MITEN saan 2-vuotiaan nukkumaan? Apua!
Sänkyyn menee kiltisti, mutta sitten alkaa se helvetillinen ravaaminen huoneesta pois. Milloin on mukamas jano, milloin pissahätä, milloin muuten vaan "asiaa". Tunti menee helposti ennen kuin rupeaa vihdoin nukkumaan.
Olen kokeillut mielestäni kaikkea: kiristys, uhkailu ja lahjonta tietysti etunenässä. Raivonnut, yrittänyt olla huomioimatta. Istunut sängyn reunalle ja silitellyt. Kietonut vilttiin "kapaloon".
Mulla loppuu kohta pinna. Olen usein iltaisin yksin lasten kanssa, kun mies tekee vuorotyötä. En meinaa saada vauvaakaan nukkumaan, kun esikoinen ravaa jatkuvalla syötöllä huoneestaan ja vauva huutaa huomiota.
Neuvoja, anyone?
Kommentit (20)
Ihan kuin olisin itse tuon sun jutun kirjoittanut.
Mä en usko, että muu kuin aika auttaa.
Tiukka olen ollut, ostin yövalon ja nyt hieman paremmin pysynyt sängyssä.
mutta pian on tosiaan jano,on kuuma, mahaa koskee, kakat on housuissa,jne...
että kyllä se tästä: )
kolmonen on meidän kopio.
Yksin toi 3-vuotias jää, mutta sitä ennen pitää hoitaa vesilasi ja joskus tulee vielä toinen pissa (potta huoneessa) sekä lähes joka ilta kakka housuun!
Valot on päällä sillä yövalo ei riittänyt. Mutta jääpähän sänkyyn, toisin kuin ennen, kun sai tunnin nukuttaa...
aikaisintaan 3 - 4-vuotiaana. Ja tuosta eteenpäin vielä paremmin.
Kuinka kauan olet yrittänyt kutakin menetelmää. Jos sun nukutussysteemi vaihtuu joka päivä tai parin päivän välein, niin lapsi menee vain sekaisin. Yhtä keinoa kannattaa yrittää ainakin pari viikkoa, jotta lapsi ehtii ymmärtää homman jujun.
Meillä toinen lapsista on ollut aina huonosti nukahtava. Tuossa iässä paras keino oli kainaloon nukuttaminen. Vasta kuusivuotiaana löytyi keino, joka toimi: Aloin käydä joka ilta lapselle läpi rentoutuspuheen, missä lapsi laitetaan keskittymään jokaisen ruumiinosan rentouttamiseen vuorollaan, kunnes koko keho on käyty läpi.
Kuudessa vuodessa ehdittiin kokeilla kaikenlaisia keinoja ja jokaista pitkään. Mutta enintään tyydyttäviä tuloksia saatiin, vaikka mitä yritettiin. Ja tuota rentoutusharjoitusta ei ihan nuori osaa tehdä, saattaa alkaa onnistumaan vasta tuossa 5 - 6 vuoden iässä.
Ja kikkailuihin en mene mukaan.
Tuo sänkyyn palauttaminen ilman kommunikointia saa aikaan järjetöntä riehumista, eli sitten juostaan ympäri kämppää nauraa räkättäen ja sängystä pompataan pois heti, kun olen selkäni kääntänyt. Vauhti vaan yltyy, mitä pidempään jatketaan - tai en ehkä ole kokeillut tarpeeksi pitkään, koska siinä kohtaa vauva yleensä huutaa sängyssään ja tarvitsee mennä sinne rauhoittelemaan. Eli sorrun huutamiseen tai uhkailuun, jolla pysyy sängyssään pienen hetken, kunnes taas alkaa...
Tää on vaan taas joku vaihe, välillä taistellaan nukkumaanmenosta, välillä syömisestä, ja pian varmaan jostain ihan muusta...
ap
En varmaankaan ole kovin johdonmukainen, nukkumaanmenorutiinit on aina samat, mutta tuo reagointitapa juoksenteluun vaihtelee sen mukaan, miten poikki olen ja miten pitkään sitä kyseisenä iltana on jatkunut. Pitäisi tosiaan valita yksi menetelmä ja pitäytyä siinä.
Kiitos kohtalotovereiden koekmuksista! Jotenkin se kummasti helpottaa kun tietää, ettei ole ainoa näiden asioiden kanssa taisteleva! :)
omani ollessa 2-vuotias. Eipä siihen auttanut lopulta kuin aika. Muistaakseni 3-vuotiaana alkoi sujua paremmin. Unilaulut cd:ltä auttoi myös hieman. Jäi sänkyyn niitä itsekseen laulelemaan ja kuuntelemaan. Vei toki sekin aikaa.
kuunnella lyhyen iltasadun? Meillä 2,5v ja luetaan joka ilta pieni satu yhdessä sängyssä pötkötellen. Alussa kyllä ramppas huoneestaan monta kertaa pois, mut muutamien iltojen jälkeen alkoi sujumaan.
niin sillon se on tollasta. Taapero huomaa kyllä mitä hän saa riehumisella aikaiseksi, ja aika suuri voimahan sillä on, kun kaikki menee sekaisin. Se on lapselle niin antoisaa, ettei malta hillitä itseään.
