Huhhuh--Mistä noita SUORITTAJAäitejä tulee?
Olen tutustunut kahteen uuteen äitiin, jotka molemmat ovat LTO:ita koulutukseltaan. Molempien lapset on nyt n. vuoden.
Noh, täysimetys on hieno juttu. Perhepetikin on hieno juttu.
MUTTA kun ollaan jo sellaisia, että lapsella ei saa olla sitteriä, leikkikaarta, hyppykiikussa ei saa olla edes kyläpaikassa minuuttia jne.. koska ne joidenkin tutkimusten mukaan on haitaksi ja saattaa vaikuttaa vuorovaikutukseen ym.
KAIKKI ruoka on luomua ja toinen äiti pauhasi minulle kuinka allergiat johtuu ravinnosta ja että hän ainakin ostaa luomua. Se, että kaupasta ei löytynyt kuin ulkomaisia kasviksia oli hirveä juttu, kun itsetehtyihihn soseisiin piti laittaa KERRAN ulkomaisia vihanneksia.
Jne. jne.. mistä tällainen suorittajuus, täydellisyyteen pyrkiminen johtuu?
Oikeasti, lapsen paras on tärkeä asia, mutta joillakin se menee överiksi ja ainakin mulla tulee ihan hiki ja ahdistunut olo tuollaisten seurassa!
Kommentit (54)
b) Jos joku ei laita lastaan hyppykiikkuun, on se niuhottamista siksi, että oma ratkaisu (hyppykiikkuun laittaminen) näyttää silloin huonolta äitiydeltä.
Ei se ole niuhottamista ettet laita omaa lastasi hyppykiikkuun. Se on niuhottamista ja erittäinepäkohteliasta, jos annat ymmärtää että se riippukiikkuun lapsensa laittanut äiti tekee jotain väärin. Mikään tutkimus ei näytä, että siitä 5min riippukeinuilusta olisi jotain haittaa. -äiti jolla ei ollut myöskään riippukeinua
ajattelin jo, eikö kysyjä saa asiallista vastausta ollenkaan.
lisään vielä a) kohtaan, että jotkut vauvat ihan viihtyvät hyppykiikussa, hyppelevät ja nauravat. Ja joku äiti saattaa ilahtua lapsensa silminnähtävästä ilosta ja naurusta.
Noissa keinuissa ja kävelytuoleissa on se huono juttu, että joidenkin tutkimusten mukaan pitkään käytettynä saattavat ehkä mahdollisesti viivästää motorista kehitystä. Jotkut äidit sitten hysteerisesti näitä lukevat eivätkä tosiaan uskalla laittaa vauvaansa edes 5 minuutiksi. Ja samoin arvostelevat muita.
Yleisesti ottaen muiden äitiyden arvosteleminen on yleistä, joskin vastenmielistä ja kertoo lähinnä arvostelijasta itsestään ja hänen epävarmuudestaan.
ei vielä ole lapsia, joten valaiskaa vähän: jos jossain ihan oikeassa ja vakavassa tutkimuksessa on todettu, että vaikkapa hyppykiikku ei ole hyväksi lapsen motoriselle (?) kehitykselle, niin miksi se a) sellainen pitää hankkia ja b) on noloa niuhottamista, jos ei halua laittaa lastaan hyppykiikkuun.
Tässä vastaus: a) Hyppykiikku hankitaan helpottamaan lapsiperheen arkea kun äiti ei jaksa pitää vauvaa koko ajan sylissä. Jotkut vauvat alkavat huutamaan heti pää punaisena jos heitä ei kanneta ja järjestetä riittävän viihdyttävää tekemistä. Hyvän viihdykkeen kanssa saattavat jaksaa itsekseen jopa 5 minuutti. b) Jos joku ei laita lastaan hyppykiikkuun, on se niuhottamista siksi, että oma ratkaisu (hyppykiikkuun laittaminen) näyttää silloin huonolta äitiydeltä. Yleensäkin sellainen äiti, joka jaksaa hyvin hoitaa lapsiaan ja vielä nauttii siitä, saa usein kuulla olevansa kauhea suorittaja jolla ei ole maalaisjärkeä. t. 2 pojan äiti
Nyt sain lukea, että olen huono äiti, koska kaikki 3 lastani ovat olleet hyppykiikussa... ok.
