Tapaamisongelma...
Tilanne tämä : poika 2,5 v pelkää mennä isälleen, erottu ollaan puolisen vuotta sitten ja isä on tavannut lasta satunnaisesti, kuitenkin viikottain. Yötä ei ole ollut isällään.
Hakemiset olleet aina vaikeita, lapsi ripustautuu minuun ja itkun kanssa lähtee joka ikinen kerta. Luulin alkuun, että ajan kanssa helpottaa, mutta tuntuu, että pahemmaksi menee koko ajan, kun lapsi kasvaa.
Isä ei ole oikein koskaan osallistunut lapsen hoitoon eikä "osaa" olla lasten kanssa. Ja vähän väkinäistä on tapaamisten sopiminen ollut isän kanssa, ei kamalasti ikävöi lastaan, eikä kysele kuulumisia muutenkaan. Eli ei ole edes kiinnostunut lapsestaan.
Kuitenkin haluaisin,että lapsella olisi edes jollain tavalla isä, mutta taitaa olla mahdotonta...
Nyt suurin ongelma on tosiaan se, ettei uskalla mennä isälleen, en tiedä onko siellä ollessa käynyt jotakin, isä ei ainakaan myönnä. Mutta lapsen pelko on ihan todellista.
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä ???
Kommentit (3)
Vähän isommilla lapsilla se on yleinen huoli, jonka takia heitä pelottaa mennä isän luo. Jos tuossa voisi olla syytä, voisit kertoa lapselle, että sinulla on mukavaa puuhaa sillä aikaa ja että hän voi ihan rauhassa olla isän kanssa.
Tapaako lapsi koskaan isää niin, että sinäkin olisit paikalla? Voisiko se auttaa nyt aluksi?