Apua, 16v ppojan huoneesta löytyi lähete ja aika nuorisopsykiatrian poliklinikalle!!

poika on hakenut ja saa apua! Yrittäisin keskustella pojan kanssa, jos hän suinkin haluaa.

Poika ei ole pystynyt puhumaan sinulle / teille asioistaan, mutta tuo on kädenojennus. Minäkin ottaisin sen käden vastaan ja ottaisin asian esiin pojan kanssa. Mutta tosiaan varovaisesti, omatoimisuudesta kiitellen, muistuttaen että kotona löytyy aina tukea ja rakkautta jne. Vaikka se haistattais pitkät nolouksissaan, niin uskon että se tieto kuitenkin on pojalle tärkeä ihan ääneen kuultuna. Tsemppiä koko perheelle!

mulla on teini, joka on nuorisoprykiatrian poliklinikan asiakas ja jo ennen lähetettä on ollut miljoona yhteydenottoa eri paikoista, miljoona eri palaveria vanhempien ja lääkärien ja koulupsykologin kanssa, meille on soitettu että saako tutkia sitä ja tätä, on pitänyt allekirjoittaa miljoona eri lupalappua sekä tutkimuksien tekemiselle että tiedonsiirrolle koulupsykan, koululääkärin ja poliklinikan välillä ja meille on kerrottu, mitä tutkimuksissa on paljastunut. Kun nuori saa lähetteen erikoissairaanhoidon puolelle, ollaan prosessissa jo niin pitkällä, etten mitenkään pysty uskomaan että sinne asti päästäisiin ilman vanhempien tietoa.

KOulupsykologille ja koulukuraattorille asti vielä pääsee ilman vanhempien tietoa - nuoremme kävi myös koulukuraattorilla, josta, jollei hän olisi itse kertonut ja tavallaan jopa lähettänyt häntä hakeutumaan sinne, en ehkä olisi tiennyt ennen kuin lukuvuoden lopulla sähköpostiin tupsahti kurattorin asiakaspalautekysely - mutta erikoissairaanhoidon lähete on niin raskas prosessi, että siihen en usko.

Ei todellakaan yleensä ole mitään miljoonia yhteydenottoja ja palavereita vanhempien ja kuraattorin ja lääkärin kanssa!

Alaikäinen voi käyttää psykiatrian palveluita ilman, että hänen vanhemmat saa tietää MITÄÄN.

Nimimerkillä kokemusta on

suuri merkitys on sillä onko nuori yli vai 15-vuotias. Yli 15-vuotias "omistaa" omat terveystietonsa.

mulla on teini, joka on nuorisoprykiatrian poliklinikan asiakas ja jo ennen lähetettä on ollut miljoona yhteydenottoa eri paikoista, miljoona eri palaveria vanhempien ja lääkärien ja koulupsykologin kanssa, meille on soitettu että saako tutkia sitä ja tätä, on pitänyt allekirjoittaa miljoona eri lupalappua sekä tutkimuksien tekemiselle että tiedonsiirrolle koulupsykan, koululääkärin ja poliklinikan välillä ja meille on kerrottu, mitä tutkimuksissa on paljastunut. Kun nuori saa lähetteen erikoissairaanhoidon puolelle, ollaan prosessissa jo niin pitkällä, etten mitenkään pysty uskomaan että sinne asti päästäisiin ilman vanhempien tietoa.

KOulupsykologille ja koulukuraattorille asti vielä pääsee ilman vanhempien tietoa - nuoremme kävi myös koulukuraattorilla, josta, jollei hän olisi itse kertonut ja tavallaan jopa lähettänyt häntä hakeutumaan sinne, en ehkä olisi tiennyt ennen kuin lukuvuoden lopulla sähköpostiin tupsahti kurattorin asiakaspalautekysely - mutta erikoissairaanhoidon lähete on niin raskas prosessi, että siihen en usko.

Sun teinis on todellakin jotenkin pahempi tapaus kun n-psyk.polin asiakkaat yleensä! Ei todellakaan yleensä ole mitään miljoonia yhteydenottoja ja palavereita vanhempien ja kuraattorin ja lääkärin kanssa!

Alaikäinen voi käyttää psykiatrian palveluita ilman, että hänen vanhemmat saa tietää MITÄÄN.