Ihme kriteerit täällä on huonolle vanhemmuudelle... Keskimmäinen oli siinä kiikussa vielä tosi paljon. Ihan normaali esiteini tuosta on tullut. Oikein liikunnallinen ja kävelemäänkin oppi aikaisimmin kaikista kolmesta.. Noh, kyllä se varmaan se kehityksen vinoutuneisuus sitten jossakin vaiheessa tulee ilmi.. Mitenhän sen sitten vain yhdistäisi tuohon hyppykiikkuun..
Hän on elto :)
Esikoisen aikaan ihan älytön draivi juuri kaikessa tuossa suorittamisessa. Hänen kanssaan ei voinut keskustella mistään muusta kuin vauvasta. Hän oli vauvakuumeillut melkeen 10v. kunnes sitten viimein sai esikoisen jota hoiteli kuin kukkaa kämmenellä. Nyt lapsia on kolme ja meno rauhoittunut :)
Kukin tyylillään, ei kai moisista kannata ärsyyntyä.
oli juurikin se, että ei voida edes yhtä ainoaa kertaa laittaa kyläpaikassa omaa lasta hyppykiikkuun. Eikä tämäkään vielä mitään, mikään pakkohan ei ole, mutta jos kieltäytymistä säestää ylemmyydentuntoinen opastaminen hyppykiikun haitallisuudesta, niin onko se ihme, että hyppykiikun kotiinsa hankkinutta alkaa ärsyttää?
Näistä suorittajaäideista sitten yleisemmin sellainen huomio, että useat heistä pönkittävät saarnoilla omaa epävarmuuttaan. Usein se tuntuu olevan kovin kovin tärkeää, että kaverit tietävät, että kestoja käytetään ja soseet väännetään itse luomuvihanneksista. Kyllä minäkin ostan kaiken mahdollisen luomuna, käytin kestoja ja soseitakin keittelin, mutta enpä tullut tästä äitiringeissä maininneeksi.
Ja jos nämä pinkoäidit todella suorittavat äitiyttä yhtä pedanttisen täydellisesti kuin antavat ymmärtää, ovat kyllä matkalla pikavauhtia burnoutiin. Toki joku saattaa kokea imettämisen, perhepedin, kantoliinat jne. elämäänsä helpottavaksi tekijäksi.
Vielä enemmän ihmettelen tosin niitä äitejä, jotka ovat valmiit uhraamaan oman hyvinvointinsa ja parisuhteensa näiden oikein tekemisten takia. Esim. imetetään kivusta itkien sata kertaa yössä ja ollaan niin väsyneitä ettei mistään tule mitään, kun imetystä ei vaan saa lopettaa ennen puolta vuotta (jos sillonkaan).
Tai ei voida laittaa lasta koskaan hoitoon ennen kouluikää vaikka hoitajia olisi ja oma liitto natisisi liitoksissaan.
Tai häädetään mies sängystä vauvan tieltä vaikka tilanne olisi se, että muuloin ei seksiä voida harrastaa kuin iltaisin sängyssä.
Tai kilahdetaan mummoille ja ukeille ja torjutaan kaikki tarjoittu apu, jos eivät pidä pilkulleen kiinni kaikista mahdollisista säännöistä ja käytännöistä (erityislasten kohdalla asia voi olla eri).
Olen itse vegaani joten ymmärrän kyllä periaatteellisuuden merkityksen. Pidän tehotuotantoa eettisesti vääränä joten en halua sitä tukea ostovalinnoillani. Näissä lastenhoito jutuissa harvemmin kuitenkaan on kysymys ihan elämästä ja kuolemasta, joten jos panoksena on oma mielenterveys tai avioliitto niin ehkä voisi vähän hellittää...?
En tosin syytä pelkästään näitä äitejä itseään. Nykyisessä asiantuntijatiedon maailmassa varsinkiin nuoriin äiteihin kohdistuu aikamoisia paineita.
