Miten vauva annetaan pois?
Annetaanko se vain heti kun parkaisee ensi kerran synnärillä vai voiko asiaa jotenkin valmistella?
Joutuuko äiti johonkin byrokratian rattaisiin vai onko asia helposti hoidettavissa?
Kommentit (5)
Annetaanko se vain heti kun parkaisee ensi kerran synnärillä vai voiko asiaa jotenkin valmistella?
Joutuuko äiti johonkin byrokratian rattaisiin vai onko asia helposti hoidettavissa?
Asiaa voidaan valmistella jo etukäteenkin jos on selvää, että nainen harkitsee adoptiota. Voihan asian sanoa vasta synnärilläkin, jolloin vauvaa ei anneta rinnoille tms. Siinä tapauksessa vauva on hoitajien huomassa.
Naisella on kuitenkin kahden kuukauden harkinta-aika, jolloin vauva on sijaisperheessä. Nainen saa käydä katsomassa vauvaa jos haluaa. Harinta-ajan päätyttyä täytellään vain papereita (esim. jos on toivomuksia millaiselle pariskunnalle vauva menee).
Aika helppoa tuo on, siis byrokratian osalta. Henkiseltä kannalta ei.
Paras tapa antaa adoptioon, perheitä on paljon jotka odottavat pientä vauvaa. Näin vauva saa heti synnyttyään hoitavat vanhemmat, eikä vaihtuvia hoitajia.
vauva ei mene suoraan adoptiovanhemmille vaan sijaisperheeseen. Vauva on ensin hetken aikaa sairaalassa, jonka aikana sossu etsii perheen. Sieltä lapsi menee sitten adoptioperheeseen, muistaakseni viimeistään 3kk:n iässä.
antaa se pois vai pitää?
Poisantamista puoltaisi itseasiassa kaikki asiat.
En näe yhtäkään konkreettista syytä pitää vauvaa.
Ehkä korkeintaan periaatteellinen ajatus siitä,
että onko oikein pitää 2 lasta ja antaa viimeinen pois?
t: ap
antaa se pois vai pitää?
Poisantamista puoltaisi itseasiassa kaikki asiat.
En näe yhtäkään konkreettista syytä pitää vauvaa.
Ehkä korkeintaan periaatteellinen ajatus siitä,
että onko oikein pitää 2 lasta ja antaa viimeinen pois?
t: ap
En tiedä syitä, mitkä puoltavat lapsen pois antamista, mutta kuitenkin. Adoptio ei tosiaan ole mikään helppo juttu, vaikka kuin kuinka yrittäisi asennoitua siten. Sinulla on myös kaksi lasta ennestään. Sinun pitäisi pystyä myös selittämään heille, miksi vauva ei asukaan teillä. Raskautta kun en pysty piilottamaan. Entä lapsen isä?
Suuri paine tulee myös ulkopuolelta. Omassa tapauksessani se oli melkeinpä sosiaalinen itsemurha. Lapsia ei ollut ennestään, olin nuori ja ongelmainen enkä todellakaan kokenut, että olisin kyennyt hoitamaan ja kasvattamaan lasta saati sitten antamaan tasapainoisen elämän. Aborttikaan ei ollut vaihtoehto, koska raskaus oli jo sen verran pitkällä mutta en tiedä vieläkään, olisinko edes kyennyt siihen. lapsen isälle oli se ja sama, mitä tein, kunhan hän ei joudu vastuuseen (meillä oli siinä vaiheessa suhdetta takana jo pari vuotta).
Mutta kuulin kyllä kaikki mahdolliset haukkumasanat itsekkäästä ämmästä lähtien. En minä itseäni ajatellut vaan lasta.
Vaikka tapahtuneesta on jo vuosia aikaa, en voi vieläkään olla varma, oliko päätös oikea. Aina sitä vain miettii "entä jos". henkisesti adoptioon antaminen oli todella rankka päätös ja tukea jouduin hakemaan terapeutilta, koska lähipiiristä sitä ei herunut.
Mutta tosiaan, sinun ei ole pakko päättää vielä. Voit vaikka synnärille mennessäsi sanoa, että harkitset adoptioon antamista ja kätilö osaa toimia sen mukaan.
Paras tapa antaa adoptioon, perheitä on paljon jotka odottavat pientä vauvaa. Näin vauva saa heti synnyttyään hoitavat vanhemmat, eikä vaihtuvia hoitajia.