Imetys epäonnistui - miten yli surusta?

Aika yllättävän monta vastausta lyhyessä ajassa. En ajatellutkaan että imetysongelmat vois olla näin yleisiä..

Tiedän toki että korvikkeella kasvaa terveitä lapsia, ja tämä syyllisyys on ihan irrationaalista jota en mitenkään pysty järkisyillä vähentämään. Olen pumpannut maitoa, mutta en meinannut saada sillä juuri mitään ulos ja maitomäärät ei koskaan edes nousseet kovin suuriksi - kunnes sitten loppuivat. Nyt mennään kokonaan tuttelilla, lapsi on 6 viikkoa.

Ehkä tähän tosiaan aika auttaa. Minua ei kukaan ole syyllistänyt, kertaakaan, toisin kuin tätä yhtä kirjoittajaa. Kamalaa kohtelua. :(

ap.

tuo kirjoittamasi, ja monen muunkin kirjoittamat viestit kuulostavat kamalalta! Suomessa näköjään aivopestään äidit ja järkyttävällä tavalla! Kenen etu se oikein on että äitejä syyllistetään ja arvostellaan asiasta kuin asiasta. Se imettää kuka pystyy, ja kuka ei pysty, ei imetä. Tämän ei pitäisi olla tämän hankalampaa, mutta sitä se näköjään on. Imetykselle laitetaan suhteettoman suuri arvo, se on kuin henki ja elämä. Ei hitto!



Minä sain aikani itse todella hyvän neuvon serkultani, älä ajattele imetystä (lapsi ei ollut vielä syntynyt), se joko onnistuu tai se ei onnistu, mutta älä ajattele sitä, äläkä stressaa siitä. No ei se minullakaan onnistunut kun lapsi oli pienikokoinen ja unelias. Pumppasin 6 vko, en jaksanut kauempaa (sen jälkeen vielä osittain), en kerta kaikkiaan jaksanut sitä että olin aamulla ensimmäisenä ylhäällä ja illalla viimeisenä pumppaamassa. Ajattelin että minä en jaksa, ja lopetin, enkä edes tuntenut kuin hetken verran huonoa omaatuntoa. Itselle pitäisi osata olla armollinen eikä kantaa kaikkia maailman murheita hartioillaan. Helppo sanoa, mutta niin se menee. Tsemppiä ap ja muutkin imetysongelmien kanssa painivat, elämässä on tärkeämpiäkin asioita.

ja imetys on ollut minulle tärkeätä. Minusta kuitenkin asiat pitää ottaa niinkuin ne ovat. Jos imetys ei onnistu syystä tai toiseesta on parempi jos voi ajatella olevansa silti hyvä äiti. Korvike on hyvä vaihtoehto silloin kun ei oikeasti voi imettää! Tärkeintä on, että muuten pidät vauvaa paljon lähellä, myös ihokontaktissa. Esim. kotona voit kantaa vaikka ilman paitaa välillä jos vauva näin viihtyy ja itsellesi ok. Asian yli voi olla vaikea päästä mutta suosittelen, että mietit miten läheisyyttä anntat vauvallesi, esimerkiksi vauvahieronta ym. jutut ovat tähän erinomaisia.



Toivottavasti pääset asian yli, lapsellesi olet äitinä yhtä rakas imetät tai ei.

Ja aikuistu.

Ajattele nyt vauvasi parasta eli hän saa yhtälailla tarpeeksi ruokaa pullosta korvikkeen muodossa! Hän myös tarvitsee päästään terveen äidin, joten lopeta tuo itsesääli ja keskity huolehtimaan lapsestasi!



t. imettämistä inhoava,mutta ei todellakaan epäonnistunut äitinä mitenkään sen takia!

sure pois vaan. Aika auttaa vain jos pystyt hyväsymään ja antamaan tilanteen anteeksi.

