Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mitä tehdä, kun 4-vuotias lyö vanhempiaan?

Vierailija
21.05.2011 |

Olemme kokeilleet jäähypenkkiä, etuuksien pois jättämistä, raivoamista, kiinni pitelemistä, itkemistä ja järkipuhetta. Mikään näistä ei ole auttanut yhtään, ongelma vain pahenee. Neuvolasta ei ollut apua.

Onko kellään kokemuksia, mitä tässä pitäisi tehdä? Meneeköhän ajan myötä itsekseen pois, ja miten pitäisi oikeaoppisesti toimia sillä hetkellä, kun lapsi lyö? Olemme jo aika väsyneitä tähän. Kotiolot lapsella ovat ihan normaalit, tavalliset vanhemmat ja pienempi sisarus, jonka kanssa lapsella on ihan hyvät välit.

Apua?

Kommentit (22)

Vierailija
1/22 |
21.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos suuttuessaan lyö niin eiköhän se ole aika normaalia käytöstä tuon ikäiselle. Aika auttaa kun malttia tulee enemmän ja kykyä purkaa suuttumusta muilla tavoilla.

Vierailija
2/22 |
21.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

halutessaan huomiota (jota saa muutenkin jo PALJON) tai jos ei saa jotan, mitä haluaa.

Onko siis lyöminen yleistäkin 4-vuotiailla? Meidän tuttavistamme ei kenenkään lapsi ole lyönyt vanhempiaan... :(

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/22 |
21.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

MUTTA se on saatava pois!!

Vierailija
4/22 |
21.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Että lapselle tulee käsitys siitä, että lyöminen on hyvin väärin. Itse tekisin ja teenkin 3-vuotiaan kanssa niin, että tartun ranteista kiinni, laskeudun lapsen tasolla, katson silmiin ja sanon, että "ei, ei saa lyödä, se sattuu äitiin" ja sen jälkeen vien lapsen jäähylle. Jäähyn jälkeen jutellaan siitä miksi ei saa lyödä ja mitä muita sopivampia tapoja olisi purkaa suuttumusta. Vihainen saa olla, mutta silloinkaan ei saa satuttaa ketään. Sanon myös aika usein ettei x:kään pitäisi jos häntä lyötäisiin ja että ihan samalla tavalla se ei tunnu äidistäkään yhtään mukavalle vaan sattuu.



Yritä ennakoida ne tilanteet missä lapsi luultavasti tulee lyömään ja ohjata niissä lapsen suuttumus toisaalle. Voit yrittää sanoittaa, että x on nyt tosi vihainen kun ei saanut sitä ja tätä, voit oikeasti olla pahoillasi lapsen kanssa siitä, että hän on pettynyt/vihainen tai voit ehdottaa neuvottelua jos tilanteessa voisi kumpikin vähän joustaa jos tilanne siis on sellainen.



Lyöminen ei välttämättä lopu eikä edes vähene, mutta uskon johdonmukaisuuden kantavan hedelmää pitemmällä tähtäimellä. Ennen kaikkea lapsi tarvitsee eväitä käsitellä omia kielteisiä tunteitaan niin, että hän vähitellen oppii hillitsemään itsensä pettymyksen ja suuttumuksen tullessa. Joillakin lapsilla vain menee paljon enemmän aikaa näiden opetteluun. Tsemppiä!

Vierailija
5/22 |
21.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kovasti suuttuessaan saattaa lyödä vanhempiaan etenkin minua eli äitiä. Isäänsä harvemmin muksii. Lapsi on meidän kolmas ja muistelisin että noilla isommilla myös tätä samaa ollut. Koskaan ei lyö kavereita tai sisarruksiaan. Uskon että menee ajallaan ohi hänelläkin tämä vaihe. Emme toki hyväksy lyömistä vaan kovasti olemme yrittäneet ohjata lasta erilaiseen tunneilmaisuun. Vanhemmat sisarrukset jo koululaisia eivätkä enää meitä muksi.

Vierailija
6/22 |
21.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ongelma on vain, etten tiedä miten. Tuntuu vähän siltä, että mitä enemmän lyömiseen puututaan, sitä useammin lapsi lyö, kun huomaa saavansa sillä ärsytettyä kunnolla.

Luin jostain, että aggressiivinen käytös johtuisi turvattomuuden tunteesta. En vain keksi, miksi lapsella olisi sellainen tunne. Olen yrittänyt ihan tietoisesti pitää sylissä enemmän kuin yleensä, mutta ei tunnu auttavan.

Ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/22 |
21.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ongelma on vain, etten tiedä miten. Tuntuu vähän siltä, että mitä enemmän lyömiseen puututaan, sitä useammin lapsi lyö, kun huomaa saavansa sillä ärsytettyä kunnolla.