Yritä keksiä taaperolle tai vauvalle jokin muu nukkumapaikka. Tai nukuta vauva muualle ja nosta se sitten pinnikseen, kun taapero on nukahtanut. Niin mä tein tuossa vaiheessa, jos mies ei ollut kotona. Nukutin vauvan vierassänkyyn ja vedin oven kiinni. Sain sitten jahdata isompaa ihan rauhassa, eikä vauva ihan pienestä herännyt, kun oli oven takana.
eiköhän tuo ole aika monelle ihan tavallista. Kahden aikuisen ollessa paikalla homma on tietenkin helpompaa. Kannattaa mahdollisuuksien mukaan yrittää järjestää elämää niin, että yksin nukuttamisia tulee mahdollisimman vähän. Jos se tarkoittaa aikuisilta isoja uhrauksia, niin kannattaa lohduttautua sillä, että tuota vaihetta ei oikeesti kestä kovin kauan. Eli ne uhraukset ovat sen arvoisia.
tykkää nääs mennä aina siihen aikaan nukkumaan, kun pitää. Eilenkin nauratti, kun poika nukkuu yleensä päikkärit puolelta päivin, niin syötin vauvaa vielä vartin vaille 12, ja poika ilmoitti, että "nukkumaan, hei hei". Ja viiletti yläkertaan. Kun sain vauvan syötettyä, menin katsomaan, ja siellähän se nukkui täyttä häkää jo peukku suussa...
Unilaulut CD:ltä on käytössä meilläkin, ja toimi jonkin aikaa, vaan ei oikein enää. Se on yksi millä sitten uhkailen: "äiti laittaa musiikin pois, jos et rupea nukkumaan".
Iltasatu luetaan meillä nojatuolissa lapsen huoneessa viimeiseksi ennen peittelyä, ehkäpä sen tosiaan voisi lukea sängyssä niin siihen voisi rauhoittua paremmin.
Vauva nukkuu eri huoneessa, pinnis on meidän makkarissa. ongelma onkin silloin, jos vauva ei rauhoitu nukkumaan, vaan vaatii enemmän nukuttamista samaan aikaan kun esikoinen juoksentelee sängystänsä.
Tuo juoksentelu on kuitenkin huomion hakua. Auttaisiko jos istuisit vauvan kanssa huoneessa, siis oletan, että vauva hereillä.
Mä en ole jaksanut tuota komentelua takaisin sänkyyn, vaan ollaan tyynesti istuttu se 10-15 minuuttia vieressä, että toinen rauhoittuu nukahtamaan. Tarvittaessa pidän vaikka kättä selän päällä.
Mulla meni hermot esikoisen kanssa tuohon, olin viimeisilläni raskaana. SItten vaan päätin, että tämä hoituu nyt jollain leppoisammalla tavalla.
Meilläkin jostain syystä ongelmana ovat vaan nämä iltaunille menot, päikkäreille yleensä menee ilman mitään ongempia ja saattaa tosiaan itsekin ilmoittaa, että haluaa päiväunille.
Mies kyllä auttaa nukuttamisissa aina kun on kotona, mutta vuorotyötä tekevänä on muutaman illan viikosta yleensä töissä.
Väsynyt 2-vuotias nyt itkee sängyssään, reilun puolentoista tunnin ravaamisen jälkeen. Katsotaan tarvitseeko vielä palauttaa takaisin, vai itkeekö itsensä uneen. Äitiyden tähtihetkiä...
onko tuossa kuitenkaan mitään järkeä? Eikö nyt olisi parempi vaikka tassuttaa se 2 v uneen? Uskoisin sen sujuvan paljon nopeammin ja kivuttomammin.
15
Meillä tuon ikäisellä on edelleen tuttipullo käytössä. Ja uhkailu toimii: "Jos nouset ylös niin äiti vie tuttipullon takaisin jääkaappiin..." Tuolla lauseella laittoi tänäänkin pään takaisin tyynyyn. En sitten tiedä miten ihmeessä tuosta pullosta päästään eroon - siis miten omat hermot sen kestää... Myönnän ihan suoraa etten ole jaksanut yrittää kun näin on helpompaa.
Kuinka paljon saa unta vuorokaudessa? Onko lapsi vähäuninen? Eli onko mahdollista, että on illalla nukkumaanmenoaikaan vielä jossain määrin virkeä? Tuli vain tuosta se ajatus, jos kuitenkin päiväunille menee kiltisti, niin voisiko illalla olla vain pitkästynyt unen tavoitteluun, jos uni ei tule helposti, jos lapsi ei ole vielä väsynyt.
onko tuossa kuitenkaan mitään järkeä? Eikö nyt olisi parempi vaikka tassuttaa se 2 v uneen? Uskoisin sen sujuvan paljon nopeammin ja kivuttomammin.
15
lapsi on kuitenkin noin vuoden ikäisestä nukahtanut ihan kiltisti omaan sänkyynsä, huonompia vaiheita ollut välillä ja tätä viimeisintä kestänyt nyt ehkä pari kk.
tiedä sitten...
lapsillahan tulee noita vaiheita. Jos tuo tuntuu itsestä järkevältä ja jaksat sitä tehdä, niin siitä vaan.
Mä kyllä ottaisin vähän etäisyyttä ja kokeilisin jotain muuta keinoa. Kaksi kuukautta on kuitenkin aika pitkä aika, joten jos tuo sänkyyn palauttaminen vähän päästä olisi toiminut, niin ehkä toi nukahtaminen olisi nopeutunut jo.
Iltaisin AINA tietyt rutiinit. Sänkyyn palautus ilman mitään kommunikointia. Ei vesiä, ei pissatuksia ei mitään, koska kaikki kikkavitosviivyttelyt on tehty rutiineissa jo ennen peittelyjä. Menee ehkä jokunen ilta, mut kyllä pitäisi tepsii.
Ehkäpä ootkin just noin jo tehnyt, mutta en mä muuta osaa sanoa.