Mulla eka epäonnistui, sen jälkeen aina onnistunut

oli ihan hyvä, läheinen ja mukava vuorovaikutustilanne. Siinä on omat hyvät puolensa. Itse en näe imetystä tuolta kannalta. Mulle merkitys on siinä maidossa, ei tilanteessa. itekin kerran epäonnistunut

etuja ei kukaan asiaan perehtynyt voi kiistää mutta miksi tuntea syyllisyyttä asiasta johon ei ole voinut vaikuttaa? En ymmärrä. Inhottavaa kun usein ne tuntevat syyllisyyttä joilla ei ole ollut vaihtoehtoa ja ne joiden tulisikin tuntea omantunnon pistos eivät joko käsitä tai välitä. Mielestäni tuo syyllisyyden tunteminen toisaalta siis kertoo hyvästä äitiydestä jossa lapsen edun ajatellaan olevan ensisijaista. Pelko tulevasta on kuitenkin turhaa ja tulevaisuus muutenkin asia johon et voi tällä hetkellä tuolta osin vaikuttaa. Vauvan etu on nyt äidin katseen suuntaaminen niihin muihin tuleviin ongelmien ennaltaehkäisemisiin! :)

ole ihanaa että juuri sinunlaisillesi korvikkeen olemassaolo on aivan mahtava juttu! Eli tilanteeseen jossa äiti ei pysty imettämään. Kurjaa kun siitä on nykyään tullut kaikkien "oikeus" syistä huolimatta.

Esikoista onnistuin imettämään osittain 2,5kk. Seuraavat ovat saaneet rintamaitoa 7kk, 11kk ja neljännen imetys vielä menossa, nyt 9kk.



MUTTA on ollut ihanaa seurata esikoisen kehitystä. On kehittynyt lapsistamme nopeiten. Taitaa tulla perheensä priimus, ellei jopa luokkansakin. Haluaa hammaslääkäriksi :) Ja on meidän lapsista kaikista terveimpänä pysynyt!

Imetys epäonnistui, enkä meinaa päästä asiasta yli. Asiaa ei yhtään auta se, että imetyksen vaikeudet olivat sellaisia, johon en itse voinut vaikuttaa. Koen syyllisyyttä, ja minusta tuntuu että minulta on riistetty jotain hyvin arvokasta vauvan alkuajoista. Vauvan ruokkiminen pullolla ei ole mikään myönteinen vuorovaikutustilanne koska en vain osaa olla ajattelematta, että vauvan pitäisi saada imetystä (mitä sen pitäisi olla kuitenkin), ja koen että minun pitäisi jotenkin osata hyvittää imetyksen epäonnistuminen.

Nämä tunteet eivät meinaa laimeta millään enkä tiedä miten käsitellä asiaa, ettei tämän seurauksena tule sitten jo isompiakin ongelmia.

Miten te muut olette päässeet asian yli? Auttaako vain aika?

ihmeen surusta?

Pullosta maitoa pikkuisella ja se siitä.

Jätä ne tunteet nyt vähän vähemmälle...

selviämään mistään OIKEISTA vastoinkäymisistä sen lapses kanssa tulevaisuudessa. Ja niitä LAPSEEN LIITTYVIÄ vastoinkäymisiä tulee IHAN KAIKILLE.

aivan täysin. Kaikki sympatiat sinulle ja vauvallesi! Yritä nyt keskittyä nauttimaan vauvastasi, vain aika parantaa haavat, ei mikään muu. Tämä palsta on aika väärä paikka purkaa imetys asioita, saat turhan paljon ilkeitä kommenteja. Suosittelen Maitolaituria, itse sain omiin mietintöihini sieltä parhaan tuen. Hyvää kevään jatkoa :)

Lapsi ei taatusti tule myöhemmin syyllistämään sinua siitä, että imetys epäonnistui. Päin vastoin.



Olen itse monesti ajatellut omaa äitiäni. Hän ei voinut imettää minua rintasyövän takia. Vaikka syy oli näinkin painava, äiti kuulemma tunsi imettämättömyydestä surua.