Luin jostain, että aggressiivinen käytös johtuisi turvattomuuden tunteesta. En vain keksi, miksi lapsella olisi sellainen tunne. Olen yrittänyt ihan tietoisesti pitää sylissä enemmän kuin yleensä, mutta ei tunnu auttavan.

Ap.

Vierailija
8/22 |
21.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyypillistä tuon ikäiselle. Kokeile omaa esimerkkiä. Annat lapsen voittaa esim. pelissä, ja sitten sanot että ei haittaa vaikka en voittanutkaan. Ja aina pitäkää oma maltti, ja toteatte, että ei haittaa vaikka en saanut mitä halusin. Tuon ikäiselle on vaikeaa, kun oma tahto ei toteudu. Voit kokeilla myös lohduttamista, ja pue lapsen tunteet sanoiksi, mieluiten jo ennen kuin lapsi ehtii lyödä. Pyydä myös lasta kertomaan suuttumus sanoina, ja puhu itse minä muodossa esimerkin vuoksi. Hitaasti hyvä tulee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/22 |
21.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että lapsen huomion voisi yrittää ohjata muualle ennen lyömistä. Sitä olen yrittänytkin tehdä, ja se toimii välillä. Aina ei vain jaksaisi "hiipiä varpaillaan" ja varoa suututtamasta lasta, kun välillä on pakko komentaa tai neuvoa, ja silloin lapsi helposti suuttuu.

Ihana kuulla, että tämä on joillain ollut ohimenevä vaihe! Nyt vaikuttaa nimittäin siltä, että muksiminen vain lisääntyy ja lyönnit kovenevat, ihan kuin lapsi ei ollenkaan välittäisi siitä, että minua sattuu. Lapsi on kodin ulkopuolella aivan äärettömän kiltti, eikä todellakaan kavereitaan koskaan lyö. Paineet purkautuvat sitten kotona tällä rasittavalla tavalla.

Ap

Vierailija
10/22 |
21.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

en ole oikeastaan rangaissut, vaan osoittanut, että se sattuu, pahoitan mieleni, niin ei saa tehdä, joskus äkäisemmin. tyttö kyllä on luonteeltaan kiltti ja jos hänelle suuttuu, hän ottaa sen vakavasti eikä lyö kuin suuttuessaan. Lyömiset ovat vähentyneet.



Luulen, että teillä on oppinut hakemaan huomiota sillä tavoin. Mitäs jos otat kädestä kiinni ja sivelet sitä hellästi ja sanot, että tätä sinun arvokasta, ihanaa ja kaunista kättäsi ei ole tarkoitettu satuttamaan ketään, vaan sillä voi tehdä tosi hienoja asioita ja mitähän sillä voi tehdä... ja tyttö voi keksiä sitten, esim. piirtää, poimia kukkia ja ojentaa niitä, silittää ja helliä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/22 |
21.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että osaa ja saa purkaa paineet kotona ja osaa muualla käyttäytyä. Kyllä hän oppii olemaan lyömättä ihan varmasti, kun olet johdonmukainen ja kärsivällinen sen kieltämisessä. Helppoa se ei ole, mutta tämä on varmasti ohimenevää! Voimia! Ja tsemppiä! Ja muista myös muita sisaruksia, ette liiaksi pyöri tämän lyöjän ympärillä.

Vierailija
12/22 |
21.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

aggressiot voivat purkautua näinkin. Lapsi ei osoita mitään mustasukkaisuutta, mutta jotain tekee ikävää tai sit sitä iänikuista huomion hakua, johon ei mikään oikeasti auta. Niin paljon huomiota ei kerta kaikkiaan pysty antamaan, että se kaivo sillä huomionhakuisella täyttyisi. Näin on mulla yhden lapsen kohdalla. Hänen huono käytös loppui, kun olin todella vihainen hänelle ja sanoin suorat sanat. oli jo koululainen silloin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/22 |
21.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun hänelle suututaan, ja jatkaa muksimistaan kahta kauheammin. Käden silittämistä voisin kokeilla, jos saan sen pidettyä paikoillaan vähän aikaa. Koitan olla seuraavalla kerralla itse näyttämättä ärsyyntymistäni, ja silitellä lasta. Ei ole kovin helppoa, mutta kokeillaan. :)

Kiitos kaikille neuvoista, Ap.