Nimimerkillä kokemusta on

Meille on sanottu, etttä meidän nuori ei oikein ole TARPEEKSI "PAHA tapaus" nuorisopsykalle. Lähetettä ei meinattu saada millään, kun ei ole tarpeeksi "paha tapaus". Eikä ainakaan tässä kaupungissa (jossa on sekä sairaanhoitopiirin nuorisopyka että yliopistosairaalan vastaava, eli tarjontaa kyllä on enemmän kuin keskimääräisessä kaupungissa) erikoissairaanhoidon piiriin pääse ilman perusteltua lähetettä. Sinne ei voi vain varata aikaa, eikä lähetettä voi kirjoittaa esim. koulupsykologi, vaan pitää olla lääkäri. Ja että lääkäri taas voi kirjoittaa lähetteen, pitää olla palaveri, jossa koulupsyka ja muut mahdolliset tahot kertovat lääkärille, miksi se lähete pitäisi kirjotitaa, siis ne huomionsa ja huolensa nuoren ongelmista. Että he voivat kertoa niitä lääkärille, heillä pitää olla huoltajien lupa.

Lisäksi täällä nuorisopsykiatria ei ota vastaan potilaita ilman että heille on tehty tuore perusssetti testejä (masennus, kognitiiviset jne. täysin siitä riippumatta, liittyykö esitetty ongelma edes mitenkään näihin asioihin) ennen lähetteen tekoa perusterveydenhoidon puolella. Ei vaikka lapsilla olisi pysyvä diagnoosi ennestään, kuten meidän nuorella. Edelleen, että koulupsykologi saa lähettää älykkyystestiensä tulokset eteenpäin nuorisopsykan polille, tarvitaan tiedonsiirtolupa, jonka allekirjoittamiseen tarvitaan huoltaja (alaikäinen omistaa terveystietonsa, mutta ei voi allerkirjoittaa laillisesti tuollaista paperia). Eli ei sinne vaan pääse ilman vanhempien tietoa. Johonkin koulupsykologille voi päästä tai perusterveydenhuollon psykologille, mutta ei pitemmälle.

muutenhan jo tietäisit, mistä kyse.

sä oot itse!

Lapsellasi on huolia ja murheita.

Eiköhän kerro jos on kerrottavaa. Olisit edes iloinen että hakee itselleen apua jos ei koe esim voivansa puhua kanssasi. Joku yksityisyys tulisi nuorella olla kotonakin ja jos ei ole kanssasi keskustellut etkä ole aavistellut niin syy lienee ilmeinen.

Eiköhän kerro jos on kerrottavaa. Olisit edes iloinen että hakee itselleen apua jos ei koe esim voivansa puhua kanssasi. Joku yksityisyys tulisi nuorella olla kotonakin ja jos ei ole kanssasi keskustellut etkä ole aavistellut niin syy lienee ilmeinen.

ja lappu oli sängyn päällä

t.ap

on varmaan käynyt koulupsygologilla juttelemassa ? Sulle ei siitä ole tullut tietoa jos ei ole hengenvaaraa. Meillä poika 15v. kävi juttelemassa masennuksesta ja nyt kun koulu loppuu niin pääsee juttelemaan nuorisopsygologille.

vaan on fiksu kundi ja hakee itselleen apua!



HIENOA!



Äläkä sanallakaan anna ymmärtää, että tiedät siitä yhtään mitään.

koulun kuraattorille tai terveydenhoitajalle.

oudolta tuntuu jos ihan lähete on ko.

koska lapsi vielä alaikäinen.

Soita nuorisopsykitarian pkl ja kysy, uskoisin että saanut joko th tai kuraattorilta ajan sinne puhumaan esim. murrosiäistä tms.

ja siitä että tiedostaa hänellä olevan jotain ongelmaa ja on ymmärtänyt hakeutua itse hoitoon.



Ihmettelen miksi teillä ei ole keskusteltu asiasta. Miksi nuori ei ole avautunut ongelmistaan vanhemmilleen.



Jos itse tuollaisen löydön tekisin ottaisin asian rauhallisesti keskusteluun. Antaisin positiivista palautetta omatoimisuudesta ja kysyisin haluaako nuori kertoa häntä askarruttavista asioista.



Älä vain ala esteeksi nuoren hoidolle.