Mutta minun ainoa tunteeni häntä kohtaan tässä asiassa on kiitollisuus. Äiti on hoitanut ja rakastanut minua, ja minusta on kasvanut onnellinen ja terve aikuinen. En todellakaan ymmärrä, mitä imettäminen olisi tässä yhtälössä muuttanut parempaan.



Oikeasti ei ole mitään väliä, saako vauva ruokansa rinnasta vai pullosta. Ja näin sanon, vaikka itse olen varsin imetysmyönteinen (en kuitenkaan pullokielteinen, ehkä siinä on jutun ydin)!

En ole IKINÄ törmännyt tällaiseen asenteeseen ja käyttäytymiseen? Ystävät sanoo näin? Ja hiekkalaatikolla joku alkaa paasaamaan? Siis mistä ihmeestä löytyy näin urpoa porukkaa.

Sun lapsi saa ruokaa ja voi hyvin. Get over it.

Mulle on jopa ihmiset joita olen pitänyt ystävinä tehneet selväksi et se on mun lapselle tulee allergioita,astmaa,hengitysinfektioita yms.enemmän kuinn heidän täysimetetyille lapsille.Taloyhtiön hiekkalaatikolla ei käydä enää ikinä kun yks puolituttu äiti siellä sanoi et esim. ADD ja ADHD laukeaa useimmin lapsille jotka ei ole saaneet äidinmaitoa.Kyllähän mä järjellä tajuan et enhän voinut nälkään tappaa vauvaa mut ei mun itsetunto ole niin hyvä et pystyn kuunteleen mitä tahansa.

MUTTA älä ajattele pulloruokinnan olevan ei-myönteinen vuorovaikutustilanne, sillä jos näin ajattelet, siltä se varmasti vauvasta tuntuu.



Imetys on loppujen lopuksi ruokkimista, sama asia siis kuin pulloruokinta.

imetyksen epäonnistumiseen, en voi olla kommentoimatta tuota sairausasiaa... Kyllä se kuulkaa niin on, että alttius sairasteluun on suurimmalta osin geneettinen juttu. Oma esikoiseni on pulloruokittu, eikä todellakaan ole ollut sairasteleva lapsi, vaan terve, tasapainoinen ja tällä hetkellä erittäin fiksu koululainen. Toisaalta tunnen useita sairastelevuuteen taipuvaisia rintaruokittuja lapsia. Enkä nyt oman otokseni perusteella heitä tuota geneettisyysjuttua kehiin, vaan ihan olen siitä lukenut popularisoitua tutkimustietoa, jonka oma maalaisjärkeni vahvistaa.

Kyllä pulloruokintakin voi olla ihana vuorovaikutushetki. Ota vauva lähelle kainaloosi, katsele häntä ruokkiessa silmiin ja juttele mukavia. Yhtä lailla äiti voi olla läsnä- tai poissaoleva pullon kuin tissinkin kera.

Olen itse imettänyt ekaa lastani 2,5 kk (sai myös korviketta noin kuukauden vanhasta ja rintamaitoa pullosta jo aiemmin), toista 6 kk (ei korvikkeita ja pulloa kuin ihan loppuajasta) ja kolmatta 9,5 kk (pelkkää rintamaitoa- vain ja ainoastaan tissistä toki puolivuotiaasta eteenpäin soseita). Nyt minulla on pari kuukautta vanha vauva, joka juo suunnilleen puolet ja puolet korviketta ja puolet lypsettyä maitoa pullosta ja rinta kelpaa vain kerran yössä. Minusta kaikki on mennyt jokaisen lapsen kohdalla oikein hyvin enkä pode huonoa omaatuntoa tms. vaikka olenkin kohdellut lapsiani näin eriarvoisesti imetyksen suhteen.

"En saanut alennusmyynnistä haluamaani mekkoa, miten ikinä selviän tästä surusta!" -ihmisiä. Keskenkasvuisia ja naurettavia.