Kunpa vaan ymmärtäisivät, että satunnainen karkki tai pulla, tai pari kertaa vuodessa tapahtuva hoitoonjättäminen (tuttujen ihmisten luokse), tai edes se pahamaineinen tutteli ei tapa lasta, eikä tee läheskään niin suurta vahinkoa kuin yliväsyneet ja kireät vanhemmat, joiden elämässä ei ole sisältöä ja jotka ovat siksi onnettomia. Toki, jos joku voi nämä kriteerit täyttää ja olla silti onnellinen ja tyytyväinen, niin mikä jottei :)
Yleisesti ottaen muiden äitiyden arvosteleminen on yleistä, joskin vastenmielistä ja kertoo lähinnä arvostelijasta itsestään ja hänen epävarmuudestaan.
:)
kiikkuvastaajille. Meillä on vauva ja luin vasta nyt, että hyppiksestä olisi haittaa. Olisipa ollut ikävää, jos olisi saanut asiasta kysyä vasta, kun "on kasvattanut useamman lapsen isoksi" :)
ajattelin jo, eikö kysyjä saa asiallista vastausta ollenkaan.
lisään vielä a) kohtaan, että jotkut vauvat ihan viihtyvät hyppykiikussa, hyppelevät ja nauravat. Ja joku äiti saattaa ilahtua lapsensa silminnähtävästä ilosta ja naurusta.
Noissa keinuissa ja kävelytuoleissa on se huono juttu, että joidenkin tutkimusten mukaan pitkään käytettynä saattavat ehkä mahdollisesti viivästää motorista kehitystä. Jotkut äidit sitten hysteerisesti näitä lukevat eivätkä tosiaan uskalla laittaa vauvaansa edes 5 minuutiksi. Ja samoin arvostelevat muita.
Yleisesti ottaen muiden äitiyden arvosteleminen on yleistä, joskin vastenmielistä ja kertoo lähinnä arvostelijasta itsestään ja hänen epävarmuudestaan.
ei vielä ole lapsia, joten valaiskaa vähän: jos jossain ihan oikeassa ja vakavassa tutkimuksessa on todettu, että vaikkapa hyppykiikku ei ole hyväksi lapsen motoriselle (?) kehitykselle, niin miksi se a) sellainen pitää hankkia ja b) on noloa niuhottamista, jos ei halua laittaa lastaan hyppykiikkuun.
Tässä vastaus: a) Hyppykiikku hankitaan helpottamaan lapsiperheen arkea kun äiti ei jaksa pitää vauvaa koko ajan sylissä. Jotkut vauvat alkavat huutamaan heti pää punaisena jos heitä ei kanneta ja järjestetä riittävän viihdyttävää tekemistä. Hyvän viihdykkeen kanssa saattavat jaksaa itsekseen jopa 5 minuutti. b) Jos joku ei laita lastaan hyppykiikkuun, on se niuhottamista siksi, että oma ratkaisu (hyppykiikkuun laittaminen) näyttää silloin huonolta äitiydeltä. Yleensäkin sellainen äiti, joka jaksaa hyvin hoitaa lapsiaan ja vielä nauttii siitä, saa usein kuulla olevansa kauhea suorittaja jolla ei ole maalaisjärkeä. t. 2 pojan äiti
Yleisesti ottaen muiden äitiyden arvosteleminen on yleistä, joskin vastenmielistä ja kertoo lähinnä arvostelijasta itsestään ja hänen epävarmuudestaan.
:)
Mikä aloituksen esimerkeissä on niin suorittamista? Nuohan ovat ihan tavallisia tavallisen äidin valintoja, jotka ovat kaiken lisäksi helppoja toteuttaa.
Mistä sitten tulee alisuoriutujaäitejä, jotka eivät ikinä tsemppaa missään, koeta olla missään hyviä rai tee mitään lastensa parhaaksi?
Ihme höyryämistä, minusta nuo on ihan tavallisia järkivalintoja.
Vielä enemmän ihmettelen tosin niitä äitejä, jotka ovat valmiit uhraamaan oman hyvinvointinsa ja parisuhteensa näiden oikein tekemisten takia. Esim. imetetään kivusta itkien sata kertaa yössä ja ollaan niin väsyneitä ettei mistään tule mitään, kun imetystä ei vaan saa lopettaa ennen puolta vuotta (jos sillonkaan).
