vaan myötäilen kaverin juttuja.



Eikö teiltä muilta riittäisi empatiaa tässäkään tilanteessa? Ei ole multa pois että kaveri haluaa vuodattaa ongelmiaan, ehkä joskus saan takaisin päin itsekin, ehkä en.

Minä en tässä tilanteessa jaksaisi. Tokaisin, että ole iloinen, kun sinulla on mies. Mutta ihmiset ovat erilaisia. Ehkä minäkin joskus jaksan.

t. 7 (se jolta kuoli mies)

mun mies jätti minut ennen vauvan ristiäisiä ja siitä saakka olen kasvattanut lasta yksin (yli 10 vuotta jo).

Olen kaverini tuki ja turva siinä mielessä että aina kun hänellä menee miehensä kanssa huonosti, tulee purkamaan sitä minulle. Saunotan ja kuuntelen kaverin jutut enkä oikeastaan kerro edes omaa mielipidettäni asiaan vaan myötäilen kaverin juttuja.

Eikö teiltä muilta riittäisi empatiaa tässäkään tilanteessa? Ei ole multa pois että kaveri haluaa vuodattaa ongelmiaan, ehkä joskus saan takaisin päin itsekin, ehkä en.

mun mies jätti minut ennen vauvan ristiäisiä ja siitä saakka olen kasvattanut lasta yksin (yli 10 vuotta jo).

Olen kaverini tuki ja turva siinä mielessä että aina kun hänellä menee miehensä kanssa huonosti, tulee purkamaan sitä minulle. Saunotan ja kuuntelen kaverin jutut enkä oikeastaan kerro edes omaa mielipidettäni asiaan vaan myötäilen kaverin juttuja.

Eikö teiltä muilta riittäisi empatiaa tässäkään tilanteessa? Ei ole multa pois että kaveri haluaa vuodattaa ongelmiaan, ehkä joskus saan takaisin päin itsekin, ehkä en.

olisi tolkullisia. Mutta jos kaveri valittaisi että voi vitsi kun toi Vesa-Petteri ei halua käydä taidenäyttelyssä katsomassa venäläisiä impressionisteja, tämä oikeasti rassaa suhdettamme blaa blaa blaa mä en kestä blaa blaa miksi en saanut toisenlaista miestä blaa blaa.

t. tuo yksi jolla on vaikeauksia kaverin kanssa