Mikä naisia vaivaa? Perhekerhoon tuli uusi,kaunis ja hyvin

minä olen ihan tavallisen näköinen ja normaalipainoinen äiti. Kävin kerran perhekerhossa. Yritin ottaa kontaktia muihin äiteihin, mutta pian huomasin, että ainut joka halusi jutella kanssani oli perhekerhon vetäjä.

En mennyt koskaan uudelleen kerhoon. Tuli niin kurja olo.

Ihan utopiaa, että kun saa lapsen, niin olisi muka kaikkien maailman äitien kanssa jollain samalla aaltopituudella. Olen pitänyt tärkeänä pitää yllä kontakteja vanhoihin ystäviini, jotka olen aikanaan itse valinnut ja hyviksi havainnut. Kannattaisi kyllä muidenkin huolehtia vanhoista kontakteista, itseltäni on joitakin ystäviä hävinnyt äitiysavaruuden syövereihin ja takaisin tuskin enää tulevat...

periaatteessa samaa mieltä, mutta perhekerhot on ainoita paikkoja, joissa lapseni tapaa muita lapsia ja voi leikkiä samassa tilassa. Omilla ystävilläni ei ole lapsia. Käyn siis noissa kerhoissa lapsen takia, itse en hae sieltä kavereita itselleni. Toki plussaa, jos samanhenkiseen tutustuisin, mutta toistaiseksi niin ei ole käynyt.

Tutut asuvat tavallisissa vuokrakasarmeissa, vieläpä kunnan taloissa. Ei mitenkään kovin hohdokasta elämää niissä. Me muutimme ns. penthouse-tyyppiseen, korkealuokkaiseen asuntoon ja voi sitä kateuden määrää!! Meitä on peloteltu vaikka millä äkkikuolemilla (esim. normaaliälyinen lapsi tippuu yhtäkkiä isosta ikkunasta kadulle ja koska on ylin kerros, ei varmasti selviä putouksesta...niin ja katto tulee niskaan myös, koska se ylin kerros!) ja nykyään en pysty kuin nauramaan kateellisten panetteluille :D.

Kerrankin voi vastata ihan aiheellisesti, että kateus heitä vaivaa. Mitä muutakaan se voi olla?

kauhistelevat kun uusi joukkoon tullut äiti ei ole synnyttänyt kotona - ilman kivunlievitystä. Sektioäideillä ei ole mitään asiaa joukkoon.

Eipä sinne olisi mitään asiaa ilman sitä sektiotakaan - kun ei olisi enää koko vauvaa. :D Ei tsiisus, uskaltaakohan sitä edes itse mennä vilkaisemaan mitään kerhoja (vaikken kyllä asu Turussa), jos kerta ei ole yhtäkään synnytyssupistusta joutunut kokemaan. Tai siis saanut kokea, kuten itse koen.

...samalta mitä minä koin.



Sinnikkäästi olen yrittänyt käydä silti. Noin kuudennen kerran jälkeen paikalla oli pari muuta äitiä ja isää joiden kanssa en ennen ollut jutellut ja viihdyimme kaikki silminnähden hyvin toistemme seurassa. Varmaan aika harvinainen kokemus.

srk.n kerhoja, MLL.n kerhoja yms. ja koskaan ei ole ollut vaikeaa saada seuraa.



Aina on löytynyt ystävällisiä juttukavereita. Ja olen ihan tavallisen näköinen.



Ehkä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos on kovin leuhka ja katsoo "läskejä" äitejä nokan vartta pitkin ja oikein korostaa, että olenpa minä hyvin säilynyt ja parempi teihin muihin verrattuna, ei ehkä saakaan seuraa.

Olen huomannut saman ilmiön.



Sitä en osaa sanoa, onko kyseessä puhdas kateus, vai huonommuuden tunne. Eli kuvitellaan, että tuo ei kuitenkaan halua olla tai jotain. Tai peräti jotain sellaista, että pelätään oman miehen ihastuvan, jos kyseisestä äidistä tulisi läheisempi tuttavuus?



Sama juttu mitä olen katsellut nuoria tyttöjä tai jopa lapsia. Usein kauniit ihmiset ovat kiusattuja ja yksin.



Ja kun lapseni oli nuorempi, huomasin, että kun olimme vaihtaneet paikkakuntaa, itsekin kehoitin häntä pyytämään kaveriksi rumempia, kun ajattelin, että kauniimmillla on kuitenkin paljon jo kavereita. Mutta kun olen nyt kauemmin elänyt, niin olen huomannut, että suomalaiset naiset ja lapsetkin ovat hirveän rumia suurin osa ja he hakeutuvat toisetnsa seuraan. Kaunista kadehditaan. Nyt annan lasten ihan itse kehitellä juttunsa, enkä neuvo puoleen enkä toiseen.