Tai ei voida laittaa lasta koskaan hoitoon ennen kouluikää vaikka hoitajia olisi ja oma liitto natisisi liitoksissaan.
Tai häädetään mies sängystä vauvan tieltä vaikka tilanne olisi se, että muuloin ei seksiä voida harrastaa kuin iltaisin sängyssä.
Tai kilahdetaan mummoille ja ukeille ja torjutaan kaikki tarjoittu apu, jos eivät pidä pilkulleen kiinni kaikista mahdollisista säännöistä ja käytännöistä (erityislasten kohdalla asia voi olla eri).
Olen itse vegaani joten ymmärrän kyllä periaatteellisuuden merkityksen. Pidän tehotuotantoa eettisesti vääränä joten en halua sitä tukea ostovalinnoillani. Näissä lastenhoito jutuissa harvemmin kuitenkaan on kysymys ihan elämästä ja kuolemasta, joten jos panoksena on oma mielenterveys tai avioliitto niin ehkä voisi vähän hellittää...?
En tosin syytä pelkästään näitä äitejä itseään. Nykyisessä asiantuntijatiedon maailmassa varsinkiin nuoriin äiteihin kohdistuu aikamoisia paineita.
Kunpa vaan ymmärtäisivät, että satunnainen karkki tai pulla, tai pari kertaa vuodessa tapahtuva hoitoonjättäminen (tuttujen ihmisten luokse), tai edes se pahamaineinen tutteli ei tapa lasta, eikä tee läheskään niin suurta vahinkoa kuin yliväsyneet ja kireät vanhemmat, joiden elämässä ei ole sisältöä ja jotka ovat siksi onnettomia. Toki, jos joku voi nämä kriteerit täyttää ja olla silti onnellinen ja tyytyväinen, niin mikä jottei :)
Ylläoleva kiteyttää paremmin kuin hyvin sen mitä minäkin ihmettelen näissä ns "superäideissä". Tuttavapiirissä on muutama tällainen. Ja täällä palstalla tuntuu roikkuvan sellaisia enemmänkin :)
Toki joku saattaa kokea imettämisen, perhepedin, kantoliinat jne. elämäänsä helpottavaksi tekijäksi.
No niinpä! Oletteko ajatelleet tätä?
Sitä paitsi hyppykiikku näyttää niin urpolta missä tahansa sisustuksessa ja maksaa, joten emme sitä todellakaan osta. Että se siitä suorittamisesta.
sen joka tapauksessa kuullut.
Rolf
Siis se pointti ei ole mitä sinä teet tai missä sinun lapsesi aikaansa viettää eikä edes minkälaista ravintoa lapsesi saa vaan kuvitelma siitä, että SINUN tapasi on se ainoa oikea ja muut vanhingoittavat lastaan ja ovat väärässä ja alisuoriutuja äitejä.
Anna kaikkien kukkien kukkia, kunhan ei ole kyse lapsen TODELLISESTA laiminlyönnistä.
Mikä aloituksen esimerkeissä on niin suorittamista? Nuohan ovat ihan tavallisia tavallisen äidin valintoja, jotka ovat kaiken lisäksi helppoja toteuttaa.
Mistä sitten tulee alisuoriutujaäitejä, jotka eivät ikinä tsemppaa missään, koeta olla missään hyviä rai tee mitään lastensa parhaaksi?
Ihme höyryämistä, minusta nuo on ihan tavallisia järkivalintoja.
Toki joku saattaa kokea imettämisen, perhepedin, kantoliinat jne. elämäänsä helpottavaksi tekijäksi.
No niinpä! Oletteko ajatelleet tätä?
Sitä paitsi hyppykiikku näyttää niin urpolta missä tahansa sisustuksessa ja maksaa, joten emme sitä todellakaan osta. Että se siitä suorittamisesta.