Olen nuoren äiti joka käy terapiassa ja on nuorisopsykiatrian poliklinikalla hoitosuhteessa. Meillä aloitteen tekijänä olin minä koska tunnistin että nuori tarvitsee apua.

ja ap, anteeksi että sanoin rumasti kamojen penkomisesta, se vaikutelma vaan tuli tuosta viestistä. En kehota ottamaan heti itse puheeksi, seuraa nuoren tilannetta mutta älä puutu ellei itse halua tai ellei tule jotain huonoa käännettä koska ilmeisesti on sen verran reipas että osaa hakea apua.

Ei se lappu siinä vahingossa ollut vaan sen takia, että sä huomaisit ja välittäisit lapsestasi!

ja esteeksi en tosiaa aio ruveta. Mietin nyt, että ottaako asia puheeksi vai antaa nuoren itse ottaa?

nuori ei ole tohtinut puhua asioistaan joten sinun on avattava keskustelu asiasta. Jos olet kiinnostunut lapsesi asioista otat asian puheeksi.

Eiköhän kerro jos on kerrottavaa. Olisit edes iloinen että hakee itselleen apua jos ei koe esim voivansa puhua kanssasi. Joku yksityisyys tulisi nuorella olla kotonakin ja jos ei ole kanssasi keskustellut etkä ole aavistellut niin syy lienee ilmeinen.

ja lappu oli sängyn päällä

t.ap

Että hän on joutunut hekemaan tukea todellisesta aikuisesta, joka pitää huolta, jakaa ilot ja surut ja antaa lapselle vahvan kokemuksen omasta merkityksestä ja arvokkuudesta.

mulla on teini, joka on nuorisoprykiatrian poliklinikan asiakas ja jo ennen lähetettä on ollut miljoona yhteydenottoa eri paikoista, miljoona eri palaveria vanhempien ja lääkärien ja koulupsykologin kanssa, meille on soitettu että saako tutkia sitä ja tätä, on pitänyt allekirjoittaa miljoona eri lupalappua sekä tutkimuksien tekemiselle että tiedonsiirrolle koulupsykan, koululääkärin ja poliklinikan välillä ja meille on kerrottu, mitä tutkimuksissa on paljastunut. Kun nuori saa lähetteen erikoissairaanhoidon puolelle, ollaan prosessissa jo niin pitkällä, etten mitenkään pysty uskomaan että sinne asti päästäisiin ilman vanhempien tietoa.



KOulupsykologille ja koulukuraattorille asti vielä pääsee ilman vanhempien tietoa - nuoremme kävi myös koulukuraattorilla, josta, jollei hän olisi itse kertonut ja tavallaan jopa lähettänyt häntä hakeutumaan sinne, en ehkä olisi tiennyt ennen kuin lukuvuoden lopulla sähköpostiin tupsahti kurattorin asiakaspalautekysely - mutta erikoissairaanhoidon lähete on niin raskas prosessi, että siihen en usko.

mulla on teini, joka on nuorisoprykiatrian poliklinikan asiakas ja jo ennen lähetettä on ollut miljoona yhteydenottoa eri paikoista, miljoona eri palaveria vanhempien ja lääkärien ja koulupsykologin kanssa, meille on soitettu että saako tutkia sitä ja tätä, on pitänyt allekirjoittaa miljoona eri lupalappua sekä tutkimuksien tekemiselle että tiedonsiirrolle koulupsykan, koululääkärin ja poliklinikan välillä ja meille on kerrottu, mitä tutkimuksissa on paljastunut. Kun nuori saa lähetteen erikoissairaanhoidon puolelle, ollaan prosessissa jo niin pitkällä, etten mitenkään pysty uskomaan että sinne asti päästäisiin ilman vanhempien tietoa.

KOulupsykologille ja koulukuraattorille asti vielä pääsee ilman vanhempien tietoa - nuoremme kävi myös koulukuraattorilla, josta, jollei hän olisi itse kertonut ja tavallaan jopa lähettänyt häntä hakeutumaan sinne, en ehkä olisi tiennyt ennen kuin lukuvuoden lopulla sähköpostiin tupsahti kurattorin asiakaspalautekysely - mutta erikoissairaanhoidon lähete on niin raskas prosessi, että siihen en usko.

minulle puhunut mitään...