Suomalaisten perisynti. Just noin se näyttäytyy.

Vastaava esimerkki meidän työpaikalta: kun jollakin on oikeesti kiva, uusi vaate päällään, niin tietyt tyypit ei tosiaankaan mitään vaivaudu kommentoimaan ja ovat nuivia, jos joku jotain sanoo. Kateellisia.

mun täytyy pyytää anteeksi sitä, että kun mä olen sellainen virttynyt tuulipukutyyppi, enkä ymmärrä vaatteiden päälle, niin mä en pane merkille toistenkaan vaatteita. Mä en tiedä mitään merkkivaatteista, laukuista yms.

puusilmä, mutta en ole ikinä huomannut, että joku voisi olla perhekerhossa suosittu tai hylkiö. Eihän siellä edes lätistä kuin pari tuntia viikossa ja katsotaan samalla muksujen perään!

jotain uutta ja kivaa vaatetta. Ei vain tule katsottua työkavereita sillä silmällä.

No jos joku saa siitä pimppiinsä väreitä kun luulee, että kaikki on hänelle kateellisia niin suon sen hänelle vapaasti. Toiset elää sillä, että miettii koko ajan, että tuokin on varmaan mulle kade. Sortuisivat jos tajuaisivat, että ei heitä itse asiassa edes kukaan huomaa tai korkeintaan nauraa kun näkee, kuinka toinen yrittää tyrkyttää itseään ja kerjätä kehuja.

Suomalaisten perisynti. Just noin se näyttäytyy. Vastaava esimerkki meidän työpaikalta: kun jollakin on oikeesti kiva, uusi vaate päällään, niin tietyt tyypit ei tosiaankaan mitään vaivaudu kommentoimaan ja ovat nuivia, jos joku jotain sanoo. Kateellisia.

mun täytyy pyytää anteeksi sitä, että kun mä olen sellainen virttynyt tuulipukutyyppi, enkä ymmärrä vaatteiden päälle, niin mä en pane merkille toistenkaan vaatteita. Mä en tiedä mitään merkkivaatteista, laukuista yms.

että perhekahviloissa äidit ovat ehkä hieman keskimääräistä epäsosiaalisempia ja epävarmempia. Kuitenkin siis ihan tavallisia tyyppejä. siitä voi johtua, että alkuun kukaan ei ota kontaktia- paitsi vetäjä, jos on tehtävänsä tasalla.



Ilmeisesti superitsevarmoilla ja huippusosiaalisilla tyypeillä on sosiaaliset kuviot niin vilkkaat, ettei ole mitään tarvetta edes tulla perhekerhoon.



Lisäksi, kun joukko tuntemattomia naisia tulee yhteen ja yrittää tutustua toisiinsa, keskinäistä yhteenkuuluvuutta haetaan silloin tällöin huonolla mutta tehokkaalla tavalla: juoruilulla ja pahan puhumisella. Onneksi meidän kaupunki on niin pieni, että yhteinen kohde juoruille löytyy perhekahvilaporukan ulkopuolelta, esim erään tk-lääkärin perhe-elämä on oli viimeksi ruodittavana.



Kannattaa silti käydä 2-4krt, jos ei siinä ajassa ala tuntumaan kivemmalta, niin turha tuhlata aikaansa. Silloin porukka on ehtinyt "lukittua" omaksi suljetuksi kuppikunnakseen, eikä uusia haluta edes ottaa vastaan. Tätä valitettavasti tapahtuu.



t. ex-perhekahvilan vetäjä

ottaa kontaktia ihmiseen joka on liikaa omien standardien yläpuolella.

paikoilla tälläistä . eli kun uutena menin(ihan tavis oon) ja koitin tutustua ja juttelin jonkun kanssa niin eiköhän sen joku kaveri tullu siihen sopiin tapaamisia yms. akat on vaan niin kateellisia ja mustiksia kavereistaankin.

omat kerhot kauniille, meikatuille, hyvin pukeutuville penthouse-äideille, niin riittää kadehtimatonta seuraa.



Vähän vaikea kuvitella, että ketään järjestelmällisesti hyljeksitään siksi, että näyttää siistiltä ja hyvältä. Lähinnä tulee mieleen, että ehkä on mukava omasta mielestään mutta oikeasti vähän ylimielinen nirppanokka?

kaunista, hoikkaa ja tyylikästä on oikein pitää lähtökohtaisesti ylimielisenä ja nirppanokkana. Ja suttuinen läski ja laiska av-mamma on joku hiton äiti teresa. Ei ainakaan luule liikaa itsestään, nih!