Vierailija
14/22 |
21.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli jatkat sitä jäähypenkki+etuuden menetys linjaa. Jossain vaiheessa sitten jää pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/22 |
21.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsella ei taida olla vielä riittäviä keinoja negatiivisten tunteiden hallintaan. Teidän pitää varmaan vaan sanoittaa lapsen tunteita ja yrittää opettaa muita konsteja niiden tunteiden purkamiseen. Mitä teillä saisi tehdä, kun oikein kiukuttaa? Saako hyppiä yhdellä jalalla ja huutaa jotain tms. Minä joskus pojan kanssa juttelin näistä, että mitä voisi tehdä. Totesin sitten, että ne kait saa olla vähän hölmäjäkin ideoita. Ei se lapsi niitä todnäk käytä, mutta selviäisi, että kiukkuinen saa olla ja kiukkua saa myös purkaa, mutta ei millä tahansa tavalla. Tärkeintä on minusta olla paikalla ennen kuin se nyrkki heilahtaa (tai no suhunhan se taisi sitä kiukkuaan purkaa) ja antaa juuri siinä tilanteessa se vaihtoehtoinen toimintatapa. Ei tartte yrittää hyssytellä ja olla suututtamatta eikä siis pidäkään vaan ottaa kiinni lyövästä kädestä ja opastaa purkamaan kiukku muuten. ja tsemppiä

Vierailija
16/22 |
21.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ota ranteesta kiinni ja sano lapselle tiukasti, että noin ei tehdä. Ketään ei lyödä.

Mutta suuttua (tai siis saa olla vihainen, muttei huutaa/raivota) ei sais -sillä aikuisen suuttumuksesta lapsi saa lisää vettä myllyyn. Pitäisi pystyä olemaan tiukka ja asiallinen. Se on välillä vaikeaa... Lyöminen kyllä loppuu aikanaan, kun jaksat kieltää ja viedä jäähylle -monta kertaa.



Meillä lyömiset jääneet pois ja ikää meidän helposti kiihtyvällä 6v.

Vierailija
17/22 |
21.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tätä itse asiassa juuri äsken illalla käytiin lapsen kanssa läpi. Ehdottelin erilaisia tapoja purkaa kiukkua (10 laskemista, hyppimistä ym.), mutta kaikkiin tuli tiukka vastaus "en halua!". Annoin sitten vielä nukkumaan mennessä kotiläksyksi miettiä, jos lapsi itse keksisi jonkun jutun, mitä voisi tehdä kun suututtaa. :) Katsotaan aamulla, tuliko mitään mieleen. Oli ainakin poikkeuksellisen hiljaa sängyssään asiaa pohtiessaan.

Mitä teillä saisi tehdä, kun oikein kiukuttaa? Saako hyppiä yhdellä jalalla ja huutaa jotain tms.

Vierailija
18/22 |
21.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä mikä meidän 4-v:n kohdalla on apua tuonut, aika vai se, että asiasta on puhuttu tosi paljon, estetty lyöminen kun se on alkanut (pitämällä tiukasti kiinni) + jäähy, mietitty, miten harmistumista voisi purkaa (tulla syliin ja sanoa että harmittaa - tosin aikuisen on vielä pitänyt tämä sanoittaa) ja nyt viimeisenä (oljenkortena) otimme käyttöön palkitsemisen tarroilla. Jos koko päivä mennyt ilman lyömisiä, saa illalla nukkumaan mennessä tarran. Tarroja on nyt kertynyt 7 (vajaan kahden viikon aikana) ja kymmenestä on luvassa puhallettavan uima-altaan hankkiminen (olisi toki hankittu muutenkin ja aluksi pelkäsimme, että pääseeköhän tyttö koko kesänä uimaan, kun tällaisen ehdon laitoimme, mutta pikkuhiljaa alkaa positiiviselta vaikuttaa :).

Varsinkin ensimmäisinä päivinä piti muistuttaa jatkuvasti tuosta tarrapalkinnosta ja eihän sitä ekoina päivinä tullutkaan. Tarrojen kerääminen on ainakin meidän tyttösen mielestä tosi ihanaa (saa itse valita minkä hello kitty-tarran ottaa).



En tosiaan tiedä, mikä näistä keinoista on tehonnut vai ne kaikki yhdessä vai oliko kyseessä vain joku vaihe, joka on nyt (ainakin tilapäisesti) jäämässä taakse.



Tsemppia! Meillä ainakin tuntui välillä tosi toivottomalta, kun mikään ei tehonnut. Ainoa onni asiassa oli, että mukilointi kohdistui vain vanhempiin, ei kavereihin tai perheen ulkopuolisiin.

Vierailija
19/22 |
17.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vähän vanha thredi mutta laitampa idean kun olen joutunut aggressiivisen lapsen kanssa toimimaan....Pidä tarvittaessa aggressiivisesta lapsesta rakastavasti kiinni ja rauhoita hänet...."Kiinnipitoa kuvataan hoitomuotona, joka asettaa tehokkaasti rajoja lapsen hallitsemattomalle aggressiiviselle käyttäytymiselle. Kiinnipito tarkoittaa, että hädässä olevaa ja ahdistunutta lasta pidetään tiukasti kiinni hellittämättä ja rakastavasti, kunnes hän pystyy itse hillitsemään itseään."

Laitappa googleen: theseus.fi - Kiinnipito lasten psykiatrisessa hoitotyössä: Silvamaa, Sarajärvi, Toivonen opinnäytetyö. 

Vierailija
20/22 |
03.08.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lyö takaisin

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yksi yhdeksän