Vaadin itseltäni täydellisiä suorituksia töissä ja suoritan myös koko ajan lisää opintoja. Niissä suoritusten tulee olla kiitettävää tasoa. Panostan myös mm. omaan ulkonäkööni (kroppa kunnossa, ei mitään ylimääräistä) sekä kodin sisustukseen ja siisteyteen. Miehestäni pidän myös hyvää huolta, jotta hän saa keskittyä omaan uraansa. Meillä on myös lapsia, jotka olen kasvattanut täysjärkisiksi ja kunniallisiksi kansalaisiksi ihan omaa järkeä käyttäen. Koskaan en ole yhtään kasvatusopusta tms. lukenut vaan aina menty niin kuin itsestä tuntuu parhaimmalta.
Kun nyt mietin esim. omien lasteni ja sitten ap:n kuvailemien suorittajaäitien lasten käyttäytymistä, niin pitää sanoa, että tajuan onnistuneeni myös tässä asiassa. Meidän lasten kanssa kehtaa ja voi mennä paikkaan kuin paikkaan, koska osaavat hyvät käytöstavat, odottavat vuoroaan (mikä on todellakin ongelma monen curlingäidin lapselle!), istua nätisti paikoillaan, eivät mölyä ja valita, jos koko ajan joku ei ole kiinnittämässä heihin huomiota tai sättäämässä vieressä ("onko kulta hiki, onko kulta jano, juo kulta vähän, onko kulta pissahätä, onko kulta nälkä...") ja tarjoomassa virikkeitä.
Että sitä suorittajaäitiyttäkin on niin monenlaista. Ja toiset siinä onnistuu, toiset ei ;)
on tällainen mölyämätön suorittajaäidin lapsi. Hänellä on koko ajan epämääräisiä vatsaoireita ja hän valehtelee äidilleen jatkuvasti. On todella yksinäinen, koska muut äidit eivät jaksa tätä suorittajaäitiä, joka suorittaa sitten myös lapsensa kaverisuhteissa jotain laudaturia häiriköiden suorituksillaan jatkuvasti meidän elämää.
niin ei enää tarvii puuttua esim. lasten kouluarvosanoihin, urheilusuorituksiin tms. Saavat tuoda kotiin ihan mitä arvosanoja tahansa. Riittää, että ovat itse tyytyväisiä ja ovat tehneet parhaansa. Jos sillä saa kutosen, niin se riittää myös äidille. Liikuntaakaan ei tarvii harrastaa, jos se ei kiinnosta. Yksi lapsista on myös ylipainoinen ja saa sitä ollakin. Jos sitten aikuisena haluaa laihduttaa, niin omapa on asiansa. Kaikilla on myös reippaasti kavereita.
Lapset sairastavat (ovat aina sairastaneet) vähän, osaavat tapella, riidellä ja roikkua toistensa hiuksissa täällä kotona, haukkuvat välillä äitinsä ihan tyhmäksi ja saavat muutenkin näyttää tunteensa sellaisina kuin ne ovat. Eipä sitten tarvii enää koulussa häiriköidä, kavereiden kanssa tapella tai mummoja potkia, kun kotona saavat olla tasan sitä mitä ovat.
Toisin kuin naapurin suorittajaluomuvarhainenvuorovaikutuseilapsiapäiväkotiin-äidin. Lapset purevat ja syljeskelevät kavereita pihalla, puhuvat kakkosluokkailaisena vielä lässyttämällä (eivätkä ole erityislapsia), ovat ruuan suhteen nirsoja ja kiukustuvat, jos ruoka ei ole pöydässä sillä hetkellä, kun he sitä vaativat. Eivät myöskään osaa kiittää, pyytää anteeksi saati kunnioittaa ketään.
Mut kukin taaplaa tyylillään :)
ap:lta tai keneltäkään muultakaan pois, jos joku haluaa olla tarkka?
Jokainen hoitaa lapsensa parhaaksi katsomallaan tavalla ja niin kauan kun lastensuojelulakia ei rikota, muiden asia ei ole arvostella.
Ei se ole niuhottamista ettet laita omaa lastasi hyppykiikkuun. Se on niuhottamista ja erittäinepäkohteliasta, jos annat ymmärtää että se riippukiikkuun lapsensa laittanut äiti tekee jotain väärin. Mikään tutkimus ei näytä, että siitä 5min riippukeinuilusta olisi jotain haittaa.
-äiti jolla ei ollut myöskään riippukeinua