Voiko vanhemmalla iällä enää rakastua palavasti?

Nimimerkki juuri nyt palavasti rakastunut eronnut nainen.



Tämä on kypsää, viisasta rakkautta ja ehkä siksi parempaa kuin koskaan aiemmin.

Jos on ylittänyt iän kun seksiä ei enää harrasteta niin ei se kovin palavaa ole

Vastaan kyllä, Rakkastuin tulisen palavasti 34-vuotiaana. Kirjoittelimme ihan oikeita paperisia rakkauskirjeitä viikoittain, vaikka olikin netti. Lähetimme postikortteja. Mies palvoi minua viemällä shoppailemaan vaatteita ja huonekaluja. Osti omaan kotiinsa parisängyn minua ajatellen ja kalliit kylpytakit omiin naulakoihinsa myös lapsilleni (liikuttava yksityiskohta;) Hän hankki lapsilleni tietokoneen ja polkupyörät, minä jätin työni ja kotiseutuni muuttaakseni lopulta hänen luokseen.



Edelleenkin samanlainen suhde jatkuu. Mies tekee "vanhanaikaisesti" kaikkensa tarjotakseen vaimolleen ja lapsilleen ihanan kodin, minä teen kaikkeni jotta hänellä olisi ihanaa tulla kotiin töistä ja viettää aikaa kanssamme.



Olemme olleet yhdessä 8 vuotta ja yhä edelleen toista katsoessa tulee sellainen olo kuin olisi saanut jotain erikoislaatuiseb hyvää!



T: eronneet uusperheelliset, lapsia molempien liitoista + yhteiset

Mun isäni rakastui palavasti uudelleen leskenä 74v, olivat kuin teinit ainakin:) Ihana seurata sitä "seukkaamista" isän kuolemaan saakka. Olen niin onnellinen hänen puolestaan.



Itse löysin nuoruudenrakastettuni uudelleen nyt 50v - voi sitä kutinaa ja toisaalta tuskaa minkä nämä tunteet herättää meissä molemmissa!! Harmi vaan että olemme molemmat varattuja.... tästä ei vieläkään voi tulla mitään. Mutta ihanaa tietää että toinen rakastaa ja haluaa ja itse tuntee samoin.

Jos on ylittänyt iän kun seksiä ei enää harrasteta niin ei se kovin palavaa ole

iässä ei SUN mielestä seksiä enää harrasteta?

Pian kuitenkin tapasin nykyisen mieheni, ja kuului vain naps ja pam! Tunne ylitti kaikki siihen asti kokemani, en olisi voinut kuvitellakaan mitään sellaista kohdalleni. Olemme nyt naimisissa ja meillä on kaksi lasta. ensitapaamisesta tulee kesällä 12 vuotta.

enkä usko rakastuvanikaan. Seksiä on ollut ja hyvää.

Mutta josko jonkunlaisen elämänkaverin löytäisi?

Ikää 40+

Ap on aika nuori vielä mutta niin vanha että tiedän että varmasti ensirakkauden tapaista tunnetta ei enää tule..kai ;)Jotenkin vaan pelottaa jos en enää pysty rakastumaan.Siitä puuttuu joku joka ajaisi heidän luokseen,tuntuu että kukaan ei voi oikeasti ymmärtää minua ja historiaani. Kuka mies oikeasti haluaisi naisen jolla lapsia,exän kanssa ongelmia kun ei lasten tapaamiset suju niin kuin strömsössä (lupailen tapaamisia mutta usein joudun perumaan lupaukseni kun exä muuttaa suunnitelmia päivittäin). Mua hävettää tämä asunto kun tämä ei ole sisutettu hienosti (jep,sivuseikka tämä asunto edustaa mulle entistä luuseri elämää),olen joutunut luopumaan paljosta mutta asiat tulee muuttumaan ja voin jo syksyllä panostaa asuntooni .



Olen hyvännäköinen ja mua aika usein pyydetään johonkin miesten osalta mutta jarruttelen...ehkä pitäisi opetella repimään itsensä pois näistä arjen huolista ja oikeasti alkaa nauttimaan elämästä.

Ehkä en ole vaan valmis vielä uuteen suhteeseen,en tiedä,tahtoisin silti tuntea jotain kun tuntuu että kaikki tunteet kuollut johonkin menneeeseen.

sillä tottakai vanhempanakin vielä voi rakastua. Ei rakkauden tunteet pelkästään nuoruuteen kuulu, vaikka esim elokuvat ja kirjallisuus tätä mielikuvaa painottavatkin. Ihminen tuntee koko ikänsä tarvetta rakastua ja rakastaa ja olla rakastettu.



Itse tapasin nykyisen rakastettuni ja monella tapaa voi sanoa että elämäni miehen kun oli 39v, mies viisikymppinen. Fyysisesti tämä mies veti polvet veteliksi satakertaisesti voimakkaammin kuin mitä nuorempana ikinä olin kokenut, ja hänellä on lempeä huomaavainen luonne. En voisi olla onnellisempi. Nyt 5 v yhdessä ja parisuhde kukoistaa. Ainoa asia mitä suremme että emme tavanneet jo aikaisemmin... olisimme tahtoneet yhteisiä lapsia mutta ei enää tässä iässä ole realistista lähteä siihen rumbaan.

Ap on aika nuori vielä mutta niin vanha että tiedän että varmasti ensirakkauden tapaista tunnetta ei enää tule..kai ;)Jotenkin vaan pelottaa jos en enää pysty rakastumaan.Siitä puuttuu joku joka ajaisi heidän luokseen,tuntuu että kukaan ei voi oikeasti ymmärtää minua ja historiaani. Kuka mies oikeasti haluaisi naisen jolla lapsia,exän kanssa ongelmia kun ei lasten tapaamiset suju niin kuin strömsössä (lupailen tapaamisia mutta usein joudun perumaan lupaukseni kun exä muuttaa suunnitelmia päivittäin). Mua hävettää tämä asunto kun tämä ei ole sisutettu hienosti (jep,sivuseikka tämä asunto edustaa mulle entistä luuseri elämää),olen joutunut luopumaan paljosta mutta asiat tulee muuttumaan ja voin jo syksyllä panostaa asuntooni .

Olen hyvännäköinen ja mua aika usein pyydetään johonkin miesten osalta mutta jarruttelen...ehkä pitäisi opetella repimään itsensä pois näistä arjen huolista ja oikeasti alkaa nauttimaan elämästä.

Ehkä en ole vaan valmis vielä uuteen suhteeseen,en tiedä,tahtoisin silti tuntea jotain kun tuntuu että kaikki tunteet kuollut johonkin menneeeseen.

Kuulostaa silta etta et vaan itse ole viela valmis uuteen rakkauteen. Se ottaa aikansa, etta paasee menneesta yli ja sinuiksi oman historiansa kanssa. Montakin vuotta voi menna.

Mutta kuten monet on jo kirjoittaneet, siita ei ole kyse etteiko sita rakkautta voi loytya, ihan minka ikaisena vain! Sun tilanteessa se este on enempi oman paan sisalla, kun saan sen selvitettya niin kaikki on mahdollista.

Jos on ylittänyt iän kun seksiä ei enää harrasteta niin ei se kovin palavaa ole

iässä ei SUN mielestä seksiä enää harrasteta?

Hah hah haa! Ootko meinannut siis lopettaa seksin harrastamisen hieman ennen viisikymppisiäsi! *nauraa*



Onnea valitsemallasi tiellä. Mutta itse voin vakuuttaa että tossa iässä ne juhlat makkarissa vasta alkaa...

nauruun tuon numeron 12 kommentin seurauksena. Itse olen keski-ikäinen nainen ja nykyinen mieheni jo normaalin työeläkeiän ohittanut ja sen sanon, että ei ole nelikymppisten kanssa niin paljon lakanoita pöyhitty kun tässä suhteessa!



Olet nro 12 kuin eräs tuttavani, joka 60-vuotispäiviensä kynnyksellä totesi, että nyt vain ruvetaan kuolemaa odottelemaan.



Toivottavasti ette pitkästy ;)

[quote author="Vierailija" time="22.05.2011 klo 13:51"]

nauruun tuon numeron 12 kommentin seurauksena. Itse olen keski-ikäinen nainen ja nykyinen mieheni jo normaalin työeläkeiän ohittanut ja sen sanon, että ei ole nelikymppisten kanssa niin paljon lakanoita pöyhitty kun tässä suhteessa!

Olet nro 12 kuin eräs tuttavani, joka 60-vuotispäiviensä kynnyksellä totesi, että nyt vain ruvetaan kuolemaa odottelemaan.

Toivottavasti ette pitkästy ;)

[/quote]

Ei voi samalla tavalla kuin nuorena hormoninyrskyissä.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2011 klo 00:56"]

Niin,olen siis eronnut lasten isästä ja olen nyt paria miestä tavannut eron jälkeen ja huomannut etten tunne mitään.Innostun ja hihkun ilosta mutta parin viikon tapailun jälkeen ei kiinnosta mikään,ei tunnu miltään vaikka hauskoja miehiä ovatkin olleet.

Te eronneet ja vanhemmat naiset,oletteko voineet vielä rakastua uuteen mieheen yhtä palavasti kuin nuorempana?Kaipaan perhosia,rakkautta ja sitä tunnetta että olisi valmis antamaan kaikkensa toiselle...onko se enää edes mahdollistta kun järki toivottavasti tullut iän mukana hommaan mukaan??

[/quote]

No mun faija oli 74v kun rakastuii viimeisen kerran palavasti ja vietti ihanat 4 vuotta ystävättärensä kanssa.

Tähän kysymykseen haluaisin lisää vastauksia :)

Rakkaus 💙 on ihanaa 🥰